Kirjoittanut
Tyttöjen kouluun pääsy ei ole vieläkään itsestäänselvyys Kenian syrjäisillä paimentolaisalueilla.
Kenian Sookin syrjäiselle paimentolaisalueelle on avattu tyttöjen turvatalo. Lopoyin Diak Houseksi nimetyn talon rakentamisen on rahoittanut Diakonia-ammattikorkeakoulu Suomessa, ja yhteistyökumppanina toimii Suomen World Vision. Avajaisjuhlia vietettiin Sookissa viikonloppuna, jolloin 80 tyttöä muutti taloon riemukkaan juhlinnan saattelemana.
”Lopoyin tarkoittaa pokotin kielessä valoa, ja tytöt ovat halunneet sen turvataloina toimivien asuntoloiden nimiin osoittamaan sitä suurta muutosta, jonka talo heidän elämäänsä tuo”, erityisasiantuntija Ulla Tervo Suomen World Visionista kertoo.
Vielä vuonna 2009 Sookissa toimi vain yksi poikien lukio, jossa oli asuntola.
”Tytöille ei ollut tarjolla mahdollisuuksia lukiossa opiskelemiseen. Käytäntönä oli, että tyttöjä naitettiin 12–15-vuotiaina vanhemmille miehille, ja niillä varoilla maksettiin veljien koulumaksuja”, kertoo Ulla Tervo.
Tilanne on parantunut vuosien myötä, mutta pitkien välimatkojen vuoksi kouluun pääsy ei ole vieläkään itsestäänselvyys Kenian syrjäisellä paimentolaisalueella. Moni kouluikäisistä tytöistä joutuu pakenemaan esimerkiksi pakkoavioliittoja tai sukuelinten silpomista.
”Tasa-arvoisen koulutuksen mahdollistaminen oli yhtenä tavoitteena tässä työssä. Tavoite sopii hyvän tekemisen korkeakoululle luontevasti”, toteaa Diakin kirkon alan yliopettaja Raili Gothóni.
Turvaa vaaroilta
Yksi taloon muuttaneista on 14-vuotias Evelina Daniel. Hän on juuri siinä iässä, jossa tyttöjen koulunkäynti alueella helposti katkeaa. Evelina iloitsi asuntolasta: ”Täällä pystyn opiskelemaan paremmin, ja lisäksi oikeassa sängyssä nukkuminen antaa paremman unen kuin kotona.”
Äiti Paulina Daniel ei pidätellyt innostustaan: ”Muihin paikkoihin verrattuna tämä alue on ollut selvästi jäljessä. Asuntolan avulla tilanne paranee ison harppauksen. Kiitämme Jumalaa tästä talosta, jossa lapset voivat oppia ja olla turvassa kotitöiltä ja koulumatkan vaaroilta. Täällä tytöistä pidetään hyvää huolta.”
Paulina Daniel on kotoisin turvatalon läheltä eikä ole itse saanut käydä koulua. Miehensä kanssa hän on päättänyt kuitenkin kouluttaa kaikki seitsemän lasta, sekä kolme tyttöä että neljä poikaa. ”Haluamme, että Evelina käy koulunsa aina yliopistoon saakka miettimättä avioliittoa”, äiti toteaa.
Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Monen nuoren koulunkäynti katkeaa edelleen äkisti. Joidenkin tyttöjen on vaarallista palata kotiin koulujen loma-aikoina esimerkiksi silpomisen tai järjestetyn avioliiton uhan takia. Heidän on mahdollista jäädä turvataloon lomien ajaksi.
”Valoa tyttöjen elämään”
Rahoitus talon rakennuttamiseen kerättiin useista puroista.
”Talkoissa ovat olleet mukana Diakin henkilökunta ja opiskelijat. Tuotto viime syksyn Hyvän tekemisen konsertista, jossa Diandra esiintyi, ohjattiin turvatalon kustannuksiin. Aiemmin järjestetty Tampere-talon, Aamulehden ja Diakin yhteinen Koko perheen joululauluillan tuotto tuli myös turvatalon hyväksi. Useita muitakin varainkeruutapahtumia on järjestetty pitkän urakan aikana”, yliopettaja Gothóni listaa.
Talon rakentaminen on toteutettu pitkälti talkootyönä paikallisten voimin. Kenialainen kylätoimikunta on ollut hankkeessa aktiivinen, ja paikallinen kansanedustaja on tuonut pottiin oman osansa.
Paikallisen koulun Victoria Primaryn rehtori Joseph Lotiolo lausui avajaisissa koko yhteisön tunnelmat:
”Tyttöjen koulutuksesta hyötyvät myös pojat. Nyt meillä on myös kolme kunnon luokkahuonetta, joissa kelpaa käydä koulua. Kulttuuriset käytännöt ovat vielä vahvoja, ja siksi asuntolana ja turvatalona toimiva rakennus on todella tarpeen.”
