Kristinusko on Iranissa pieni vähemmistöuskonto, mutta se kasvaa koko ajan. Maahan on vuosikymmenten kuluessa syntynyt salainen maanalainen kirkko, jota viranomaiset vainoavat.
Vantaalaisen pientaloalueen pihoilla voi nähdä halonhakkaamista ja purjeveneitä. Katu mutkittelee kuin vanha maalaistie. Vierestä halkoo Kehä III. Kotipihallaan vastaan tulee Cyrus Jebraeil. Hän on 49-vuotias kahden lapsen isä, menestynyt yrittäjä ja aktivisti. Tämä on monikulttuurinen perhe, jossa tytär huikkaa isälle ystävällisesti salaam.
Jebraeil on yksi kolmesta kristitystä, jotka kertovat tässä jutussa oman näkemyksensä kotimaansa Iranin tilanteesta.
Moni iranilainen ei halua, että Iranin islamilaista tasavaltaa kutsutaan Iraniksi. Heidän mielestään todellinen Iran ei ole sama asia kuin vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen myötä syntynyt hallinto.
Tämä hallinto on pysynyt tiiviisti otsikoissa muun muassa siksi, että kun Yhdysvallat ja Israel iskivät sitä vastaan, öljyn hinta kallistui dramaattisesti.
Cyrus Jebraeil kiinnittää huomiota siihen, kuinka vähän julkisessa keskustelussa on käsitelty sitä, että loppuvuonna 2025 puhjenneissa mielenosoituksissa on eri arvioiden mukaan kuollut jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä.
– Iranin vankiloissa on tuhansia raiskattuja naisia ja miehiä, mutta meidän ääntämme ei kuulla, Jebraeil sanoo.
Uskon, että vallankumous on lähellä.
Hänen puheessaan on vivahteita Peräpohjan murteesta, joka tarttui, kun hän saapui vasta 26-vuotiaana YK:n kiintiöpakolaisena Tornioon. Tämä tapahtui maaliskuussa 2004.
– Lunta oli vielä metri, ja minulla oli jalassa vain lenkkarit.
Jebraeilin perhe oli joutunut pakolaisiksi, sillä Iranin lainsäädännössä luopuminen islamista on kielletty. Maan perustuslaki tunnustaa kyllä kristityt uskonnolliseksi vähemmistöksi, mutta tämä koskee vain historiallisia etnisiä kirkkoja. Niidenkin toimintaa rajoitetaan ankarasti, mutta pahin tilanne on käännynnäisillä.
Iranin lainsäädännössä islamin hylänneitä voidaan rangaista kuolemantuomiolla. Vuoden 1990 jälkeen näin ei tiettävästi ole menetelty, mutta kristityiksi kääntyneitä syytetään muun muassa kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta, mistä voi seurata pitkiä vankeusrangaistuksia, karkotuksia ja esimerkiksi ”uudelleenkoulutusta”. Ison-Britannian sisäministeriön tuoreehko selvitys arvioi islamista kristinuskoon kääntyneiden määräksi vajaan miljoonan.
– Halu kaataa hallinto yhdistää Iranissa eri uskontoja ja etnisiä ryhmiä, ja tässä rintamassa ovat myös iranilaiset kristityt. Uskon, että vallankumous on lähellä, Jebraeil sanoo.
”Jeesus itse polvistuu”
Labradorinnoutaja Helmi on 11-vuotias. Se on korkea ikä opaskoiralle. Helmi rojahtaa espoolaisen kirjaston lattialle lepäämään, sillä junamatka Turusta asti oli uuvuttava. Näkövammainen emäntä Azra on ammatiltaan saavutettavuusasiantuntija.
– Isäni oli tosi rakastava, Azra kertoo lapsuudestaan Iranissa.
Hän esiintyy vain etunimellään, sillä Suomessakaan kaikki iranilaistaustaiset ihmiset eivät voi täysin vapaasti ilmaista mielipiteitään. Kotimaassa yhä asuvat perheenjäsenet voivat joutua viranomaisten silmätikuksi.
– Minä olen puhunut julkisesti omasta uskostani, enkä halua elää pelossa. Mutta perheeni vuoksi pelkään, enkä halua, että he joutuvat kärsimään, Azra sanoo.
– Isä rakasti myös islamia. Hänelle oli tärkeää, että me sisarukset pidämme hijabia. Kun nyt ajattelen lapsuuttani, niin ehkä yritin olla hyvä muslimi siksi, että tekisin isäni iloiseksi.
Azra alkoi menettää näköään teini-iässä, ja parikymppisenä hänestä tuli täysin sokea. Kaikki pitivät mahdottomana, että Azra voisi täysin sokeana matkustaa yksin Eurooppaan opiskelemaan yliopistossa tietojenkäsittelytiedettä.
– Mutta isä kannusti minua aina ja sanoi, että pystyn, mihin haluan.
Isä oli lukenut internetistä, että Suomessa ei enää uskota Jumalaan.
Lopulta vuonna 2013 Azra sai opiskelupaikan Joensuusta. Ensimmäisenä syksynään hän osallistui Joensuun evankelis-luterilaisen seurakunnan järjestämään kansainväliseen jumalanpalvelukseen, jossa laulettiin monille kristityille tuttu ylistyslaulu ”Kohta, kohta vaan saamme nähdä Kuninkaan”.
– Jumalanpalveluksen jälkeen eräs tyttö kysyi minulta, mitä pidin. Vastasin, että ihan mielenkiintoista, mutta en tiennyt, että Suomessa on kuningas.
Muslimin korvaan kuninkaasta laulaminen tuntui viittaavan maalliseen hallitsijaan. Myöhemmin Azra ymmärsi, että jumalanpalveluksessa oli laulettu toisenlaisesta kuninkuudesta.
– Isä oli lukenut internetistä, että Suomessa ei enää uskota Jumalaan, mutta täällä kohtasin jatkuvasti kristittyjä, jotka auttoivat minua paljon.
Lue koko artikkeli täältä.
