Yleinen: Viikon debatti pui armokuolemaa: eutanasia on arvokysymys monelta kantilta

Juutalainen Richard S. Harvey: ”Toivoisin, että kristityt rakastaisivat kansaani”

 

Kuten Paavali, myös Richard S. Harvey haluaisi olla ”kaikille kaikkea” evankeliumin tähden. Kuva: Susanna Lönnrot

Tutkija ja yliopistolehtori Richard S. Harvey on uskoontulostaan lähtien pohtinut, mitä tarkoittaa olla yhtä aikaa juutalainen ja Jeesukseen uskova.

Lontoossa juutalaisessa perheessä kasvanut Richard S. Harvey ilmoitti 12-vuotiaana kotiväelle, ettei aio osallistua Bar Mitshvaan, koska ei usko Jumalaan.

Vanhemmat sanoivat, että poika saa tehdä, kuten haluaa.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Elettiin 1960-70-lukujen taitetta, seksin, huumeiden ja rock’n rollin vallankumouksellista aikakautta.

          En ollut paha poika. Luin venäläisiä klassikkoja, olin kiinnostunut eksistentialismista ja etsin totuutta, Harvey kertoo.

Richard S. Harvey kävi tavallista englantilaista koulua, jossa oli käynnissä toisenlainen vallankumous: oppilaita tuli uskoon. 

          Minulla oli kaksi ystävää, Simon ja Michael, jotka uskoivat Jeesukseen.

          Halusin todistaa, että he ovat uskossaan väärässä, mutta mitä enemmän yritin, sitä enemmän alkoi näyttää siltä, että he ovatkin oikeassa.

Yksi Harveyn argumenteista kristillistä uskoa vastaan oli se, että hän on juutalainen, eikä hänen siksi tulisi uskoa, että Jeesus nousi kuolleista.

          Tiesin, ettei se ollut kovin hyvä peruste. Joko ylösnousemus on totta kaikille, tai se ei ole totta kenellekään.

Harveysta tuli Jeesukseen uskova. Myös hänen isänsä ja veljensä lähtivät myöhemmin samalle tielle.

Yksi asia häntä kuitenkin edelleen pohditutti.

          Kysyin eräältä ystävältäni, että mitä tarkoittaa olla Jeesukseen uskova ja juutalainen. Hän sanoi, että se on Jumalan minulle antama lahja, ja kun kasvan uskossani, tulen näkemään, mitä kaikkea se tarkoittaa.

Nämä sanat osoittautuivat Harveyn kohdalla profeetallisiksi.

Bob Dylan osana samaa liikettä

          Kun menin yliopistoon, piti täyttää lomake, jossa kysyttiin uskonnollista vakaumusta. Kirjoitin siihen, että ”anglikaaninen messiaaninen juutalainen”.

          Joku sanoi, että sellaista täällä ei ole ollutkaan, Harvey naurahtaa.

Uskoontulonsa jälkeen Richard S. Harveyn suunnitelmana oli alkaa anglikaanipapiksi.

Eräs Amerikan-matka kuitenkin möyhensi hänen identiteettiään ja suunnitelma jäi.

          Sain kutsun messiaanisten juutalaisten allianssin järjestämään konferenssiin Yhdysvaltoihin. Kuulin siellä järjestöstä nimeltä Jews for Jesus. Tajusin, että on olemassa juutalaisia, jotka uskovat Jeesukseen ja aloin luoda heihin kontakteja Yhdysvalloissa ja Israelissa.

          Tämä tapahtui samana vuonna 1979, kun Bob Dylan teki gospellevyn, Slow Train Coming, joka on edelleen yksi lempilevyistäni.

Myös juutalaisesta Bob Dylanista oli hetkeä aiemmin tullut Jeesukseen uskova.

Richard Harvey perusti Lontooseen messiaanisen juutalaisen seurakunnan, jossa jumalanpalvelus pidetään juutalaisen sapatin aikaan lauantaina. Seurakunnassa vietetään myös muita juutalaisia juhlia, kuten Bar Mitshvaa.

          Olin evankelistana ja seurakunnan johtajana mukana noin kaksikymmentä vuotta. Sitten menin kuitenkin takaisin yliopistoon, koska se tuntui omalta.

Monenkirjava liike

 Oman identiteetin prosessointi johti väitöskirjaprojektiin, jonka tiimoilta Harvey on pyrkinyt ymmärtämään messiaanista juutalaista teologiaa ja sen erilaisia suuntauksia.  

          Jeesukseen uskovat juutalaiset eivät ole samasta puusta veistettyjä. Näen kaikissa suuntauksissa sekä vahvuuksia että heikkouksia. Minusta olisi tärkeää saada nämä virrat keskustelemaan keskenään.

 Erimielisyyksiä ryhmien välillä on esimerkiksi  ympärileikkauksesta ja muista juutalaisista tavoista ja niiden noudattamisesta, Israelin valtiosta ja lopunajoista.

          Itse olen poliittisesti melko vasemmalla enkä esimerkiksi tue Israelin valtiota sen kaikessa politiikassa, Harvey muotoilee.

          Joidenkin mielestä olen liian vasemmalla, kun saarnaan myös palestiinalaisille, hän hymähtää.

Kuten Paavali, myös Harvey haluaisi olla ”kaikille kaikkea” evankeliumin tähden.

          Jerusalemissa olen ultraortodoksi, Tel Avivissa näytän hipsteriltä, hän naurahtaa ja sukii pitkää partaansa. Ultraortodokseilla on pitkät parrat, koska niiden leikkaaminen on synti.

          Vaimonikin alkaa hiljalleen tottua tähän.

Kristillisen kirkon tulee muuttaa opetustaan

Richard Harveyn mielestä etnistä identiteettiä ei voi erottaa hengellisestä. 

          Jeesukseen uskovat juutalaiset voivat olla samaan aikaan sekä täysin juutalaisia että täysin Jeesukseen uskovia.

          Ei sinunkaan tarvinnut kasteesi hetkellä katua sitä, että olet syntynyt suomalaiseksi, hän haastaa.

Harvey toivoisi, että kristityt ymmärtäisivät, että messiaaniset juutalaiset ovat yhtä aikaa osa kirkkoa ja osa Israelia.

          Toivoisin, että kirkko ymmärtäisi, että Jumala tulee täyttämään suunnitelmansa Israelin kohdalla ja messiaanisilla juutalaisilla on siinä suunnitelmassa oma roolinsa.

          Olemme pieni osa palapeliä, mutta ehkäpä se puuttuva palanen, hän sanoo arvoituksellisesti.

Harvey toivoisi, että kristityt todella rakastaisivat juutalaisia. Ei vain messiaanisia juutalaisia ja Israelia, vaan koko juutalaista kansaa.

          Juutalaisille on parituhatta vuotta sanottu, että ollaan pahoillaan Jeesuksen nimessä tehdyistä asioista. Haluaisin, että perheeni tapaisi luterilaisia, jotka rakastavat juutalaista kansaa ja näyttävät sen käytännössä.

          Kristillisen kirkon tulisi muuttaa opetustaan juutalaisen kansan merkityksestä sekä historiassa että tulevaisuudessa, Harvey toivoo.

 

 
Artikkelibanneri perussanoma