Nenäpäivä muuttaa suruja iloksi

 

Toimittaja Mikko Kekäläinen kertoo, että tarinat entisen lapsisotilaiden elämästä ”vetivät aika mykäksi”. Kuva: Nenäpäivä-tiimi

Puoli seitsemän -ohjelman toimittaja Mikko Kekäläinen vieraili Ugandassa Fidan Nenäpäivä-kohteessa entisten lapsisotilaiden luona. Hänelle tuli pikkuisen epätodellinen olo.

Teksti: Lassi Mäkinen

Mikko Kekäläisen puhelin soi helmikuussa. Nenäpäivä-tiimi pyysi häntä tutustumaan Ugandassa entisten lapsisotilaiden kuntoutukseen, jota tuetaan Nenäpäivän varoilla.

‒ Kysyin vaimolta ja työnantajalta ja molemmat sanoivat, että sun täytyy mennä, Kekäläinen kertoo.

Tv:stä tuttu toimittaja ei ole aiemmin matkustanut kehitysmaissa. Hän mietti etukäteen, miten reagoisi Ugandan-matkalla eteen tuleviin asioihin.

‒ Mietin lähinnä sitä, miten sitä kestää kasassa. Sen jälkeen kun tuli omia muksuja, sitä on niin herkistynyt lasten tilanteisiin.

Yle on yksi Nenäpäivän perustajista, ja sen mediamuskelit ovat joka vuosi kampanjan vahvana tukena. Mikko Kekäläinenkin on osallistunut Nenäpäivään. Viime vuonna hän piti toimittajakollegansa Mikko ”Peltsi” Peltolan kanssa viiden päivän vesipaaston kehitysmaiden lasten hyväksi.

”Se on absoluuttista pahaa”

Viikon kuvausmatkalla Ylen nelihenkinen tiimi tutustui Ugandassa Pertti ja Heidi Söderlundin ohjaamana entisten lapsisotilaiden elämään ja Fidan työhön heidän kuntouttamiseksi. Valmiit insertit nähdään Nenäpäivä-showssa perjantaina 10.11.

‒ Teimme päivän mittaisia reissuja aivan puskaan. Haastattelimme parikymppisiä nuoria, Charlesia ja Leaa.

Kekäläinen myöntää, että tarinat entisen lapsisotilaiden elämästä ”vetivät aika mykäksi”.

‒ Onhan se ihan hirveetä, mitä ihminen voi tehdä toiselle ihmiselle. Heiltä on viety lapsuus ja laitettu aika tarkkaan koko loppuelämä pilalle. Se on absoluuttista pahaa.

Eniten kosketti nähdä aikuiseksi varttuneiden lapsisotilaiden oma perhe ja lapset. Kyläyhteisöissä heitä ei katsota hyvällä.

Kekäläisen haastattelema Lea raiskattiin LRA-sissijoukoissa, ja hän sai lapsen. Nyt nuori äiti joutuu elämään muista eristyksissä.

‒ Lean pikkupoika oli ihan käsittämättömän reipas ja iloinen. Näitä lapsia pidetään ”murhaajien lapsina”. Se meni kaikkein eniten ihon alle.

Jokainen tarina on tärkeä

Suomeen paluun jälkeen Mikko Kekäläisellä oli ”utuinen ja pikkuisen epätodellinen olo”.

‒ Mieli askarteli pitkään niissä tarinoissa ja ihmisten oloissa.

Kekäläinen on tullut siihen tulokseen, että loppujen lopuksi ihminen on sama niin Suomessa kuin Ugandassa. Ihmisyys yhdistää pitkästä välimatkasta huolimatta.

‒ Meillä Suomessa on vain käynyt niin pirun hyvä tsäkä. Se ei ole meidän ansiota.

Mikko korostaa, että hyvinvoinnista ei pidä kantaa syyllisyyttä. Suomessakin on ongelmia, eikä niitä tarvitse väheksyä.

‒ Mutta meillä on ihan eri tavalla pelivaraa toisten auttamiseksi. Hanasta tulee puhdasta vettä, ja useimmiten safkaakin on riittävästi. Eikä tarvitse pelätä, että joku tulee hakemaan lapset sotimaan.

Kekäläinen tiedostaa, että avun tarve on valtava, eikä sitä riitä kaikille entisille lapsisotilaille. Silti hän on optimisti.

‒ Jokainen tarina on tärkeä. Elämänrytmi näytti olevan positiivisuuteen kallellaan. Näin paljon hyvää. Ja tyytyväisyyttä, josta voisin itsekin oppia.

*

Nenäpäiväohjelmia Ylen TV2-kanavalla 10.11.

Nenätempauksia ympäri Suomea 25.10.-19.11.