Menettävätkö Ukrainan kristityt uskonnonvapautensa, mikäli Venäjä voittaa sodan?

 
Ukrainalaisia piirissä käsi kädessä rukoilemassa

Ateistisen Neuvostoliiton vaikutukset ja nyky-Venäjän lainsäädäntö saattaisivat vaikeuttaa Ukrainan uskonnonvapautta, mikäli Ukraina siirtyisi osaksi Venäjää. Näin ei kuitenkaan uskota tapahtuvan.

Kiovalaisten uskovien tapaaminen Ukrainassa on jäänyt kirkkaasti Alan Hallin mieleen. ”Työskentelin silloin Ukrainan baptistikirkon yhteydessä, ja teimme työtä hankkiaksemme kristityille materiaalia, jota he tarvitsivat todistaakseen uskostaan”. Alanin johtaessa Open Doorsin alueella tehtävää työtä 1980-luvulla, työ Ukrainassa oli riskialtista. Maa oli kommunistisen Neuvostoliiton alla, minkä vaikutus ulottui kaikkialle, ja kaikki kristillinen tunnustuksellisuus oli kiellettyä. Open Doors on tukenut maailman vainottuja kristittyjä jo yli 60 vuoden ajan, ja Ukrainassa elämä kristittynä oli vaikeaa. Alan kuitenkin muistelee, ettei ulkoinen tilanne latistanut uskovia. ”Isossa-Britanniassa saatamme toisinaan olla passiivisia ja reaktiivisia uskossamme”, hän sanoo. ”Seurakunta Kiovan kaltaisissa paikoissa ei ollut passiivinen, vaan kristityt elivät uskoaan todeksi ja toimivat aktiivisesti”.

Neuvostoliiton alaisissa maissa kristittyjen keskuudessa oli suuri tarve Jumalan Sanalle, ja Open Doorsin perustajan Veli Andreaksen jalanjälkiä seuraten Ukrainaan salakuljetettiinkin tuhansia Raamattuja. Nykyään tilanne on eri, eivätkä Ukrainan kristityt ole tarvinneet tällaista apua yli kolmeen vuosikymmeneen. Ukrainan onnistui irtaantua Neuvostoliitosta vuonna 1990, ja vaikka monessa entisen Neuvostoliiton valtiossa totalitarismi on saanut jalansijaa, on uskonnonvapaus säilynyt Ukrainassa koskemattomana. Suurin osa Ukrainan kansasta on kristittyjä ja noin kaksi kolmasosaa kuuluu ortodoksikirkon eri haaroihin.

Parikanniemisäätiö neliöb. vko26. MJa

Ukrainan sota

Viime viikkojen ajan venäläiset panssarivaunut ovat tulittaneet Ukrainan suurimpia kaupunkeja, jolloin kansalaiset ovat siirtyneet kaduille taistelemaan. Taistelua käydään myös elintärkeiden vapauksien, kuten demokratian puolustamisen takia. Entä uskonnonvapaus? Onko syytä pelätä, että Ukraina joutuisi palaamaan menneiden vaikeiden aikojen kaltaisiin maanalaisiin seurakuntiin ja turvautumaan jälleen salakuljetettuihin Raamattuihin? Venäjällä vuonna 2016 voimaan tulleella, kiistellyllä ja monitulkintaisella Yarovaya-lailla rajoitetaan Venäjällä toimivia lähetystyön muotoja. Lain nojalla viranomaiset voivat laillisesti kontrolloida seurakuntien toimintaa, minkä takia eräiden seurakuntien johtajat ovat joutuneet kuulusteltaviksi.

Open Doorsin vainoanalyytikko Rolf Zeegers pitää epätodennäköisenä, että Ukrainassa palattaisiin Neuvostoliiton aikaiseen elämään, silloinkin, mikäli Venäjä onnistuisi hyökkäyksessään. ”En usko, että Venäjä pyrkii liittämään Ukrainaa itseensä, joten meidän ei tarvitse pelätä tämän lähetystyötä rajoittavan lain käyttöönottoa Ukrainassa.” Rolfin mukaan, Venäjän onnistuessa pyrkimyksissään Ukrainan kohdalla, joitain rajoituksia todennäköisesti tulisi voimaan. Seurakuntia voitaisiin esimerkiksi kieltää ottamasta vastaan ulkomaista rahoitusta tai vierailevia ulkomaalaisia pastoreita, jotka toisivat mukanaan koulutusta sekä kristillistä kirjallisuutta. “En kuitenkaan näe syytä joukkovangitsemisiin ja kiinniottoihin”. Rolf tiedostaa, että kahden ”kapinallisalueen”, Donetskin ja Luhanskin, tilanne on eri. “Näiden alueiden johtajat ovat hakeneet tukea Moskovasta, jolloin seurakunnilta on viety osa vapauksista. Vuoden 2014 jälkeen separatistit ovat kehittäneet omia säädöksiään uskontoon liittyen.” Alueelliset viranomaiset ovat muun muassa takavarikoineet kristillistä kirjallisuutta ja estäneet seurakuntien kokoontumisia epäämällä tarvittavia rekisteröintejä.

Venäjän ja Ukrainan ortodoksisuuden historia

Yksi olennainen eroavaisuus nykyajan ja Neuvostovallan välillä on, että presidentti Putinin Venäjä ei ole ateistivaltio. Kansallismielisyyden nimissä Putin on viime vuosien ajan lähentänyt itseään Venäjän ortodoksikirkon kanssa. Ortodoksikirkon johto on puolestaan toistuvasti paheksunut muiden kirkkokuntien, kuten baptistien ja roomalaiskatolilaisten, läsnäoloa alueilla, joiden se on kokenut kuuluvan itselleen. Samanlaista varpaille astumista on ollut havaittavissa myös Ukrainassa. Venäjän ortodoksinen kirkko on ollut sekä Ukrainassa että nykyisen Venäjän alueella jo yli tuhannen vuoden ajan, mutta sillä on kuitenkin kilpailijanaan Ukrainan ortodoksikirkko, joka on ollut olemassa lähes 500 vuotta. Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin tunnustaessa Ukrainan ortodoksikirkon itsenäisen aseman vuonna 2018, se irtaantui lopullisesti Moskovan patriarkaatista.

Venäjän ja Ukrainan ortodoksikirkkojen välit eivät ole olleet kovinkaan läheiset. Alan muistelee kommunismin aikaa ja kokemuksiaan Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa. ”Näkemäni perusteella voin sanoa, että noina vuosina näiden kahden ortodoksisen kristinuskon suuntauksen välit olivat kireät. Ne olivat kuin toistensa vastakohdat”, hän kertoo. Rolfin mukaan tästä voi muodostua ongelma. ”Jos Ukraina päätyy taas Venäjän helmaan, voi olla, että Ukrainan ortodoksikirkko kokee painostusta liittyä jälleen Moskovan patriarkaattiin. Jos he eivät tahdo sitä, seuraa ongelmia”, hän sanoo. Rolf ei kuitenkaan usko, että Venäjän ortodoksikirkolla on enää samanlaista valtaa Venäjällä kuin sillä oli tsaarin aikaan. “Ei tule unohtaa, että 70 vuotta kestänyt ateistinen kommunismi heikensi Venäjän ortodoksikirkon vaikutusta maan hallintoelimiin. Eikä Putin itse asiassa ole koskaan tunnustanut Venäjän ortodoksikirkkoa viralliseksi valtionkirkoksi”, Rolf täsmentää.

Ukrainan kristityt

Onkin ironista, että nykyinen konflikti on lähentänyt molempia ortodoksisia haaroja toisiinsa, sekä yhdistänyt kaikkia Ukrainan kristillisiä kirkkoja. ”Näkemäni julkilausumat Ukrainassa toimivilta Ukrainan ja Venäjän ortodoksikirkoilta tuomitsevat Venäjän hyökkäyksen. Myös Ukrainan Kreikan ortodoksikirkko ja Roomalaiskatolinen kirkko sanovat samaa, ja baptistit ovat pyytäneet rukousta. Kristilliset yhteisöt ovat yhtä mieltä siitä, ettei yksikään heistä tue Moskovaa”. Yhdestä asiasta ei kuitenkaan ole virallista päätöstä. Kuinka Ukrainan kristittyjen tulisi reagoida hyökkäykseen? Tavalliset kansalaiset ovat tarttuneet aseisiin ja polttopulloihin, mutta mikä on kristittyjen rooli. ”Meidän on välittömästi rukoiltava, että Ukrainan uskovat kuuntelisivat Herran ääntä, etsien johdatusta ja viisautta tässä tilanteessa, jotta he voisivat seistä vahvoina ja levittää evankeliumia kaikesta huolimatta, mitä heidän ympärillään tapahtuu”.

Alan on vakuuttunut siitä, että vaikka seurakunta Ukrainassa on ollut vapaa Neuvostoliiton vainosta jo vuodesta 1990, ei sen intohimoinen sitoutuminen evankeliumiin ole kadonnut seesteisempien vuosikymmenten aikana. ”Uskon, että he seisovat varmoina uskossaan, olivatpa vanhoja tai nuoria, ja näin seurakunta pysyy. Seurakunta myös kasvaa ja jatkaa kristillisen vakaumuksensa elämistä todeksi”, Alan sanoo. ”Mielestäni meidän tulisi rukoilla, että he olisivat päättäväisiä, viisaita, harkitsevaisia ja aina valmiita palvelemaan Herraa”.

Kirjoittaja: Ben Cohen

 

Katso video

 
Open Doors tilaa ilmaislehti punainen