Pieni libanonilainen seurakunta omistautuu pakolaisille – ja nämä vievät evankeliumin eteenpäin

 

”Emme voi auttaa koko maailmaa, mutta voimme saada aikaan suuria muutoksia yksilöiden elämässä”, sanoo pakolaisia auttava libanonilainen pastori Jihad.

Kymmenen vuotta sitten alkanut Syyrian sisällisota on tuonut Libanoniin arviolta 1,5 miljoonaa pakolaista. Rajan tuntumassa olevassa Bekaan laaksossa pakolaisia on ollut noin 700 000.

Tulijoille ei ole rakennettu pakolaisleirejä, mutta osa asuu silti epävirallisissa telttakylissä. Yksi näistä on tullut hyvin tutuksi pastori Jihadille ja hänen seurakunnalleen.

IK-opisto vuosisop.,vko22-23, neliöb,MJa

Vuonna 2012 True Vine -seurakunta oli aloittanut toiminnan omassa rakennuksessaan 50 hengen voimin ja suunnitteli uusia tiloja kymmenkertaiselle joukolle. Syyrian sota oli juuri käynnistynyt ja pakolaiset tulvivat Libanoniin. Rajaseudulle nousi telttakyliä, jotka ovat siellä edelleen.

Syyrialaiset olivat Libanonin vihollisia.

”Eräs työntekijämme oli murheen murtama pakolaisten tilanteen takia. Ryhdyimme rukoilemaan. Vain pari päivää myöhemmin saimme ensimmäisen lahjoituksen ja aloimme auttaa 100 perhettä. Nyt avun kohteena on jo lähes 5 000 perhettä”, pastori kertoo. ”Olemme halunneet auttaa sekä fyysisesti että hengellisesti.”

Samanlaista kanssakäymistä ei olisi voinut kuvitella vielä jokin aika sitten.

”Syyrialaiset miehittivät Libanonia vuosikymmeniä, ja joukot lähtivät maasta vasta kuusi vuotta ennen Syyrian kriisin alkamista”, pastori Jihad kuvaa.

Hän oli itse 8-vuotias Libanonin sisällisodan syttyessä ja 15-vuotias, kun hän sai sotilasleirillä valmennusta aseiden käyttöön. Syyrialaiset olivat heidän vihollisiaan.

”Kasvoin vihaamaan syyrialaisia ja toiseen uskontoon kuuluvia ihmisiä. Mutta Jumala muutti ajatteluani. Hän näytti minulle, että nämä ihmiset tarvitsevat jonkun rakastamaan heitä ja kertomaan Jeesuksesta Kristuksesta.”

Naapurusto ei hyväksynyt työtä pakolaisten parissa ja yhteisö kääntyi seurakuntaa vastaan. Pastori Jihadin mukaan heillä oli kuitenkin vain kaksi vaihtoehtoa: panostaa pakolaisiin tai antaa terroristijärjestö Isisin tehdä se.

Koulussa sota unohtuu

Pian sen jälkeen kun seurakuntalaiset olivat alkaneet antaa ruoka- ja muuta materiaalista apua, he havaitsivat pakolaislasten tarvitsevan tukea.

Kaikki lapset eivät mahtuneet libanonilaisiin kouluihin.

Seurakunta aloitti epävirallisen koulun lapsille seurakunnan tiloissa ja myöhemmin kahdessa leirissä. Vaikka perheet ovat enimmäkseen uskonnoltaan muita kuin kristittyjä, he antavat lasten osallistua päivittäisiin hartaushetkiin, joissa lauletaan ja kuullaan tarinoita.

Monilla lapsilla on traumaattisia kokemuksia.

”Lapset käyvät koulua mielellään”, sanoo eräs pakolaisäideistä.

Vanhempien mukaan koulu ja psykologinen apu saa lapset unohtamaan sodan. Monilla lapsilla on traumaattisia kokemuksia. He ovat nähneet ihmisiä tapettavan, menettäneet vanhempiaan ja muita sukulaisiaan.

Seurakunnan kouluissa on nyt noin 700 lasta. Toimintaa johtamassa on jo 70 ihmistä, joista useimmat ovat itsekin pakolaisia. He ymmärtävät pakolaisten kieltä ja kulttuuria sekä heidän ongelmiaan.

Pastorista on surullista, että sadattuhannet pakolaislapset eivät pääse kouluun.

”Kun aloitimme, emme odottaneet, että tilanne kestäisi näin kauan. Kymmenen vuoden jälkeen pakolaiset ovat yhä täällä ja uusia tulee edelleen”, pastori Jihad sanoo.

Työtä olisi loputtomiin.

”Olemme oppineet, että emme voi auttaa koko maailmaa, mutta voimme saada aikaan suuria muutoksia yksilöitten ja perheitten elämässä. Koetamme olla uskollisia niillä kyvyillä, jotka Jumala on antanut meille.”

Suurempi näky kutsuu varustamaan

Työ pakolaisten parissa on muuttanut seurakunnan käsitystä sen omasta roolista. Sunnuntaista on tullut yllättäen viikon hiljaisin päivä, sillä silloin on vain jumalanpalveluksia.

”Kaikkina muina päivinä seurakuntamme on kuin mehiläispesä kaikkine ihmisineen, jotka ahkeroivat aamusta iltaan ja jopa öisin”, pastori Jihad sanoo.

Leirin asukkaat suhtautuvat seurakunnan työntekijöihin hyvin lämpimästi. Kun pastori saapuu leiriin, lapset kerääntyvät paikalle ja aikuiset tuovat hänelle huolenaiheitaan. Hän rukoilee muslimimiesten kanssa näitä painavissa asioissa.

Pastorin visio on kuitenkin kauaskantoisempi.

”Jumala on käyttänyt meitä satojen ja tuhansien ihmisten elämässä. Haluaisimme varustaa joitakin työssä mukana olevia palvelemaan Herraa omassa kotimaassaan. Olemme jo lähettäneet muutamia ihmisiä takaisin Syyriaan. He antoivat elämänsä Kristukselle kirkossamme, me koulutimme heitä ja rukoilimme heidän puolestaan.”

Pastorin mukaan jotkut myös muissa maissa turvapaikan saaneet pakolaiset ovat aktiivisia uusissa kotimaissaan joko liittymällä kirkkoihin tai perustamalla seurakuntia.

”Näkymme on, että Jumala käyttäisi meitä käynnistämään monia uusia seurakuntia”, pastori Jihad sanoo.

 
Open Doors tilaa ilmaislehti punainen