Samppa Lajunen: Jumala kutsuu meitä etsimään häntä

 

Kuva: Sari Savela

Kun Samppa Lajunen sai joulupuurosta mantelin, hän toivoi mielessään, että seuraava vuosi voisi olla hengellisen kasvun vuosi. Hän alkoi tosissaan etsiä, ja löytää.

Samppa Lajunen, 42, on tarkka ajankäytöstään, mikä onkin viisasta, sillä neljän lapsen isän ja kiireisen yrittäjän kalenteri on täysi. Haastattelupyyntöönkään hän ei heti vastaa myöntävästi, mutta rukoiltuaan asiaa, hän suostuu. Miehen prioriteetit ovat selvät. Aamulla ensimmäiseksi hän pyrkii viettämään aikaa rukoillen ja Raamattua lukien. Jotta hän ehtii hoitaa hiljentymisen lisäksi kaikki askareet perheen parissa ennen töihin lähtöä, on herättävä ajoissa. Entisen huippu-urheilijan perustama kiinteistösijoittamiseen erikoistunut Samla Capital Oy kasvaa ja menestyy. Työ on miehelle tärkeä, mutta tärkeämpiä ovat Jumala-suhde, puoliso ja perhe.

– Koitan käydä Raamatun läpi kerran vuodessa lukusuunnitelman mukaan. Samalla otan aikaa rukoukseen, Samppa kertoo hengellisestä elämästään.

Perheniemi neliöb, vko23, MJa

Rukous on hänelle keskusteluyhteyttä Jumalan kanssa, se ei ole vain omien asioiden kertomista, vaan myös Jumalan kuuntelemista.

– Se haastaa, sillä oma kuulemiskyky on rajallinen. Koitan kirjoittaa hengelliseen päiväkirjaani rukouksia ja Jumalalta saamiani vastauksia, ja analysoida niitä.

Löytöretkelle

Hengellinen ulottuvuus on vahvistunut olympiavoittaja Samppa Lajusen elämässä viime vuosina. Kristityssä kodissa kasvaneena hän on aina uskonut Jumalan olemassaoloon. Huippu-urheilijanakin hänellä oli tapana rukoilla ennen kisoja, että Jumala siunaisi ja varjelisi, ja että hän pystyisi kisoissa parhaaseen mahdolliseen suoritukseen.

– Ajattelin, ettei rukouksesta ainakaan haittaa ole. Se oli vähän niin kuin varman päälle pelaamista.

Jumala oli vielä tuolloin etäinen ja abstrakti hahmo.

– Olin nuorena siinä luulossa, etten voi itse tehdä mitään Jumala-suhteen korjaamiseksi, koska minut oli lapsena kastettu ja uskoin Jumalan olemassaoloon.

Henkilökohtaisempi suhde Jeesukseen löytyi vuoden 2015 aikana. Se alkoi siitä, kun hän jouluna 2014 sai joulupuurossa mantelin.

– Meillä on tapana, että mantelin saanut voi toivoa jotain. Toivomuksen sijaista heitin ilmaan rukouksen, että seuraava vuosi olisi minulle hengellisen kasvun aikaa.

Samppa kertoo myös luvanneensa itselleen, että etsisi aktiivisesti Jumalaa.

– Olin käyttänyt paljon aikaa urheiluun, töihin ja perheeseen sekä erilaisiin maallisiin asioihin. Uskon asioissa olin kuitenkin jäänyt passiiviseksi osapuoleksi, koska luulin, että mitään ei ole tehtävissä. Nyt päätin lähteä tutkimaan, onko Jumala todellinen, ja voiko häntä löytää. Aloin lukea hengellisiä kirjoja ja Raamattua. Uskoni siihen, että Jumala on totta ja että hän voi muuttaa ihmiskohtaloita, vahvistui. Aloin myös rukoilla ja saada rukousvastauksia.

Parhaaseen A-ryhmään

Mutta sitten iski turhautuminen, Lajunen koki olevansa aika yksin, eikä hän tiennyt, kehen voisi olla yhteydessä.

– Rukoilin, että löytyisi joku kokeneempi kaveri, jonka kanssa keskustella.

Eräänä sunnuntaina Lajusen isä pyysi häntä mukaan kuuntelemaan konserttia Huhtasuon kirkkoon. Lastenhoitokin järjestyi tuona sunnuntaina ihmeellisesti, vaikka yleensä se oli vaikeaa. Perillä kirkossa Samppa huomasi tilaisuuden mainoksesta, että kyse olikin Sanan ja rukouksen -illasta, jossa olisi myös musiikkia. Esirukoilija Seppo Juntunen puhui ja rukoili ihmisten puolesta tilaisuudessa.

– Kun kuuntelin Seppoa, tuntui kuin hän olisi puhunut suoraan minulle sen hetkiseen tilanteeseeni. Olin ehkä uskossa, mutta en täysin ymmärtänyt, mistä on kyse. Koin olevani valju B- tai C-luokan kristitty. Seppo puhui juuri tästä asiasta. Moni muukin asia hänen puheessaan oli kuin suoraan minun elämästäni.

Puheen aikana Samppa Lajuselle tuli kupliva ilon tunne sydämeen. Tilaisuuden lopussa Samppa meni rukoiltavaksi.

– Hämmennyin, kun Seppo kysyi rukousaihettani. Sitten muistin, mitä Seppo oli puhunut ja sanoin hänelle, että olisi kiva päästä siihen parhaaseen A-ryhmään.

– Rukouksen lopuksi Seppo siunasi minut ja huikkasi vielä perääni: ”Muista, armosta Samppa!”

Jeesuksen seuraajaksi

Tilaisuuden jälkeen Sampalle jäi sellainen olo, että hänen pitäisi soittaa Sepolle ja tavata hänet. Lopulta hän sopi tapaamisen tämän kanssa työmatkan yhteyteen Helsinkiin.

– Olin valmistellut nipun kysymyksiä. Tuntui hyvältä jutella Sepon kanssa ja lopuksi hän rukoili puolestani. En muista, että siinä olisi ollut mitään ihmeellistä, mutta myöhemmin huomasin, että sisäinen tyhjä oloni oli otettu pois. Levottomuuden sijaan tunsin rakkautta ja lämpöä.

Samppa Lajunen kertoo, että häneltä oli aikaisemmin puuttunut yhteys. Hän oli etsinyt täyttymystä urheilusta, työelämästä ja ihmissuhteista. Kaikki ne ovat hyviä asioita, mutta ne eivät anna syvintä merkitystä elämälle.

Henkilökohtaisemman yhteyden löydyttyä Samppa on pyrkinyt antamaan Jumalalle ohjat elämässään Matteuksen evankeliumin kohdan mukaan ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin” (Matt. 6:33).

– Tehtäväni on koittaa seurata Jeesusta ja hänen tahtoaan. Ei niin, että itse säntään jonnekin, ja toivon, että Jumala tulee perässä.

Johdatuksessa

Mutta toisinaan on vaikea tietää, mikä on Jumalan tahto jossakin asiassa.

– Siinä on todellinen haaste. Tässä työssä pitäisi tehdä sataprosenttisesti töitä laskimen kanssa ja käyttää omia lahjojaan sekä järkeään. Samaan aikaan kaikki pitäisi antaa sataprosenttisesti Jumalan haltuun.

Toisinaan Jumala on johdattanut Samppa Lajusta työasioissa pitämällä ratkaisevat ovet suljettuina.

– Olen rukoillut ilmestyskirjan kohdan mukaan (ilm. 3:7), että jos olen menossa väärään suuntaan, niin ovi pysyisi suljettuna, tai että oikea ovi olisi avoinna. Olen saanut nähdä suljettuja ovia, mutta myös sen, kuinka ovet avautuvat ilman omaa yrittämistä. Jumala vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen kautta,

mutta myös olosuhteiden kautta. Suljettujen ovien edessä olen huomannut oman yrittämisen merkityksettömyyden Jumalan hyvän suunnitelman rinnalla.

Samppa sanoo, että jos hän ei olisi lähtenyt täysillä etsimään Herraa ja kolkuttamaan ovea, hän ei tiedä missä nyt olisi.

– Koen että Jumala kutsuu meitä olemaan aktiivisia, etsimään häntä, eikä jäämään paikalleen. Jos otamme yhden askeleen häntä kohti niin Jeesus ottaa kaksi meitä kohti.

Teksti Sari Savela