Pitkän lähettiuran tehnyt Sirkka-Liisa Huhtinen toteutti eläkkeelle jäätyään pitkäaikaisen haaveensa. Hän alkoi tutkia lähetystyöntekijöiden kokemuksia. Väitöstilaisuus pidettiin maanantaina Helsingin yliopistossa.
Helsingin yliopiston pieneen juhlasaliin kokoontui maanantaina kirkkohistorioitsijoita, missiologeja ja lähetystyön ystäviä.
Kokoontumisen syynä oli TM Sirkka-Liisa Huhtisen väitöstilaisuus. Englanninkielisen tutkimuksen aiheena on ulkomaille lähetettyjen työntekijöiden työn ja elämän varjopuolet.
Huhtinen keräsi tutkimusta varten useita kymmeniä omakohtaisia kertomuksia lähetystyöntekijöiden työssään kokemista vastoinkäymisistä, uhkista, katastrofeista ja pandemioista. Hän keräsi erikseen myös kertomuksia paluukokemuksista.
Haastatellut olivat työskennelleet 15 maassa seitsemän eri organisaation palveluksessa.
Ulkomailla työskennelleitä suomalaisia on tutkittu monesta näkökulmasta, mutta selviytymiskeinojen ja kotimaahan palaavien lähetystyöntekijöiden paluun varjopuolien tarkastelu on jäänyt tutkimuksessa katveeseen. Huhtisen työ täyttää tätä aukkoa.
Mieli, ruumis ja suhteet
Vastaväittäjä, Aarhusin yliopiston johtamisen emeritusprofessori Jan Selmer kehui Huhtisen tutkimusta. Se on tuottanut aidosti uutta ja käyttökelpoista tietoa ja oivalluksia, hän sanoi.
Väitöskirja käsittelee suomalaisten lähetystyöntekijöiden sekä sekulaareja että uskonnollisia selviytymismenetelmiä. Mukana ovat myös tutkimuksessa harvemmin esiin nostetut psykofyysiset ja psykososiaaliset selviytymiskeinot.
Huhtinen totesi, että paluu on aina prosessi, jossa palaaja kohtaa käytännön haasteiden lisäksi tunne-elämään, ihmissuhteisiin ja uskonnollisuuteen liittyviä vaikeuksia.
– Monet saavat niihin tukea työnantajajärjestönsä tukimenetelmien kautta.
Toisia stressaa kotimaankausi.
Sirkka-Liisa Huhtinen tietää omasta kokemuksestaan, että lähetystyöntekijän elämänkaaren jokaisessa vaiheessa on omat haasteensa, ja jokainen kokee ne omalla tavallaan.
Toiset kokevat vieraaseen maahan muuttamisen, uuden kielen opiskelun tai kulttuurienvälisen työn alkuvaiheet vaikeina. Toisia stressaavat puolestaan kotimaankaudet.
Ulkopuolinen ja yksinäinen
Paluu on kuitenkin vaikea kaikille.
– Kun palasimme viisihenkisenä perheenä Japanista Suomeen, koti ja kotimaa tuntuivat vierailta. Tuntui, etten kuulu joukkoon. Jo silloin alkoi elää ajatus tästä tutkimuksesta, Sirkka-Liisa Huhtinen kertoi.
Hän selitti vastaväittäjälleen paluuseen liittyvää kokemusta:
– Kaikki on aloitettava nollasta.
Joku voi kokea vieraantumista kirkosta.
Huhtisen mukaan käytännön asiat hoituvat helposti verrattuna ihmissuhteiden ja uskonnollisten kysymysten eteen tuomiin vaikeuksiin.
– Aluksi keskitytään kotiin, harrastuksiin ja etsitään uutta työpaikkaa. Nämä käytännön asiat vievät aikaa ja energiaa, mutta ne ovat ratkaistavissa.
Kodittomuuden, merkityksettömyyden ja yksinäisyyden tunteet ovat vaikeampia.
– Pitää rakentaa uusi sosiaalinen verkosto. Lisäksi palaaja voi kokea vieraantumista kotimaan kirkosta.
Parisuhteisiin tukea
Sirkka-Liisa Huhtisen aineistossa toistui kolme asiaa, jotka voisivat tehdä kotimahan palaavien elämästä helpompaa.
– Enemmän keskusteluja työnantajien kanssa, enemmän parisuhdetukea ja enemmän hengellistä tukea.
Huhtinen jakoi aineistossaan kuvatut paluut kolmeen luokkaan. Oli suunniteltuja paluita, ennenaikaisia paluita ja hätätilapaluita eli evakuointeja.
Jos paluu on suunnittelematon, sopeutuminen takaisin ja merkityksen tunteen löytyminen voivat olla erityisen haastavia.
Huumoria, liikuntaa ja esirukouksia.
Selviytymiskeinoista Huhtinen mainitsi muun muassa organisointikyvyn, huumorintajun, liikunnan ja uskonnollisen elämän eri muodot henkilökohtaisesta hartaudenharjoituksesta jumalanpalveluksiin ja kotimaassa olevien lähettäjien esirukoukseen.
– Myös kutsumus kannattelee lähetystyöntekijää vaikeuksissa.
Juhannus kuplassa
Oma lukunsa Sirkka-Liisa Huhtisen tutkimuksessa ovat aineistosta paikantuneet kuplat ja se, miten niiden rajat rakentuvat.
Juhannuksen viettoa ympäröi kulttuurinen raja, ja länsimaisten suosimaa kahvilaa kehystää tilallinen raja, väittelijä esitti.
Kuplarajaa voidaan rakentaa myös esimerkiksi arvostelemalla turisteja.
– Tämä on arvoihin ja moraaliin liittyvä kuplaraja.
Sirkka-Liisa Huhtinen ja hänen puolisonsa, teologian tohtori, pastori Pekka Huhtinen ovat Sleyn eläkkeellä olevia lähettejä.
He tekivät pitkän uran ensin Japanissa ja sitten Myanmarissa. Huhtiset muun muassa perustivat Myanmarin suurimpaan kaupunkiin Yangoniin Myanmarin Luterilaisen Teologisen Instituutin (MILT) yhdessä paikallisten kanssa.
