Mikä on kirkko? Dosentin mukaan kysymykseen ei kannata vastata vain yhdestä näkökulmasta

Kalevan kirkko. Kuva Sari Savela

Kirkko on sana, jolla eri ihmiset tarkoittavat ihan erilaisia asioita, varhaisen kirkon vaiheisiin erikoistunut teologian dosentti Anni Maria Laato totesi Suomen Raamattuopiston teologisilla opintopäivillä maanantaina.

‒ Latinan sana ekkleesia tarkoittaa jumalanpalvelukseen koottua juhlajoukkoa. Uudessa testamentissa kirkko tarkoittaa välillä koko maailmanlaajaa kirkkoa, välillä paikallisseurakuntaa. 200‒300-luvuilla sana alkoi merkitä myös kirkkorakennusta ja vähitellen myös kirkkokuntaa.

Anni Maria Laato nosti esille yhdysvaltalaisen katolilaisen kardinaaliprofessorin Avery Dullesin viisi erilaista kirkon mallia. Niistä mikään ei riitä yksin, mutta yhdessä ne muodostavat Laaton mielestä monipuolisen kuvan kirkosta.

Malleja voi tarkastella monista näkökulmista: miten ne heijastavat raamatuntekstejä ja traditioita, miten ne toimivat nykyaikana, miten ne palvelevat toisten uskontojen jäseniä ja millaisia ne ovat teologisesti.

Dullesin viisi mallia kirkosta

Yhteisö- tai yhteysmalli kuvaa parhaiten kirkon alkuaikojen teologiaa ja herättää myös nykyään kiinnostusta. Sen pääajatuksena on kirkko pyhien yhteytenä ja rakkauden yhteisönä, jonka Pyhä Henki kokoaa kaikista ilmansuunnista. Lähtökohtana on kirkko Kristuksen ruumiina, jonka jäsenet kuuluvat yhteen ja tarvitsevat toisiaan. Ylikorostettuna malli voi johtaa näkyvän kirkon sivuuttamiseen.

Institutionaalinen näkökulma korostaa rakenteita, virkaa ja hierarkiaa. Koska kirkko ei syvimmältä olemukseltaan ole näkyvä instituutio, kirkkokäsitystä ei kuitenkaan voi rakentaa tämän mallin varaan.

Instituutio ei voi olla Kristuksen kirkkoa tärkeämpi, mutta ilman näkyvää rakennetta ja järjestystä kirkko ei voi toimia.

Sakramentaalinen malli korostaa sakramentteja, rukousta ja jumalanpalvelusta merkkeinä Kristuksen armon vaikutuksista maailmassa. Kirkko on itsekin sakramentti, Jumalan armon näkyvä merkki.

Tämän mallin vaarana on esteettisten kokemusten ylikorostaminen ja itseriittoisuus. Kirkon tehtävä julistaa evankeliumia ja palvella voivat unohtua.

Palvelukeskeisessä mallissa korostetaan Kristusta, joka tuli maailmaan palvelemaan eikä palveltavaksi. Kirkko palvelee kaikkia, jotka tarvitsevat apua. Kirkon työntekijät puolestaan palvelevat seurakuntalaisia julistuksella ja sakramenteilla.

Vaarana on, että kirkko nähdään vain maanpäällisenä hyväntekeväisyysjärjestönä ja kirkon sanoma pelastuksesta unohtuu. Seurakuntien jäseniä ei voi nähdä vain asiakkaina.

Varhaisen kirkon kysymykset ajankohtaisia

Laaton mukaan ensimmäisten vuosisatojen ja nykyajan kristityillä on paljon yhteistä, kun he yrittävät määritellä mikä on kirkko. Sekä silloin että nyt on otettava huomioon kirkkoon kuulumattomat ja muita uskontoja edustavat ihmiset.

‒ Alussa oli selvää, että kirkolla on tehtävä ihmisen pelastumisessa ja kristitty kuuluu kirkkoon ja osallistuu jumalanpalvelukseen.

‒ Teologia elää aina omassa ajassaan, eikä mitään voi nykäistä suoraan nykyaikaan, Laato muistutti.

Anni Maria Laato on juuri julkaissut kirjasen Teesejä kirkosta. Se kuuluu Perussanoman ”Uskonpuhdistuksen sanoma tänään” -sarjaan.

Teesejä on 10, joista ensimmäinen kuuluu: ”Kirkko on Kristuksen oma.”

‒ Koska kirkko on Kristuksen, sen pitää itse kuunnella Kristuksen ääntä ja olla se yhteisö, jossa ja jonka kautta kaikki saavat kuunnella hänen ääntään.