Mediassa esiin on viime aikoina noussut väittämiä, joiden mukaan synnistä puhuminen tai opettaminen saattaisi olla hengellistä väkivaltaa. Lisäksi on on nostettu esiin, että Raamatun siteeraaminen hengellisessä tilaisuudessa voi myös järkyttää kuulijoita.
Raamatun opetus esimerkiksi homoseksuaalisuudesta jakaa voimakkaasti kirkkoa. Monissa herätysliikkeissä kuten vanhoillislestadiolaisuudessa ollaan edelleen perinteisellä, ns. raamatullisella linjalla, kun taas ajanhenki sekä kirkon johto kannattavat liberaalimpaa Raamatun tulkintaa.
Suviseurat nousi kesäkuussa otsikoihin, kun tarra-aktivistit liimasivat muun muassa sateenkaari-ideologiaan rohkaisevia tarroja seura-alueelle. Suviseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja koki mielenilmauksen häirintänä. Myös piispa Mari Leppänen otti asiaan kantaa.
Suomen teologisen instituutin pääsihteeri Soili Haverinen pitää tarrojen liimaamista kyseenalaisena toimintana.
– Kyseessä on selvä aggressio hengellisen liikkeen arvoja ja uskoa vastaan. Olisi eri asia, jos he ilmaisisivat mieltään jossakin muualla.
– Sateenkaariväki on pitänyt suurta ääntä siitä, että tarvitaan turvallisia tiloja, joissa saa toimia oman uskonsa ja vakaumuksensa mukaan. Tässä rikotaan toisen turvallista tilaa, sanoo raamatunopettaja ja teologi Leif Nummela.
Sanan tuleekin satuttaa
Piispa Mari Leppänen kirjoitti samassa kirjoituksessaan, että opetus, jossa homoseksuaalisuutta pidetään syntinä ja jos se tuodaan esiin seksuaalivähemmistöön kuuluvalle, niin kyseessä on hengellinen väkivalta. Leif Nummela on eri mieltä. Hän pitää synnistä puhumista ennemminkin ihmisten kunnioittamisena.
– Esimerkiksi käskyt ovat elämää suojelevia. Ne kunnioittavat ihmistä, pitävät häntä vastuullisena ja kertovat, mikä on hyvä elämä.
– Väkivaltaa on se, jos jotenkin pakotamme tai käyttäydymme aggressiivisesti tai väärin toista ihmistä kohtaan. Tässä joutuvat kaikki katsomaan peiliin, Nummela sanoo.
Soili Haverinen ajattelee, että Jumalan sanan tuleekin satuttaa kuten kirurgin veitsi, jotta synti paljastuu ja Jumala voi armahtaa ja parantaa ihmisen. Sanaa voidaan kuitenkin käyttää myös väärin ja väkivallan välineenä.
– Raamatulla voidaan lyödä päähän, jos Jumalan sanan julistuksen tai Jumalan lain esiin ottamisen motiivina on itsensä korottaminen ja toisen alaspainaminen.
Kadotettu kadotus
Toinen vaiettu teema, jota nykyihminen haluaisi välttää, on Raamatun puhe kadotuksesta eli helvetistä. Aiheesta puhutaan vähän ja sitä ymmärretään Leif Nummelan mukaan huonosti.
– Jumala on pyhä eikä hän tule hyväksymään yhteyteensä taivaaseen minkäänlaista syntiä, vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta tai pahuutta. Se tarkoittaa sitä, että päästäkseni Jumalan yhteyteen minun on oltava armahdettu. En voi päästä sinne tällaisena syntisenä kuin olen.
– Jos en halua sitä ainoaa ratkaisua, jonka Jumala on itse antanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, niin kun Jumala tuomitsee minut kerran ja olen syntinen, en voi joutua muuta kuin kadotukseen.
Soili Haverinen toteaa, että helvetti on popularisoitu niin, etteivät ihmiset enää ymmärrä, mistä puhutaan.
– On tärkeää muistaa, miksi meillä on Raamattu ja miksi Raamatussa puhutaan helvetistä. Kaiken motiivina on rakkaus. Jumala rakastaa ihmistä eikä tahdo, että kukaan joutuu kadotukseen. Siksi Raamattu osoittaa myös tien, miten ihminen ei joudu kadotukseen. Olisimme kaikki ansainneet sen, mutta Jeesus kärsi rangaistuksen puolestamme.
Ohjelma katsottavissa veloituksetta myös Permanto-palvelusta.
Elina Uusikylä
