Kaksi diasporaseurakuntaa juhli viime viikonloppuna paimenen asettamista tehtäviinsä.
Siirtotyöläisten ja pakolaisten parissa on paljon kiinnostusta kristinuskoa kohtaan eri puolilla maailmaa. Tämä on huomattu monissa diasporatyötä tekevissä verkostoissa, Kylväjän koulutuspäällikkö ja diasporatyön työaluevastaava Hanna Lindberg kertoo.
Hän on juuri palannut Ateenasta, jossa hän osallistui lähetysjohtaja Magnus Riskan kanssa kahteen juhlaan, joissa molemmissa asetettiin diasporaseurakuntien johtoon paimenet.
Kylväjän lähetystyöntekijät Faisal ja Bella Masih sekä Christopher ja Humaira John ovat Kylväjän pakistanilaistaustaisia lähetystyöntekijöitä, jotka toimivat Ateenassa urdun- ja hindinkielisten parissa.
Juhlaa vietettiin ensin lauantaina Alfa ja Omega -seurakunnassa, jossa Faisal Masih asetettiin paimenen tehtävään.
Sunnuntaina kokoonnuttiin Journey with Christ -seurakuntaan, jonka paimenen tehtävään asetettiin Christopher John.
Kastejuhliakin järjestetään
Ateenassa toimii Kylväjän urdun- ja hindinkielisten seurakuntien lisäksi muutamia muitakin seurakuntia näiden kieliryhmien parissa.
Ateenassa elävien pakistanilaisten ja intialaisten kristittyjen kokonaismäärää on mahdotonta arvioida, mutta arviot liikkuvat useissa sadoissa.
Muslimi- ja hindutaustaisten kasteet eivät ole harvinaisuuksia.
Alfa ja Omega -seurakunta perustettiin neljä vuotta sitten Ateenan lähistöllä sijaitsevaan Koropiin.

Seurakunta sai alkunsa Bella ja Faisal Masihin siirtotyöläisten parissa tekemästä avustustyöstä.
Pian alkoi ilmetä kasteopetuksen tarvetta, ja myös kotimaistaan kristittyinä lähteneet ihmiset tarvitsivat raamattuopetusta.
Vähitellen tuli ajankohtaiseksi perustaa urdun- ja hindinkielinen seurakunta. Oman kieli- ja kulttuuripiirin huomioivaan yhteisöön on helpompi liittyä kuin kreikkalaisiin seurakuntiin, Lindberg kertoo.
Rukousvastauksia
Kaksi vuotta sitten Humaira ja Christopher John aloittivat uuden seurakunnan toisella puolella kaupunkia. Se sai nimekseen Journey With Christ.
Se on saanut käyttää ilmaiseksi kreikkalaisen protestanttisen seurakunnan tiloja.
Sielläkin oli rukoiltu, että jostain löytyisi ihmisiä, jotka voisivat tavoittaa siirtotyöläisiä, kun seurakuntien omat voimat eivät ole siihen riittäneet.
Nykyisin Journey with Christ -seurakunnassa käy säännöllisesti muutamia kymmeniä henkilöitä. Vaihtuvuus on suurta, sillä monet palaavat kotiseuduilleen tai muuttavat työn perässä uusiin paikkoihin.
Vapaapäivän viettämistä opetellaan.
Seitsemän päivän työviikko ja joidenkin seurakuntalaisten lukutaidottomuus muodostavat nekin omat haasteensa. Vapaapäivän viettäminen on yksi monista asioista, joita uudet kristityt opettelevat.
Jatkuvan muutoksen ja elämän haasteiden keskellä diasporaseurakunnat ovat monille keitaita, joissa voi kokea perheen lämpöä ja rajat ylittävää yhteyttä.
Intian ja Pakistanin välillä on sekä historiallisia että akuutteja poliittisia jännitteitä. Humaira John iloitsee siitä, että seurakunnassa nämäkin railot on voitu ylittää.
Syvää sakramenttiteologiaa
Diasporassa elävien parissa lähetystyötä tehdään usein olosuhteissa, joissa tunnustuskuntarajoilla ei näytä olevan kovin paljon merkitystä.
Puhutaan tunnustusten jälkeisestä kontekstista, jossa yhteistyö eri taustoista tulevien kesken tuntuu toimivan parhaiten, Hanna Lindberg kertoo.
Kylväjä sanoo rakentavansa työalueillaan seurakuntaelämää vieraanvaraisuuden ja luterilaisen teologian aarteiden, kuten uskonvanhurskauden ja siitä nousevan sakramenttiteologian varaan.
Sekä Masihit että Johnit ovat taustaltaan katolilaisia ja kokevat luterilaisen messun läheiseksi – pakistanilaisin maustein.
Mukaan on tullut myös perheitä, ja heidän nuorilleen on tarjolla aktiivista nuorisotyötä.
– Esimerkiksi viime viikonlopun aktiokoulutuksessa oli mukana paljon nuoria miehiä. Muutamat nuoret ovat aloittaneet opiskelun jopa raamattukoulussa. Tämä on iso juttu. Heissä on seurakunnan tulevaisuus.
Evankelioimiskoulutuksen lisäksi tarvitaan tietenkin hyvää kasteopetusta ja kastettujen opetuslapseuttamista. Kristillisen opetuksen rinnalla kulkee vahva diakoniatyö, Lindberg kertoo.
Paimenet tarvitsevat tukea
Lähetysjohtaja Magnus Riska pitää tärkeänä, että molemmissa Kylväjän Ateenassa toimivissa seurakunnissa on tehtäviinsä asetetut paimenet.
Lisäksi tarvitaan vanhimmistot. Alfa ja Omegassa sellainen on toiminut jo pari vuotta, ja Journey of Christ -seurakunnassa sitä kootaan parhaillaan.
Riska kertoo, että paimenet saavat sekä omalta seurakunnaltaan että lähettävältä järjestöltään eli Kylväjältä pastoraalista ohjausta, esirukousta.
Pioneerityöhön erikoistuneessa järjestössä tunnetaan hengelliset paineet, joihin johtajat ja heidän perheensä joutuvat. Tukea ja esirukousta ei ole koskaan liikaa.
Valtuutus on hengellisesti tärkeä.
– Seurakuntaa perustava työ on vaativaa, ja siihen saatu valtuutus on hengellisesti tärkeä, Hanna Lindberg toteaa.
Hän kehuu lähetysjohtajan juhlissa pitämien puheiden sielunhoidollista sanomaa.
Paimenkin saa mennä synteineen Jeesuksen luokse, eikä omia puutteita tarvitse salata laumalta.
Jumala on uskollinen myös pimeän ja yksinäisyyden keskellä, Riska muistutti.


