Trombi murskasi poliisin luulot itsestään

Jaakko Pirttiaho pitää Jeesuksen vertauksesta, jossa kallisarvoisen helmen löytäjä myy kaiken saadakseen helmen itselleen. Kuva: Sari Savela

Kun trombi paiskasi suuren männyn poliisi Jaakko Pirttiahon hartioille, hänen selkärankansa murskaantui. Samalla murskaantui kuvitelma, että pelastus on ihmisen ja Jumalan yhteistyötä.

Teksti: Danielle Miettinen

Järjestyspoliisi Jaakko Pirttiaholla piti olla edessään tavallinen iltavuoro. Hän kiertäisi Pieksämäellä ja sen lähialueilla partioautossa keräämässä talteen juopuneita ja ajaisi pillit soiden kotihälytyksiin ja onnettomuuspaikoille.

Kylväjän lähetyskurssi

Pirttiaho piti työstään. Hän oli saanut hyvää palautetta empaattisuudestaan ja halustaan auttaa ihmisiä erottelematta. Niin epätoivoista tilannetta tai ihmistä ei hänen mielestään ollut, etteikö Hyvän Paimenen käsi ylettyisi häntä auttamaan. Omalla kohdallaan hänen oli kuitenkin vaikea tätä uskoa.

Hirmuinen Veera

Oli elokuinen hellepäivä vuonna 2010. Pirttiahon perhe oli nauttinut kesästä vaimon vanhempien mökillä Hankasalmella. Säätiedotukset olivat varoittaneet rajusta myrskystä.

Millaisia hälytyksiä ennuste mahtaisi tietää, Pirttiaho mietti pakatessaan perhettään autoon matkalle kohti Kangasniemellä sijaitsevaa kotia. Samassa trombi riuhtaisi suuren männyn juurineen ilmaan ja paiskasi sen Pirttiahon hartioille.

Ukkonen oli rajuin vuosikymmeneen. Maahan iskeytyi 23 000 salamaa. Ne sytyttivät tulipaloja, maanteille kaatui puita, tuhannet kotitaloudet jäivät vaille sähköä ja vesi tulvi kaduille. Sinä iltana poliisit olivat hukkua työhön.

Pirttiaho ei tiennyt tästä kaikesta mitään. Hän makasi ambulanssin kyydissä ja luuli olevansa viimeisellä matkalla.

Ääretön ristiriita

Jaakko Pirttiaho muistelee usein hetkeä maassa männynrunko vierellään. Hän ei saanut happea ja yritti nousta jaloilleen hakeakseen apua, mutta jalat eivät totelleet.

‒ Ajattelin, että joudun nyt Jumalan eteen. Olin ollut jo kauan uskossa ja kirjoittanut armosta kirjan. Silti tuntui, että elämäni ei riitä. Tajusin kirkkaasti, että ihmisen ja pyhän Jumalan välillä on ääretön ristiriita.

Vasta nyt hän käsitti kunnolla, että ei edes hyvämaineinen uskovainen poliisi voi pelastua minkään muun kuin Jeesuksen sijaiskuoleman perusteella.

‒ Ei ole helppo luottaa siihen, että Jeesus riittää. Mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kun appi löysi vävynsä pihamaalta, tämä parahti: ”Rukoile, että saan Jeesukselta kaikki syntini anteeksi!”

Kun potilas oli tutkittu Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, omaisille kerrottiin tilanne. Selkäranka oli murskaantunut rintarangan kohdalta. Ei tiedetä jääkö henkiin, mutta todennäköisesti ei enää koskaan kävele.

Kun 30-vuotias perheenisä aamulla heräsi, hän sai yhden varpaan heilahtamaan. Hermoyhteys oli siis olemassa!

‒ Kaksi vuotta tein järkyttävän määrän työtä saadakseni itseni jalkeille ja kävelemään.

Kipu oli karmea, mutta vaimo ja kaksi pientä lasta auttoivat ponnistelemaan.

Yhden askeleen päässä

Kun Jaakko oli viiden, hänen äitinsä otti poikansa mukaan evankelista Billy Grahamin kokoukseen.

‒ Lähdin yksin paikaltani kuultuani kutsun Jeesuksen luokse.

Teini-iässä hän kävi mummun innostamana Vapaakirkon nuortenleireillä ja liittyi myöhemmin helluntaiseurakuntaan. Vähitellen hän joutui lain alle.

‒ Jotta Jumala olisi minuun tyytyväinen, minun täytyi tehdä tätä ja välttää tuota. Paloin hengellisesti loppuun. Kristittyjen perheen ilo ja rakkaus muuttuivat syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteiksi. Jumalan hyväksyntä oli aina yhden askeleen päässä, lähellä mutta saavuttamattomissa.

Jaakko Pirttiaho alkoi pitää itseään liian huonona uskovaisten joukkoon. Isäsuhteen haavat tekivät vaikeaksi uskoa, että hän on Jumalalle heikoimmillaankin rakas.

Väsyminen johti murtumiseen.

‒ Ymmärsin, että evankeliumissa ei ole kyse minusta, vaan Jeesuksesta.

Herra ja alamainen

Pirttiaho löysi aarteita Martti Lutherin teoksesta Kristityn vapaudesta. Lutherin mukaan kristitty on kaikkien asioiden herra, täysin vapaa eikä kenenkään alamainen. Samaan aikaan hän on kaikkien palvelija, itsensä täysin toiselle antava, kaikkien alamainen.

‒ Jeesuksen seuraaminen ei ole uskonnollisuutta, jossa ihminen pyrkii Jumalan luokse. Se on ilosanoma siitä, että Jumala tuli ihmisen luokse.

Jaakko Pirttiaho halusi lähteä liikkeelle uudenlaisessa partioautossa. Nykyään hän ei tuo paikalle lain kouraa, vaan armon hellästi nostavan käden. Poliisista tuli evankelista.

Nykyisin hän perustaa Suomen Raamattuopiston julistustyöntekijänä Yksin armosta -raamattupiirejä eri puolille Suomea.

‒ Visioni on pitää huolta pienistä ja heikoista, niistä sivuun jääneistä, joita Hyvä Paimen erityisesti etsii. Jokainen syntisyytensä ja elämän rikkinäisyyden kanssa kamppaileva on Jumalalle mittaamattoman arvokas.

Langat vietiin käsistä

Kun Jaakko Pirttiaho onnettomuuden jälkeen heräsi leikkauksesta, hänen koko elämänsä oli romahtanut. Oli tapahtunut se, mitä nuori urheileva ja työtään rakastava mies eniten pelkäsi. Hän oli menettänyt liikuntakykynsä. Samaan aikaan hän tunsi selittämätöntä Jeesuksen läheisyyttä.

‒ Olin onnellisempi kuin ikinä. Langat oli viety käsistäni ja Jeesus oli ottanut ohjat. Jouduin jäämään hänen varaansa, ja siinä elämä on parasta.

Toiset potilaat ihmettelivät lämpöä, joka halvaantuneesta miehestä hehkui.

‒ Luin Raamattua minkä kivuiltani pystyin ja pääsin toiseen maailmaan. Siellä ei ollut niin väliä, miten uran käy ja raha-asiat järjestyvät.

 

Elämä 2016 Artikkelibanneri 300×250