Kylväjän lähetysjohtaja: ”Olkaamme iltaruskon organisaatio, jos pitää olla”

 

Lähetysjohtaja Pekka Mäkipään mukaan työtä tulee tehdä maan äärissä. KUVA: MIIKKA NIIRANEN

Pekka Mäkipää muistutti Kylväjän kesäpäivillä, ettei lähetysjärjestölle ole luvattu ikuista elämää.

Lähetysyhdistys Kylväjä juhli 12.–14.6. Kauniaisissa yhdessä Suomen Raamattuopiston kanssa. Lähetysjohtaja Pekka Mäkipää otti esille ajankohtaispuheenvuorossaan uskoville Raamatussa annetun toimintaohjelman. Hänen mukaansa se löytyy Apostolien teoista (Ap. t. 1:6–8). Siinä Jeesuksen omille luvataan voima Pyhässä Hengessä ja että he ovat todistajia Jerusalemissa, Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.

– Joskus kuulee sanottavan: ”Lähetys alkaa kotiovelta. Ensin on pidettävä huolta lähellä olevista, sitten voi siirtyä niiden keskuuteen, jotka ovat kauempana. Ja lopulta hyvä uutinen voidaan viedä heillekin, jotka ovat vieraissa maissa, kaukana.” Toisinaan taas kuulee sanottavan: ”Varsinaiset rintamalinjat ovat kaukana kentillä, täällä ollaan ”vain” huolto- ja tukijoukoissa”, Mäkipää totesi.

Missioforum osa 1 2vkoa

Hän kuitenkin muistutti, ettei alkuperäinen ohjelma sisällä hierarkiaa tai arvottamista. Tarvitaan niin kauas kuin lähellekin menijöitä. Maan ääriin liittyen Mäkipää korosti, että edelleen voidaan täydellä syyllä puhua alueista, joissa Kristuksen nimeä ei tunneta. Center for the Sudy of Global Missionin mukaan keskimääräisesti 86 prosenttia maapallon ei-kristityistä ei henkilökohtaisesti tunne ketään, jolta voisivat kuulla evankeliumin.

– Kylväjän ykköstavoite on elää ja tehdä työtä evankeliumista tietämättömien ihmisryhmien keskuudessa, johtaja määritteli.

Mäkipää huomautti, että isojen lukujen ja näköalojen edessä olisi helppo luovuttaa, nostaa kädet ylös ja unohtaa maan ääret, sillä onhan lähempänäkin kaikenlaista puuhaa.

– Näin tekee inhorealisti. Intorealisti sen sijaan toteaa: ei meidän kuulu tietää aikoja ja hetkiä, jotka Isä oman valtansa nojalla on asettanut. Oma paikka, oli se sitten lähellä tai kaukana, selviää, kun sitä kysyy häneltä, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä.

 

”Pelkäämme valojen sammuvan kirkosta”

 

Puheessaan Pekka Mäkipää pohti myös Kylväjän tulevaisuutta. Tänä vuonna eräässä kirkon työntekijöille ja viestinnän ammattilaisille tehdyssä kyselyssä, joka koski lähetysjärjestöjä, jotkut näkivät Kylväjän ”iltaruskon organisaationa”. Mäkipää suhtautuu näkemykseen realistisesti.

– Jumala ei ole luvannut ikuista elämää lähetysjärjestölle. Viime vuosituhannen puolella työtoverini ennusti, että vuonna 2005 viimeinen voi sammuttaa valot Kylväjästä. Tänään pelkäämme valojen sammuvan kirkostamme. Näin käy, ellei luottamusta Jumalan sanaan kyetä palauttamaan ja vahvistamaan.

– Nyt kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjämme meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kykene kukaan tekemään työtä. (Joh. 9:4) Olkaamme iltaruskon organisaatio, jos niin pitää olla.