Matkijanärhen tunnelma on elokuvan alusta alkaen täysin erilainen kuin Nälkäpelin edellisissä osissa, joissa peruukit heiluivat ja kolmiodraama kukoisti. Tarina alkaa tuntua realistisemmalta kuin aiemmin.
Pelko
Matkijanärhen keskeisimpiä teemoja on kolme. Ensimmäinen niistä on pelko. Pelko oman hengen menettämisestä ja läheisten puolesta. Pelko on yksi ihmisen keskeisimmistä tunteista. Se ohjaa, rajoittaa, kahlitsee ja suojelee meitä. Sen avulla suuretkin ihmismassat saadaan taivutettua sorron alle. Ongelmana on, että hiljainen alistuminen on kuin kuivaa tuohta – tarvitaan vain yksi kipinä niin se roihahtaa vihan liekeiksi.
Viha
Viha on pyrkimistä vapauteen. Vapauteen kaikesta, mikä vetää elämän kuralle ja alentaa ihmisarvoa. Viha ei halua ajatella tai harkita, se ei ole valmis käsittelemään tuskallisia muistoja tai tahdo antaa anteeksi. Viha haluaa polttaa kaiken ja tehdä ihmisestä autuaallisen tyhjän. Ja täyttää sen tyhjyyden vallantunteella.
Valta
Valta mahdollistaa kontrollin – valtavien massojen tai oman itsensä hallitsemisen.
Valtaa käytetään usein väärin. Se, joka ei ole kykenevä pitämään valta-asemaansa suosion tai hyvien johtotaitojen avulla, saattaa roikkua vallan kahvassa levittämällä alamaistensa keskuuteen pelkoa. Ja näin pyörä jatkaa pyörimistään.
Vapaus
”Älä pelkää” toistetaan Raamatussa 366 kertaa. Lausahdus ei ole ankara, eikä sen jälkeen seuraa uhkaavaa ”tai muuten…” -varoitusta. Kuitenkin meidän tulisi ottaa fraasi käskynä: me emme saa pelätä, koska se rajoittaa vapauttamme, joka on Jeesuksen tähden täydellinen.
Lyhennelmä artikkelista Nuotassa 1/2015. Teksti Elina Jokinen, kuva Nälkäpeli press
