Pohjois-Korean pimeydessä loistaa Valo, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa. Vaikka monet ovat fyysisesti ja henkisesti kahlittuja, kukaan ei kykene pidättelemään evankeliumia. Korean niemimaan uskovat ovat valmiita uhraamaan elämänsä viedäkseen evankeliumin ilosanoman pohjoiskorealaisille.
Sain keväällä etuoikeuden matkustaa Etelä-Koreaan, Aasian kristillisimpään maahan, ja tavata useita Korean Marttyyrien Äänen työntekijöitä. Matka oli täynnä tunteita, tarinoita ja suuria kontrasteja. Maassa on kymmenen yhdestätoista maailman suurimmasta seurakunnasta. Silti aivan rajan toisella puolella sijaitsee Pohjois-Korea, jota pidetään maailman suljetuimpana maana kristityille. Koko Korean niemimaalla on vahva kristillinen historia. Myös Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang oli ennen kukoistavan jumalanpalveluksen keskus. 1900-luvun alussa sitä kutsuttiin ”Idän Jerusalemiksi”, sillä siellä oli yli 2000 seurakuntaa.
Koskettavia kohtaamisia
Matkan alussa tapasin Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa pohjoiskorealaisia loikkareita, joista suurin osa oli kristittyjä. Sain rohkaista heitä jakamalla suomalaisnuorten VOM Youth -illoissa kirjoittamia rohkaisukortteja. He olivat korteista valtavan kiitollisia ja iloisia. Oli hienoa nähdä, kuinka meille pieni ja helppo teko, kuten korttien kirjoittaminen, toi suurta iloa niille, jotka tarvitsivat rohkaisua. Etelä-Koreassa asuu nykyisin noin 35 000-38 000 pohjoiskorealaista loikkaria.
Lisäksi saimme lounastaa kahden pohjoiskorealaisen naisen kanssa. He olivat molemmat noin 80-vuotiaita. Toinen oli asunut Etelä-Koreassa kymmenen vuotta ja toinen 20 vuotta. Suurimman osan elämästään he olivat kuitenkin eläneet Pohjois-Koreassa. Lounaan yhteydessä kyselimme tulkin välityksellä toinen toistemme elämästä. Molemmat kertoivat paenneensa vesistön yli Etelä-Korean puolelle ja kertoivat, että se oli heidän ainoa mahdollisuutensa paeta. Kuten he itse sanoivat, me länsimaissa emme pysty edes kuvittelemaan, millaisessa yhteiskunnassa he elivät Pohjois-Koreassa.
”Tunteita ei saa näyttää julkisesti”, toinen naisista kertoi. Ymmärsin heidän tarinoidensa kautta, että siellä on lähes mahdotonta olla inhimillinen. Kysyin heiltä, oliko heillä työpaikkoja Pohjois-Koreassa eläessään. Toinen naisista kertoi työskennelleensä kirjakaupassa. Kuitenkin monet Pohjoisen asukkaista eivät kykene työhön suuren nälänhädän vuoksi. Monilla arki on täyttä selviytymistä ja ruoan etsimistä.
Perintöä ja perillisiä
Ennen lounasta noin parikymmentä pohjoiskorealaista kokoontui Korean Marttyyrien Äänen järjestämään raamatunkäännösprojektiin ja opetuslapseuskouluun. Saimme seurata prosessia ja nähdä materiaalin, jota he sinä päivänä käänsivät. Missiona on kääntää ja modernisoida Raamattu selkeälle pohjoiskorean murteelle. Kaikki kääntäjät eivät ole uskossa, mutta ovat silti mukana käännöstyössä. Se on eräänlainen evankelioinnin muoto, sillä monet heistä ovat tulleet uskoon kääntäessään ja lukiessaan Jumalan sanaa. Tavoitteena on myös moninkertaistaa työ, ja monet kääntäjät kouluttautuvatkin lähetystyöntekijöiksi, jotka tavoittavat Etelä-Koreassa ja muissa Aasian maissa asuvia pohjoiskorealaisia ja pyytävät heitä mukaan tähän projektiin. He tapaavat kaikki rajan yli Etelä-Koreaan loikkaavat. Opetuslapseuskoulun yhtenä tavoitteena on siirtää heille Pohjois-Korean maanalaisen seurakunnan perintöä, jota he eivät Pohjoisessa voineet vastaanottaa.
On tärkeää, että heille maksetaan työstä palkka, sillä Pohjois-Koreassa he eivät saaneet reilua korvausta työstään. Jäimme myös pakkaamaan Korean toimiston lehtiä, joita monet pohjoiskorealaisista jäivät vapaaehtoisina valmistelemaan. Kaikki tämä toiminta, johon he osallistuvat, on heille tärkeää myös yhteisöllisyyden kannalta. He saavat kokea kuuluvansa johonkin ja hyväksyntää. Suurin osa loikkareista oli vanhuksia, eikä Etelä-Korean valtio panosta heidän tulevaisuutensa samalla tavalla kuin nuorempien loikkareiden kohdalla. Minusta tämä on surullista, ja uskon, että juuri nämä ihmiset ovat niitä, joiden kanssa Jeesus istuisi ja joiden elämään Jumala haluaa sijoittaa.
Toleroimattomia totuuksia
Opetuslapseuskoulu on tärkeä työmuoto. Usein pohjoiskorealaiset eivät halua käydä kirkossa, sillä se muistuttaa heitä Pohjois-Korean pakollisista lauantaisista itsekritiikkitapaamisista. Kokoontumiset järjestetään kirkon näköisissä rakennuksissa, ja ristin tilalla on kuva Kim Il-sungista (nykyisen johtajan Kim Jong-unin isoisä), joskus Kim Jong-Illistä (Kim Jong-unin isä). Kokoukset alkavat laulamalla 600 laulun kokoelmasta, jonka laulut kertovat Kim Il-Sungista. Useat laulut ovat alun perin olleet kristillisiä, mutta niiden sanoituksia on muutettu kertomaan Jeesuksen sijaan hänestä. Laulamisen jälkeen joku lukee Kim Il-Sungin kirjoituksia, joihin sisältyy kymmenen periaatetta, ikään kuin kymmenen käskyä. Näistä periaatteista ensimmäinen on, ettei mikään auktoriteetti tai lojaalisuus saa ylittää Kimin suvulle osoitettua lojaalisuutta. Kristityille kymmenen käskyn ensimmäinen käsky kuuluu: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia.” Huomaatko, kuinka Raamatun sanaa on tässä käännetty palvelemaan Pohjois-Korean omaa juche-oppia?
Tämän vuoksi kristinuskon katsotaan uhkaavan Pohjois-Korean hallintoa. Kim Il-sungin sanotaan kertoneen Kim Jong-unin isälle Kim Jong-ilille, että vain kristinusko pystyy katkaisemaan maan kommunistiset juuret. Tästä lähtien Pohjois-Koreassa on ollut täysi nollatoleranssi kristinuskolle. Laitonta on muun muassa sulkea silmät, ristiä kädet tai laskea pää rukousasentoon. Lisäksi Raamatun hallussapito on laitonta, eivätkä kristityt saa kokoontua missään olosuhteissa. Rangaistus mistä tahansa kristillisestä toiminnasta ei kohdistu ainoastaan itse kiinnijääneeseen, vaan myös hänen perheeseensä kolmanteen sukupolveen saakka. Tähän rangaistuksen piiriin kuuluu ydinperheen lisäksi myös esimerkiksi sisarusten lapset.
Matka rajalle
Matkan monien koskettavien kohtaamisten ja tarinoiden lisäksi pääsin vierailemaan Pohjois-Korean rajalla. Kävimme muun muassa DMZ-alueella katselemassa Pohjois-Korean puolelle sekä laskeuduimme 350 metriä maanpinnan alle yhteen pohjoiskorealaisten kaivamista tunneleista, joka sijaitsi reilun 100 metriä rajasta. Oli todella puhuttelevaa ja surullista nähdä tuota suljettua maata sumun keskeltä. Koin vahvan rukoustaakan pohjoiskorealaisten puolesta. Oli vaikeaa käsittää, että rajan takana on niin erilainen yhteiskunta. Kamppailin voimakkaasti tuon kontrastin kanssa ja koin, että kokemus muutti jotain sisälläni. Voin alueella fyysisesti huonosti, sillä jo pienikin todellisuuden konkretisoituminen siitä, mitä rajan takana on, tuntui tulevan hyvin lähelle.
Matkaoppaamme kertoi surullisista lukemista loikkareiden määrissä. Monia vuosia sitten rajan yli Etelä-Koreaan tuli vuosittain vielä muutamia tuhansia ihmisiä. Tänä vuonna suoraan rajan yli ei ole tullut yhtään ihmistä. Viime vuonna loikkareita oli vain kaksi ja sitä edellisenä vuonna kuusi. Tästä voi päätellä, että Pohjois-Korea on tiukentanut huomattavasti valvontaansa ja keinoja pitää kansalaisensa rajojen sisällä. Moni pakoa yrittävä saattaa hukkua tai joutua ammutuksi. Jos he pakenevat Kiinaan ja heidät kiinnijäädessään palautettaan Pohjois-Koreaan, heitä voi odottaa keskitys- tai työleiri tai jopa julkinen teloitus.
Jumalan läpimurtoja
Haastattelin muun muassa pastori Eric Foleyta, joka on yksi Korean Marttyyrien Äänen perustajajäsenistä. Hän on ollut mukana kirjoittamassa Pohjois-Koreasta kertovaa Kolmen sukupolven usko -kirjaa. Hän kertoi heidän tärkeästä palvelutyöstään Pohjois-Koreaan, jota suomalaiset ovat olleet kärjessä tukemassa.
Vaikka kristinusko on yksi vaarallisimmista uskonnoista harjoittaa Pohjois-Koreassa, samalla Jumala tekee uskomattomia asioita vainon keskellä. Kristittyjen määrää on mahdoton arvioida, mutta Foleyn mukaan luku on noin 100 000. Näistä kristityistä kolmasosa on jäänyt uskostaan kiinni ja heidät on lähetetty keskitys- tai työleireille. Kaikesta huolimatta kristinuskon kerrotaan leviävän Pohjois-Koreassa nopeammin kuin Etelä-Koreassa, jossa kirkko on ollut viime vuosina hiipumassa.
Foley kertoi, että vuoden 2000 tutkimuksen mukaan nolla prosenttia Pohjois-Koreasta paenneista ihmisistä oli nähnyt omin silmin Raamatun. Vuonna 2020 tehdyssä samanlaisessa kyselyssä kävi ilmi, että jopa kahdeksan prosenttia uusista loikkareista oli nähnyt Raamatun. Tämä tarkoittaisi noin 1,65 miljoonaa ihmistä, kun prosentti suhteutetaan koko Pohjois-Korean väestöön. Kyselyitä on Korean Marttyyrien Äänen lisäksi tuottanut esimerkiksi North Korean Human Rights Database.
Evankeliumi radioaalloilla
Foley kertoi myös muusta työstä opetuslapseuskoulun lisäksi, jota Korean Marttyyrien Ääni tekee Pohjois-Korean vainotun seurakunnan ja loikkareiden hyväksi. Yksi keskeisistä työmuodoista on radio-ohjelmat, joita lähetetään Pohjois-Koreaan heidän murteellaan viisi kertaa päivässä. Ohjelmat sisältävät sekä Raamatun sanaa että vanhojen korealaisten pastoreiden saarnoja. Saarnat ovat ajalta, jolloin Korean niemimaa oli kristinuskon rantautuessa samankaltaisissa oloissa kuin Pohjois-Korea tänä päivänä. Tämä on tärkeää, sillä pohjoiskorealaiset eivät pysty samaistumaan Etelän pitkälti länsimaalaistuneisiin saarnoihin. Nämä radio-ohjelmat ovat kuunnelluimpia Pohjois-Koreassa.
Ohjelmien suosio herättää Pohjois-Korean hallituksessa suurta vastustusta. Foley kertoi, että he saavat päivittäin palautetta Pohjois-Korean hallinnolta, sillä ohjelmia yritetään aktiivisesti häiritä ja estää. Vaikka ohjelmiin kohdistuu häirintää, se ei tarkoita sitä, etteikö niitä silti voisi kuulla Pohjois-Koreassa. Lähetykset ovat kuitenkin kaikkein häirityimpien joukossa ja häirinnän perusteella voidaan päätellä, mitä aiheita Pohjois-Korean hallinto pitää erityisen uhkaavina tai loukkaavina. He ovatkin nimenneet Korean Marttyyrien Äänen julkisesti vihollisjärjestöksi.
Työ jatkuu
Näiden työmuotojen lisäksi Korean Marttyyrien Ääni lähettää vuosittain 40 000 Raamattua ilma-, vesi- ja maateitse Pohjois-Koreaan. Pohjoiskorealaisia ei tavoiteta ainoastaan Pohjois-Koreassa, vaan myös ympäri muuta Aasiaa, tarjoten heille omankielisiä Raamattuja sekä muita resursseja. Kaikki työ perustuu yhteistyöhön Pohjois-Korean maanalaisen seurakunnan kanssa. He ovat sanoneet: ”Antakaa meille työkalut, niin viemme työn loppuun.”
Pohjois-Korean hallitus ei ole ainoa taho, joka vastustaa Korean Marttyyrien Äänen työtä. Muun muassa Kiina ja Etelä-Korea suhtautuvat siihen kielteisesti. Foley pidätettiin vuonna 2020 Raamattujen lähettämisestä, sillä Etelä-Korea on ottanut linjan, jossa vältetään kaikkea, mikä voisi häiritä tai loukata Pohjois-Koreaa. Suoranaista kieltoa heidän toiminnalleen ei ole asetettu, mutta laillisia ongelmia voi tulla tulvaisuudessa enemmän. Kun Foley perusti Korean Marttyyrien Äänen 25 vuotta sitten vaimonsa kanssa, heillä ei käynyt mielessäkään, että työ olisi kiistanalaista. Monet pitivät Pohjois-Korean tavoittamisen evankeliumilla hyvänä asiana.
Kuitenkin nykyään osa nuorista eteläkorealaisista ajattelee jopa, että pohjoiskorealaiset ovat jo eri kansa ja että heidän eristyneisyytensä tulisi hyväksyä. Vaikka moni tänä päivänä pitää Korean Marttyyrien Äänen työtä kiistanalaisena, Foley uskoo, että pohjoiskorealaiset ansaitsevat kuulla Jumalan sanaa eikä yhdenkään hallituksen tulisi rajoittaa sitä. Hänen mukaansa se joskus tarkoittaa esimerkiksi monenlaisen valvonnan muotoja, mutta meidän tulisi iloiten ja vapaaehtoisesti kärsiä pohjoiskorealaisten veljiemme ja sisariemme puolesta.
”Kiitos suomalaisille kristityille, jotka rukoilette Pohjois-Korean uskovien puolesta. Radio-ohjelmat menevät läpi, koska ihmiset rukoilevat niiden puolesta. Tarvitsemme ohjelma ohjelmalta rukousta, jotta ne kuultaisiin. Haluan rohkaista suomalaisia kristittyjä: Pohjois-Korean palvelutyö on jotain, mitä voimme tehdä tänään. Jotkut miettivät, miten ihmeessä niin suljetussa maassa voi tehdä työtä. Mutta totuus on, että nyt on evankeliumin aika ja myös aika maksaa hintaa sen levittämisestä. Taloudellinen hinta on pienin osa tästä hinnasta. Monet naiset ja miehet sekä Etelä-Koreassa että Pohjois-Koreassa ovat valmiita uhraamaan elämänsä ja tekemään tätä työtä. Tässä näette jo rukoustenne hedelmän. Emme pystyisi tähän ilman päivittäisiä rukouksianne ja taloudellista tukeanne.” -Eric Foley
Siiri Kaski, Marttyyrien Ääni
