Usko on tuonut Tuukka Kotin elämään tasapainoa. Enää koripallo ei ole kaikki kaikessa. Keväällä ammattilaisuransa päättänyt mies jatkaa kuitenkin pallon parissa – valmentajana.
Viime maaliskuussa Tuukka Kotti pelasi viimeisen ottelunsa ammattikoripalloilijana Tapiolan Hongan riveissä. Edellisenä päivänä mies oli täyttänyt 44 vuotta. Pelin päätteeksi Kotti kyydittiin kottikärryllä pois kentältä, häntä oli saattamassa joukko nimekkäitä entisiä maajoukkuepelaajia. Nyt oli tullut hänen vuoronsa siirtyä pelaajasta valmentajaksi. Kesällä hän olikin jo vetämässä nimeään kantavaa koripalloleiriä Forssassa, mistä miehen ura Forssan Koripojissa aikoinaan starttasi.
Kipinä koripalloon syttyi jo lapsuudenkodissa, missä isä pelasi divarisarjassa. Jo pienestä pojasta lähtien pelikentät, hallit ja pallo tulivat tutuiksi.
– Pienestä pojasta asti olen pelannut koripalloa. Aina olen ollut sydämeltäni joukkueurheilija. Olen tykännyt tehdä porukassa.
Lapsuuden perheen naapurustossa oli paljon koripallosta innostuneita lapsia. Yhdessä pelattiin ja kisattiin. Harjoittelua ja pelaamista varten ei tarvinnut lähteä kauas, sillä koripallotelineet löytyivät kodin viereiseltä pihakujalta. Siellä Tuukka saattoi heitellä palloa tuntikausia yksin ja kotiin palattua hän juoksi saman tien takaisin, jos näki ikkunasta jonkun tulevan koristelineille.
Syntymälahjana kilpailullisuus
Vaikka Tuukka oli lapsena kiltti ja rauhallinen luonne, häviäminen ei ollut hänelle helppoa. Äidin kertoman mukaan häviäminen esimerkiksi lautapelissä sai herkästi nappulat lentämään.
– Tappion sietäminen otti koville. Sen kanssa olen joutunut myöhemmin tekemään töitä, Tuukka myöntää.
Enää kilpailuvietti ei miestä vie.
– Vanhemmiten kilpailuviettini on hiipunut, mutta se on ollut kova ja tarvitseekin olla.
– Kun poikani Noa syntyi yhdeksän mutta sitten, tilanne muuttui. Elämään tuli tärkeämpiä asioista, mitä ajatella.
Pitkän ja vaikuttavan ammattilaisuransa aikana Tuukka Koti on pelannut 226 maaottelua. Hän on pelimäärässä miesten tilastoykkönen. Hän on pelannut Yhdysvalloissa, Italiassa ja Saksassa. Italiassa hän on asunut yhteensä kuusi vuotta. Sinne hän tuntee edelleen tiettyä kaipuuta ja unelmoi lomista Italiassa. Maan lämmin perhekeskeinen kulttuuri viehättää häntä.
– Italiassa istutaan kiireettömästi yhdessä illallisella ja lapset kirmaavat ympärillä, Tuukka tunnelmoi.
Tosin kiireettömyys on myös italialaisen kulttuurin turhauttavimpia piirteitä. Asiat eivät tapahdu sillä kellon lyömällä kuin toivoisi.
Muutoksen tuulet
Tuukka Kotti haluaa seurata Jumalan tahtoa elämässään. Se on ykkösjuttu ja heti kakkosena tulee avioliitto Dinan kanssa ja lapset Noa ja Bea. Vasta näiden elämän tärkeimpien asioiden jälkeen tulee uusi työ koripallovalmentajana Tapiolan Hongassa.
Kuluva vuosi on tuonut Tuukan elämään muutoksen tuulia: uran päättyminen, uusi työ ja alkutahdit poliittisella uralla.
– Yritän päästää irti koripalloilijaidentiteetistäni, ettei koripallo olisi enää elämääni määrittävä tekijä.
Perheen esikoinen Noa aloitti elokuussa kolmannen luokan Espoon kristillisessä koulussa ja Bea samassa paikassa ensimmäisen luokan. Kotit ovat olleet tyytyväisiä kouluun ja sen ilmapiiriin.
– Noa oli aikoinaan lähipäiväkodissa ja silloin mietimme, mihin esikouluun hänet laittaisimme. Meillä oli ollut vähän erimielisyyttä tietyistä asioista päiväkodissa ja se sai meidät katsomaan muita vaihtoehtoja. Olin silloin tullut hiljattain uskoon ja olin jostain kuullut kristillisistä kouluista ja että Espoon kristillinen koulu muuttaisi Matinkylään, Tuukka taustoittaa.
Vähän aralla mielellä Tuukka ehdotti vaimolleen kristillistä koulua, sillä hän ei tiennyt, miten tämä suhtautuisi aisaan. Vaimo ei vielä tuolloin ollut uskossa. Tutustuminen kouluun vakuutti kuitenkin molemmat vanhemmat ja näin kristillisestä koulusta tuli osa perheen arkea.
Mielenvoimasta Jumalan voimaan
– Minulla on aina ollut lapsen usko Jumalaan. En tiedä, mistä se on kummunnut. Lapsena saatoin rukoilla, jos oli vaikeaa. Jossain vaiheessa Isä meidän -rukous tarttui matkaan ja rukoilin sitä aina silloin tällöin.
Lapsuudenkoti oli keskiverto suomalainen perhe, jossa kristillisiä arvoja kunnioitettiin, mutta arjessa usko ei ollut läsnä. Joskus käytiin joulukirkossa.
Kymmenen vuotta sitten Tuukan elämässä alkoi hengellisen etsinnän vaihe.
– Kiinnostuin urheilupsykologiasta ja mielen voimasta.
Etsinnässään hän ajautui uushenkisyyden poluille pariksi vuodeksi. Meditaatio ja mindfulness kiinnostivat ja sitten tuli hengellisyys mukaan.
Rukoilin, että Jumala näyttäisi mulle, jos Raamatussa on jotain totuutta.
– Tutkiskelin ja lueskelin kaikenlaista. Kaikki hengellinen kiinnosti. Mietin, missä se totuus on.
Kirjahyllyssä lymynnyt rippiraamattu kiinnosti myös, olihan Raamattu maailman myydyin kirja, mutta jokin esti tarttumasta siihen siinä hetkessä.
– Rukoilin, että Jumala näyttäisi mulle, jos Raamatussa on jotain totuutta. Halusin tietää.
Sitten alkoi tapahtua. Lyhyen ajan sisällä parikin ihmistä todisti hänelle uskostaan Jeesukseen, mitä ei ollut tapahtunut aikaisemmin.
– Yksi tuttu, joka oli ollut meditaatiojutuissa mukana, kertoi, että oli löytänyt Jeesuksen.
Maajoukkueen pelimatkalla Ranskassa taas joukkueenjohtaja todisti Tuukalle, kuinka usko Jeesukseen oli muuttanut hänen elämänsä.
– Ranskan reissulla kaveri rukoili mun puolesta. Silloin tapahtui jotain itsessäni, suurempi kiinnostus heräsi.
– Aloin kuunnella saarnoja YouTubesta ja lukea Raamattua.
Tuukka ei osaa nimetä mitään tiettyä hetkeä, jolloin hän olisi tullut uskoon, vaan usko syveni vähitellen.
– Jossain vaiheessa havahduin, että sydämessäni on tapahtunut iso muutos. Ajattelinkin eri tavalla kuin aikaisemmin.
– Sillä hienolla tiellä ollaan edelleen.
Seurakuntaan Tuukka ei heti hakeutunut, vaan halusi tietoisesti pitää vähän etäisyyttä.
– Mulla oli jotenkin huono kuva seurakunnasta ja uskovista. Halusin, että tämä on Jumalan ja mun juttu. Piti todistaa itselle, että usko on jotain oikeaa ja ettei voi sanoa, että ihmiset ovat käännyttäneet.
Erään ystävän kutsumana Tuukka kävi muutaman kerran helluntaiseurakunnassa Vantaalla.
– Siellä tuntui kodikkaalta.
Nykyään Kotin perhe käy Espoon helluntaiseurakunnassa.
Sittenkin politiikkaan
Viime keväänä Tuukka Kotti debytoi toisenlaisissa kisoissa. Hän oli ehdolla kunta- ja aluevaaleissa. Kun viimeinen peli ammattipelaajana oli ohi, päivät täyttyivät kampanjoinnista ympäri Espoota. Vielä neljä viisi vuotta sitten, kun Tuukka pelasi Helsinki Seagulsissa, silloinen pelikaveri kertoi lähtevänsä ehdolle vaaleihin. Tuukka oli todennut tälle, että häntä ei kyllä saisi politiikkaan.
– Omat lapset ovat kypsyttäneet ajatusmaailmaa. Olen alkanut miettiä, että miten kaupungista saisi paremman paikan heille.
Tuukkaa pyydettiin ehdolle jo edellisiin eduskuntavaaleihin.
– Mika (Poutala) otti yhteyttä ja kertoi omia kokemuksiaan. Mietin asiaa pitkään, kun minulla oli aikaisemmin ollut niin vahvana ajatus, ettei ole minun juttuni. On ollut kiva nähdä, että politiikka on alkanut kiinnostaa.
Kunta- ja aluevaaleissa Tuukka tuli valituksi Kristillisdemokraattien varavaltuutetuksi sekä Espoossa että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.
