Kirjoittanut
– Osan olen ostanut jo lapsena, osan perinyt ja saanut lahjaksi. Olen aina halunnut lukea Jumalan sanaa Raamatusta, sanoo Sastamalan Karkussa asuva Urpo Vuorenoja.
Työvuosinaan Urpo Vuorenoja oli kansankoulunopettaja, musiikinopettaja ja kanttori. Lahjoillaan hän palvelee yhä monin tavoin.
Yksi nykyisistä vapaaehtoistehtävistä on johtaa Sastamalan Kristilliset Eläkeläiset ry:tä.
Vuonna 1994 Vuorenoja muutti Maiju-vaimonsa kanssa Sastamalan Karkussa sijaitsevalle Wanhalle Harsulle, jota he kutsuvat museokodikseen. Siellä on isännän laaja raamattujen kokoelma.
– Osa on aina työpöydälläni, osa kirjastossa ja osa vitriinissä, jotta voin esitellä niitä vierailleni.
Kokonaismäärää hän ei ole laskenut, mutta erilaisia painoksia löytynee kolmisenkymmentä ja pelkkiä Uusia testamentteja lähes toinen mokoma.
Urpo Vuorenojan kaukaisen sukulaisen, Antti Lizeliuksen, tarkistamat Biblia-kirjat on painettu vuosina 1758 ja 1776.
– Näköispainoksina omistan Suomen ensimmäiset Uuden testamentin kirjat ja ensimmäiset raamatut. Niissä viehättää alkuperäinen, suomenkielinen ilmaisu.
Myös 1960-1970-lukujen suomalaiset kokeilukäännökset kiinnostavat sekä englanninkieliset Uuden testamentin kansanomaiset versiot.
– Latinankielinen, alkuperäinen Vulgata olisi ylpeilyn aihe, mutta sitä minulla ei ole!
Kokoelma on runsastunut vuosien varrella kuin itsekseen:
– Raamattu on ollut minulle aina elämäni kirja. Nimenomaan siitä olen halunnut lukea Jumalan sanaa. Minusta siinä on ainoa oikea evankeliumin muoto.
Hengellisten asioiden äärellä hän viipyy joka päivä. Siitä on merkki sekin, että jokaisella Vuorenojien tietokoneella on jokin raamattusovellus.
– Raamatussa riittää keskusteltavaa ja tutkittavaa. Raamatun lainaukset ovat mannaa toinen toisillemme.
Urpo ja Maiju Vuorenoja pitävät ovet avoimina satunnaisillekin tulijoille. He esittelevät museokotinsa aarteita mielellään.
– Raamatut ovat helposti nostettavissa esille, isäntä sanoo.
