Kirjallisuuden professori: ”Evankeliumi on kaunis”

 

Kansanlähetysopiston ja Suomen Opiskelija- ja Koululaislähetyksen järjestämän Apologiaforumin pääpuhujaksi oli saapunut emeritusprofessori Gene Edward Veith Yhdysvalloista. Kuva: Matti Korhonen

– Pelkästään älylliset perustelut eivät läpäise ei-uskovan puolustusta. Siksi tarvitsemme mielikuvitusta, viime viikonloppuna Kansanlähetysopistolla järjestetyn Apologiaforumin pääpuhuja Gene Edward Veith sanoi.

Hiljattain eläkkeelle jäänyt Veith on tehnyt työuransa kirjallisuuden professorina. Hänen sunnuntain luentonsa aiheena oli ”Kaunis evankeliumi”. Veith lähti liikkeelle pahuuden ja kärsimyksen ongelmista, jotka ovat kaikkein vahvimmat argumentit Jumalan olemassaoloa vastaan. Veith huomautti, että kyse on meille kaikille hyvin henkilökohtaisesta asiasta.

– Pikkuveljeni kuoli, kun hän oli kymmenvuotias. Kuinka Jumala salli sen tapahtua? Kuinka Jumala voi olla olemassa, kun kauheita asioita tapahtuu niin paljon?

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Gene Veith näkee, että pahuuden ja kärsimyksen ongelmiin on olemassa hyviä älyllisiä vastauksia.

– Mutta ne eivät kosketa sellaisen ihmisen sydäntä, joka on vihainen Jumalalle ja joka huutaa kuin hahmo Edvard Munckin maalauksessa Huuto.

Ulkopuolinen Jumala vai Jumala ihmisen sisällä?

Gene Veithin mukaan ihmiskunnan katkeruus Jumalaa kohtaan on närkästystä ”deistiselle”, maailman ulkopuolella olevalle ja siitä erillään pysyttäytyvälle Jumalalle. Deismin mukaan Jumala kyllä loi kerran maailman, mutta ei sen jälkeen puutu sen tapahtumiin.

Jotkut reagoivat pahuuden ja kärsimyksen ongelmiin etsimällä Jumalaa ihmisen sisältä.

– Esimerkiksi buddhalaisuudessa olemassaolon olemus on kärsimys. Vapautuaksesi kärsimyksestä sinun on torjuttava ympäröivä maailma. Sinä meditoit ja menet aina vain syvemmälle sisimpääsi, ja löydät valaistuksen ja rauhan.

– Mutta jos huudat kuin Munckin teoksessa, se ei auta. Sisäinen jumala on voimaton tekemään mitään kärsimykselle maailmassa.

”Meidän kipumme hän kantoi”

Kristuksen kärsimys ristillä tarjoaa toisenlaisen ikkunan kärsimyksen ongelmaan. Kristus on lihaksi tullut, inhimillinen Jumala.

– Meidän ei pidä ajatella Jumalaa vain transsendettiseksi ja deistiseksi Jumalaksi. Tai sellaiseksi, joka löytyy ihmisen sisältä.

– Hän kyllä on maailmankaikkeuden yläpuolella ja hän täyttää kaiken. Mutta tunteaksesi Jumalan sinun on tunnettava Kristus, joka on tullut ihmiseksi. Hän ei ole ihmiskunnan tilanteesta ulkopuolinen, vaan hän tulee ihmisten keskelle. Hän tulee meidän luoksemme ja jakaa maailman kärsimyksen ja pahuuden ristillä, Veith painotti.

Hän heijasti valkokankaalle kuvan alttaritaulusta, jonka saksalainen Matthias Grünewald maalasi 1500-luvun alussa Isenheimin luostarin kappeliin. Alttaritaulussa Jeesus roikkuu ristillä, ruton ja ihotaudin haavat kehossaan. Tuska on käsin kosketeltava.

Luostari auttoi vaikeista ihosairauksista ja rutosta kärsiviä. Kuolevat potilaat tuotiin kappeliin hiljentymään alttaritaulun eteen. Alttaritaulu julisti sairaalle, että Kristus otti hänen kipunsa ja sairautensa kannettavakseen.

Kun alttaritaulun siivet avattiin, paljastui maalaus kirkkautta säteilevästä, ylösnousseesta Kristuksesta. Kuolema ei ole lopullinen sana.

– Tätä on kaunis evankeliumi.

Gene Veith keskustelee tiistaina 25. huhtikuuta Helsingin yliopistolla professori Henry Baconin kanssa aiheesta The Strories of Faith and Doubt. Keskiviikkona 26. huhtikuuta hän puhuu Tampereen yliopistolla dosentti Maria Mäkelän kanssa aiheesta The Danger and Power of Stories. Molemmat tilaisuudet järjestää Veritas-Forum Finland.

 
artikkelibanneri Uusi Tie

Aiheet