Kirsi Rostamo toivoo Suomeen herätystä

 
Kirsi Rostamo.

– Minulla ei ole ollut ikinä unelmaa toimittajan työstä, mutta nyt kun olen tätä työtä tehnyt, näen, että se on kuin minulle räätälöity, Kirsi Rostamo sanoo. Kuva: Sanni Tunturipuro.

Kun Kirsi Rostamo tuli uskoon, hän luki nälkäisenä Raamatun pariin kertaan läpi ja otti todesta sen, mitä siellä sanotaan, myös lähetyskäskyn. Lähetystyötä hän pitää kaikille kristityille annettuna tehtävänä.

– Olemme Jeesuksen lähettiläitä maan päällä. Lähettäessään opetuslapset, hän sanoi: menkää ja tehkää. Lähetyskäsky on kaikille kristityille annettu tehtävä, Radio Dein toimitusjohtaja ja perustaja Kirsi Rostamo sanoo.

Vaikka lähetyskäsky koskee kaikkia, tapa toteuttaa sitä vaihtelee.

Perheniemi Neliöb. 15.-21.4.

– Olen ollut Lähetysnuorten (Youth With A Mission) lähetyskoulussa Uudessa-Seelannissa. Siellä olen saanut opetusta lähetystyöstä, ja siitä, miten evankeliumia viedään eteenpäin.

– Minulle uskossa tärkeintä on armo ja toiseksi tärkeintä on lähetystyö.

Lähetyskoulun jälkeen Kirsi paastosi ja rukoillen kyseli Jumalalta, mikä olisi hänen kutsumuksensa. Lähetystyön opiskeluun kuului myös aktiomatka Kolumbiaan, missä Kirsi oli katulapsityössä.

– Järjelläni ajattelin, että katulapsityö voisi sopia minulle. Se korvaisi samalla omaa perhettä ja ruokkisi vanhemmuuden nälkääni, Kirsi kertoo.

Kolumbiassa hän myös näki, kuinka ihmisiä paloi työssään loppuun. Hän ymmärsi, ettei kutsumusta voi lähteä toteuttamaan omassa voimassaan.

– Sitten Jumala vastasi, että minun pitäisi perustaa kristillinen radioasema.

Paluulennolla kotimaahan Kirsi luki lehdestä Laajasalon opiston radiotyönlinjasta. Sinne pitäisi mennä opiskelemaan, hän tuumasi.

Menetys koitui siunaukseksi

Ennen lähetyskoulua Kirsi Rostamo oli elämässään käynyt läpi rankkoja vaiheita. Hänen tulevaisuuden suunnitelmansa olivat murentuneet, kun sulhanen, jonka kanssa yhteistä elämää oli rakennettu, oli yllättäen jättänyt hänet toisen naisen vuoksi.

– Olin rakentanut hiekalle, ja kun rakennelma romahti, mitään ei jäänyt jäljelle.

Suru ja menetys saivat hänet miettimään uskonasioita. Jollain tavalla usko on ollut aina lähellä häntä. Etsikkoaikojakin hän tunnistaa elämässään olleen useita, mutta veto maailmaan sai hänet aina lykkäämään uskontielle lähtemistä.

– Vanhempani ja siskoni olivat kokeneet hengellisen heräämisen. Äitini rohkaisi minua menemään Tuomasmessuun. Siellä koin iloa ja rauhaa, hengellisen heräämisen.

Ilo ja rauha näkyivät myös ulospäin. Kirsin entinen poikaystäväkin totesi Kirsin nähdessään, että ”sinäkin olet näköjään löytänyt uuden”, johon Kirsi vastasi: ”Kyllä, olen löy – tänyt Jeesuksen.”

– Jälkikäteen näen, kuinka paha on kääntynyt hyväksi. Nyt olen onnellinen tapahtuneesta elämänmuutoksesta. Unelma perheestäkin on sittemmin toteutunut Kirsin elämässä. Hänen ja miehensä Oskarin tytär Isa-Maria täytti vastikään 16 vuotta.

Uupumuksen kautta kohti kutsumusta

Nuorena uskovana Kirsi uskaltautui perheensä yrityksen toimitusjohtajaksi hänen isänsä sairastuttua työuupumukseen. Vaativa työ lama-ajan Suomessa 1990-luvun alussa vei myös Kirsin voimat.

– Eihän sitä voi uskoa, että voi uupua. Olin silloin kolmikymppinen, täynnä energiaa ja intoa, enkä hahmottanut rajojani.

– Olin kokenut Pyhän Hengen kasteen ja olin elänyt kaikkivoipaisuuden harhassa. Loppuun palaminen opetti minulle armoa ja ettei minun tarvitse suorittaa.

Uupumus sai Kirsin miettimään omaa kutsumustaan.

– Ajattelin, että täytyy olla jotain merkityksellisempää kuin juosta oravanpyörässä ja sairastua. Ei ihmistä ole luotu siihen, että hän juoksee kehässä ja palaa loppuun.

Kirsi päätti lähteä puoleksi vuodeksi lähetyskouluun Uuteen-Seelantiin. Siitä on nyt 30 vuotta.

– Siellä Jumala opetti, varusti ja eheytti minua haavoistani.

Palattuaan Suomeen ajatus kristillisen radiokanavan perustamisesta vahvistui. Kirsi tosin oli ajatellut, että joku muu astuisi ruoriin ja hän itse toimisi siinä oikeana kätenä, mutta niin se ei mennyt. Radiokanava piti perustaa itse. Radio Dei aloitti toimintansa marraskuussa 1997.

– Opiskelin vuoden ajan radiotyötä. Sen jälkeen Jumala varusti minua kuusi vuotta tehtävään. Näiden vuosien aikana verkostoiduin ja tein radiotyötä eri järjestöissä.

Yrittäjyys oli Kirsille tuttua jo entuudestaan, mutta toimittajan työ oli uutta.

– Minulla ei ole ollut ikinä unelmaa toimittajan työstä, mutta nyt kun olen tätä työtä tehnyt, näen, että se on kuin minulle räätälöity.

Viime vuosi oli Kirsi Rostamolle erityisen raskas. Huhtikuussa 2020 hänen molemmat vanhempansa kuolivat, ja lyhyessä ajassa Radio Dei ajautui taloudellisiin vaikeuksiin mainostulojen romahdettua koronan vuoksi.

– Suru on tullut jäädäkseen, mutta pikkuhiljaa sen kanssa oppii elämään.

Kirsin tämänhetkinen lempijae Raamatusta tuo lohdutusta suruun. ”Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt” (Ilm. 21:4).

– Usko ei ole tämän elämän varassa. Jos ripustaisin uskoni siihen, mitä nyt näen ja koen, en jaksaisi. Lopullinen siunaus on siellä taivaassa.

Unelmana herätys

Kirsi Rostamo toivoo, että voisi jäädä eläkkeelle kolmen vuoden kuluttua, mutta sitä ennen hän haluaa vielä nähdä herätyksen Suomessa.

– Kun aloitin Dein, kuvittelin, miten kaikki yhdessä tekisivät työtä herätyksen hyväksi. Niin se ei ole mennyt. En ole vielä nähnyt herätystä.

Radio Dei on mukana yhteiskristillisessä Mahdollisuus muutokseen -mediamissiossa, jota suunnitellaan syksylle 2022.

– Haluan kaiken uskoni ja toivoni kiinnittää siihen Mahdollisuus muutokseen -kampanjaan, että Suomeen tulisi herätys ja että korona-aika saisi ihmiset pohtimaan elämän tarkoitusta.

Kirsi Rostamon ajatus lähetystehtävästä on sama tänään kuin uskon taipaleen alussa: lähetystehtävä kuuluu kaikille.

– Jumala antaa erilaisia näkyjä eri ihmisille, jotta kaikki erilaiset työmuodot tulisivat tehtyä. Jokaisen pitäisi löytää oma juttu, se intohimo. Yksi on lähettäjä, toinen tekijä, kolmas tukija ja neljäs rukoilija. Tehtäviä on monia, mutta päämäärä on yhteinen.

Sari Savela

Kirjoitus on julkaistu Lähde-lehdessä 2/2021.

 
Sansa artikkeliban.12.2.- MJa