Paavalin lähetystyön periaate ”juutalaisille ensin” voi herättää kummastusta meissä, koska olemme etääntyneet maailmasta, jossa Paavali eli. Kuitenkaan ajatuksessa ei pitäisi olla mitään outoa, sillä sama periaate lävistää koko Raamatun. Jumalan omaisuuskansalla Israelilla on erityinen asema ja myös erityinen vastuu.
Tämä tulee selkeästi esiin Roomalaiskirjeen luvuissa 1 ja 2, joissa Paavali toteaa sekä ilosanoman pelastuksesta että tuomion Jumalan tahdon hylkäämisestä tavoittavan ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen. Kristikunta, joka on vuosisatojen vieriessä irrottanut Israelin kohtalon omastaan, ei enää ymmärrä, miksi juutalaisten evankeliointi on tärkeää.
Juutalaislähetys ei koskaan ole ollut helppoa. Holokaustin jälkeen siitä on tullut vielä entistäkin vaikeampaa. Juutalaisten järjestelmällinen tuhoaminen toisen maailmansodan aikana käynnisti teologisen prosessin, jossa kirkot tulivat tietoisemmiksi antisemitismin synnistä. Tämän jälkeen monet kirkot ovat olleet äärimmäisen varovaisia sanoissaan, etteivät loukkaisi juutalaisia. Tulenaran aiheen äärellä ne tukeutuvat tulkintoihin, jotka uhkaavat hämärtää Raamatun selvän viestin siitä, että usko Jeesukseen on Jumalan osoittama pelastustie sekä juutalaiselle että pakanalle.
Kristittyjen itsetutkistelu suhteessa juutalaisiin on ollut välttämätöntä. Juutalaislähetys on kuitenkin korvaamattoman tärkeää paitsi Raamatun käskyn perusteella, myös siksi, että seurakunta itse tarvitsee sitä. Työ juutalaisten parissa saattaa meidät suhteeseen juutalaisuuden kanssa. Tämä puolestaan terävöittää itseymmärrystämme kristittyinä, syventää näkemystämme uskon juurista ja ankkuroi raamatuntulkintamme historiaan.
Israel kutsuu meitä katsomaan uskossa Jumalan tekoihin ja lupausten täyttymisiin, jotka odottavat tulevaisuudessa.
Israel haastaa seurakuntaa hylkäämään opit, joissa Vanha testamentti ja Jumalan laki sysätään syrjään. Israel kutsuu meitä katsomaan uskossa Jumalan tekoihin ja lupausten täyttymisiin, jotka odottavat tulevaisuudessa. Jumalan suunnitelmassa seurakunnalla ja Israelilla on salattu kohtalonyhteys – vaikka ne eivät itse edes olisi valmiita sitä näkemään. Seurakunta ilman juutalaisten läsnäoloa on epätäydellinen.
Pitäisikö kaikissa seurakunnissa sitten aina olla juutalaisia ja kaikkien lähetystyöntekijöiden pysähtyä ensin Israelissa ennen kuin suuntaavat muualle maailmaan? Ei tietenkään. Varsinkaan Suomessa ei asu kovin monia messiaanisia juutalaisia eikä kaikkia lähetystyöntekijöitä ole kutsuttu juutalaistyöhön. Mutta Jumalan omaisuuskansalla voi silti olla paikka sydämissämme, puheissamme ja rukouksissamme.
Lähetysjärjestölle on siunaus olla mukana juutalaislähetyksessä, jossa messiaaniset juutalaiset ovat kumppanimme. Nämä Jeesukseen uskovat juutalaiset Israelissa ja eri puolilla maailmaa elävät yhteisöissään usein suuren paineen alla. He tarvitsevat tukeamme ja sitä, että heidän olemassaolonsa tehdään näkyväksi kristikunnan keskellä.
Kristinusko syntyi juutalaisuuden sisäisenä liikkeenä, ja ensimmäiset Jeesuksen seuraajat olivat juutalaisia. Myös tämän päivän juutalaisilla on oikeus kuulla Israelin Messiaasta. Jeesus on kaikkien Messias tai ei kenenkään Messias.
(Julkaistu Kylväjä-lehdessä 2/2025)
