Varusmiesten tarve henkilökohtaisiin keskusteluihin sotilaspapin kanssa on kasvanut viime vuosien aikana selkeästi, kertoo Kirkon tiedotuskeskus. Myös ehtoolliselle osallistuneiden määrä on ollut nousussa.
– Varusmiehet haluavat purkaa papille niin ihmissuhteisiin kuin rahahuoliin liittyviä kysymyksiä. Moni palvelukseen astuva ei ole saanut kotoa riittäviä eväitä elämään, ja sopeutuminen kurinalaiseen ympäristöön voi olla hyvinkin raskasta, kertoo maavoimien kenttärovasti Vesa Aurén.
Maastossa vietettävien kenttäehtoollisten määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Kasarmeilla pidettäviä jumalanpalveluksia on vähennetty.
– Ehtoolliselle osallistuminen on luonnollisesti vapaaehtoista, mutta noin 90 prosenttia läsnäolijoista haluaa osallistua. Siitä tulee myös hyvin paljon positiivista palautetta. Karuissa kenttäoloissa vietetty ehtoollinen muistetaan rauhoittavana ja voimaa-antavana kokemuksena maastoleireiltä, Aurén kertoo.
”Hengellinen elämä kuuluu armeijaan siinä missä henkistä ja fyysistä hyvinvointia edistävät toiminnotkin”
Sotilaspappi kohtaa työssään eri uskontojen edustajia ja uskonnottomia.
– Esimerkiksi muslimien on usein helpompi lähestyä uskonnollisen viran edustajaa, kun on kyse jostain hengellisestä asiasta. Sotilaspapit eivät tee lähetystyötä, vaan vastaavat siihen tarpeeseen, jota varusmiehillä on. Hengellinen elämä kuuluu ilman muuta armeijaan siinä missä muutkin henkistä ja fyysistä hyvinvointia edistävät, yhteisin verovaroin ylläpidetyt toiminnot, kuten kirjastot, uimahallit ja kahvilat, Aurén kertoo.
Monelle varusmiehelle sotilaspappi on tärkeä vielä kotiutumisen jälkeenkin.
– Sain kerran soiton, jossa eräs mies pyysi palvelusta – olin kuulemma kaksikymmentä vuotta aiemmin luvannut vihkiä hänet, jos tarvetta on. Palvelusaikana syntynyt suhde voi kantaa pitkään, Aurén muistelee.
Heinäkuussa palveluksensa aloittaneiden sotilasvala- ja vakuutustilaisuudet pidetään elokuun puolivälissä.
