Kirjoittanut
Reformaation puhjetessa Euroopassa oli pelkoja, jotka saivat lopunajallisia piirteitä, arvioi kirkkohistorian professori Kaarlo Arffman.
Reformaation puhkeamisen hetkenä Eurooppa oli laajalti jakautunut kahtia. Pääosaa Eurooppaa hallitsivat toisaalla Hapsburgien kuningassuku, sekä toisaalla Ranskan kuningas.
Kahtiajakautuminen ei silti juuri tavallisen ihmisen arkea häirinnyt, kertoo Helsingin yliopiston kirkkohistorian professori Kaarlo Arffman. Paljon enemmän harmaita hiuksia aiheuttivat Euroopan itäpuolella asuneet pelätyt turkkilaiset. Toinen keskeinen huolenaihe oli lähihistoriassa miltei puolet Euroopan väestöstä tappanut rutto.
– Osin nämä pelot saivat osin jopa lopunajallisia piirteitä, professori Arffman toteaa.
Roomalaiskatolisella kirkolla oli Lutherin-aikaisessa Euroopassa vakaa asema.
– Vaikka Kirkon elämä näytti tyyneltä ja rauhalliselta, oli pinnan alla paljon kysymyksiä. Aika oli todella muuttumassa, Arffman sanoo.
Hänen mukaansa uskonpuhdistuksen taustojen ja historian ymmärtäminen avaavat ikkunan siihen, millä tavoin kirkko on kautta aikain vastannut sen eteen tulleisiin haasteisiin.
– On kohtalokasta kuvitella, että luterilainen moraali olisi kaikille ihmisille yhteinen itsestäänselvyys.
Kaarlo Arffman kertoo reformaation ajan Euroopasta Armoa 2017 -ohjelmassa torstaina klo 9.05 ja 13.05. Kirkon mediasäätiön tuella toteutettua 44-osaista ohjelmasarjaa kuullaan Radio Deissä viikoittain. Sarja tulee kuunneltavaksi myös Radio Dein Armoa 2017 -podcast -sivulle.
