Ihmisiä ja ilmiöitä: Pastori Matti Hernesaho: ”Jeesus ei ole teinipojille mikään vitsi” Hyvät: Arabien parissa lähetystyötä tekevä Aaron Ibrahim kertoo miten tehdä vaikutus muslimeihin: ”Elä niin kuin opetat”

Vesi-insinööri kehittää kampuksilla hengellisten vesien verkostoa

 

Insinööri opettaa Raamattua nuorille leiri- ja kurssikeskus Enä-Sepässä. Kuva: Ilkka Kontturi

Opiskelualan valinta ei ollut Hanna-Leena Ventinille helppoa. Luonnontieteet voittivat, vaikka toisaalta teki mieli ihmisten pariin. Viime syksynä insinööristä alkoi kuoriutua opiskelijatyöntekijä Vaasan kampuksille.

Trigonometrian tunnilla Hanna-Leena Ventin katseli opettajan selkää. Matikan maikka puhui liitutaululle sinistä ja kosinista ja hyppäsi hypotenuusaan. Liitu vinkui, kun ope kirjoitti taululle kaavan. 

Pienellä keskisuomalaisella yläasteella oppilailla ei ollut tapana kysellä, miksi kolmion kulmien suhteet laskettiin niin kuin laskettiin. 

Dei, retroäijät, neliöb. 18.-24.6.

– Opettaja vastasi, että ei tarvitse ymmärtää, teet vaan, vaasalainen diplomi-insinööri muistelee. 

Hanna-Leenalta tekeminen sujui. Lukiossa luonnontieteiden opettajat jaksoivat myös avata maailmoja kaavojen takana. He arvostivat uteliasta oppilasta. 

Pitkän matikan laudatur sai ihmiset ympärillä pitämään itsestään selvänä, että Hanna-Leena lähtee opiskelemaan luonnontieteitä tai tekniikkaa. Valinta ei ollut helppo, sillä myös filosofia, historia ja psykologia kiinnostivat. 

– Pidin kovasti ihmisten kanssa olemisesta, mutta myös luonnontieteistä. Lopulta ajattelin, ettei diplomi-insinööri ole sidottu yhteen kapeaan rooliin, vaan tutkinto avaa monipuolisia mahdollisuuksia ja kehittää ongelmaratkaisukykyä. 

Luonnonsuojelua lentoasemalla 

Tuore ylioppilas löysi itsensä Otaniemestä teknillisen korkeakoulun koneosastolta. Hän halusi erikoistua energiatekniikkaan ja ympäristönsuojeluun. Sivuaineeksi hän valitsi vesihuoltotekniikan. 

Diplomityössään Ventin kehitteli Helsinki-Vantaan lentoaseman vesihuoltoa. Lentokoneiden siipiä suihkutetaan pakkasella glykolia sisältävillä jäänestoaineilla, jotka ovat ympäristölle myrkkyä. Siksi hulevedet eli poisjohdettavat sade- ja sulamisvedet täytyy ohjata puhdistettaviksi. Ne eivät saa päästä ojiin ja jokiin ja sieltä vesistöihin, insinööri selittää. 

Hän toivoo, että hulevesien laatuun kiinnitettäisiin Suomessa entistä enemmän huomiota. Teollisuuden ja lentoasemien kaltaisten erikoiskohteiden lisäksi myös muualta vesistöihin pääseviä epäpuhtauksia pitäisi vähentää. 

– Suomessa tästä ei ole määräyksiä, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa. Hulevesien mukana vesistöihin kulkeutuu paljon esimerkiksi mikromuovia, kiintoaineita, ravinteita ja metalleja. Erityisesti rakennustöiden hulevedet kuormittavat vesistöjä. Näihin on onneksi alettu kiinnittää huomiota. 

Vesi putkista ojiin


Hanna-Leena Ventin rakastaa puhdasta vettä. Kuva: Ilkka Kontturi

Evästaukoa viettävä autoilija ei aina tule ajatelleeksi, että ojaan viskattu muoviroska jatkaa matkaa Itämereen, päätyy kaloihin ja niistä ihmiseen, Ventin toteaa. 

Lasten jalkapallotreeneissä hän on kentän laidalla ihmetellyt, millainen määrä kumirouhetta tekonurmesta irtoaa. Myös autojen öljyt ja pesuvedet löytyvät lopulta vesistöistä. 

– Viherpainanne eli kerros kasvillisuutta auttaa vesistöihin päätyvien epäpuhtauksien vähentämisessä. Siksi on hyvä suosia ojia putkien sijaan. Ojiin myös mahtuu vettä enemmän kuin putkeen, eikä tulvia synny niin helposti. Tämä on tärkeää, kun säiden ääri-ilmiöt lisääntyvät. 

Kaavoituksessa ymmärretään nykyään, että vedelle pitää jättää tilaa. Päällystettyä pintaa vähennetään ja viheralueita lisätään. Näin tulvat vähenevät ja pohjavettä saadaan talteen kuivien aikojen varalle. 

Ennen perheen kolmen lapsen syntymää Hanna-Leena oli miehensä kanssa lyhyen jakson lähetystyössä Keniassa kehittämässä vesihuoltoa. Lähettävä järjestö oli ruotsinkielinen evankelinen SLEF. 

– Hengellinen kutsumus ja ammattiosaaminen ovat liikkuneet rinnakkain. Keniassa ne kohtasivat. 

Luovia löytöjä 

Tilan tekeminen tulvalle on Hanna-Leena Ventinin mielestä hieno hengellinen vertauskuva. Murrosvaiheissa ja kriiseissä Ihminen tarvitsee henkistä tilaa ja joustavuutta, resilienssiä. Toisen lapsen syntymän jälkeen mieleen hiipi alakuloa. Uupuminen sai pohtimaan omia lahjoja ja kutsumusta. 

– Halusin tulla näkyviin kokonaisempana. Herkkyyteni oli jäänyt insinöörintyössä käyttämättä. 

Kotiäiti alkoi kirjoittaa päiväkirjaan ajatuksenvirtaa. Sielun hulevedet täyttivät sivun toisensa jälkeen ja paljastivat virtojen herkän verkoston. 

– Pääsin käsiksi siihen, mitä sisälläni oli menossa ja sain kosketuksen luovuuteeni. 

Töihin palattuaan hän huomasi, että tutussa työssä oli uusi draivi. Luovia löytöjä tipahteli mieleen liikoja ponnistelematta. Levottomuus omasta kutsumuksestakin suli pois. 

– Olin ennen kokenut, että kutsumus oli jossain kaukana. Silloin käsitin, että sehän onkin ihan tässä missä minä nyt olen. Rukoillessani tunsin, että olen kutsumukseni ytimessä. 

Rohkeutta viljapellossa 

Pohjavedet alkoivat pulputtaa pintaan ideoita ja yhteisöllisyyttä. Sleyn Luther-kirkkoon perustettiin rukoustiimi. Espoosta Vaasaan muuton jälkeen Ventin alkoi kirjoittaa blogia. Nykyisin hän päivittää Instagramiin matkakertomusta ”@palojamatkalta”. Ensimmäisessä päivityksessä nainen kävelee viljapellossa. Kuvan päällä lukee: ”Nyt on kuljettu tätä matkaa sen verran, että kaipuu ylittää arkuuden, rohkeus ylittää epäilyt, siispä aloitan.” 

Kolmannen lapsen syntymän jälkeen myös Vaasaan syntyi rukousryhmä, tällä kertaa pienten lasten äideille. 

– Kokoonnuimme päivällä vauvat sylissä ja taaperot jaloissa. 

Seuraavaksi Ventin kokosi tiimin, joka alkoi järjestää naistenkonferensseja ihailemansa kirjailijan Ann Voskampin tyyliin. Tämä Kanadan Ontariossa asuva sikafarmari on inspiroinut Ventiniä jo pitkään elämäntavallaan ja kirjoitustyylillään. 

Uusi ovi aukesi Vaasan ruotsinkielisen opiskelijatyöntekijän Benjamin Sandellin kyläillessä perheensä kanssa Ventinien luona. 

Rukouskävelyjä kampuksilla 

Tortillojen äärellä Benjamin kysyi, haluaisiko Hanna-Leena aloittaa Vaasassa suomenkielisen opiskelijatyön. Palikat näyttivät sopivan hyvin yhteen. 

– Paitsi että palkka piti itse kerätä. Se ei ollut helppoa. 

Toistaiseksi kasassa on 20 prosentin työosuus Opiskelija- ja koululaislähetyksessä (OPKO). Tämän rinnalla hän tekee insinöörintöitä. 

Hanna-Leena Ventin odottaa kohtaamisia lukuvuottaan käynnistelevien opiskelijoiden kanssa. Rukouskävelyt kampuksilla, puistotapahtumat, kampusfestivaalit, ylistysillat sekä intiimit kokoontumiset Raamatun ja rukouksen äärellä ovat hengellistä vesihuoltoa parhaimmillaan. 

– Meillä oli tavoittava tiimi kaduilla marraskuusta huhtikuuhun. Mietimme taas ryhmän käynnistämistä. Lokakuussa aloitamme opetuslapseuskoulun kevytversion Alfa-kurssin tyyliin. Jumalan virta on vettä täynnä.