Elämäntaito: Vatikaanin uusi dokumentti listaa ihmisarvon “raskaat loukkaukset” – Ihmisellä on oikeus elämään, ei kuolemaan

Joulu on rakkauden aikaa – Elämä yllätti iloisesti kaksi leskeä

 

Hellevi Pellinen-Jyrhälle ja Heikki Jyrhälle joulu on rakkauden aikaa. – Tärkeintä joulussa on Jeesus. Hän kantaa meidän elämäämme. (Catariina Salo)

Joulun aikaan romanttiset komediat valtaavat television ohjelmatarjonnan ja ovat monelle leppoisaa ajanvietettä. Hellevillä ja Heikillä on omakohtaista kokemusta siitä, että romanttiset joulutarinat voivat totetua.

Hellevi Pellinen-Jyrhä, 75, ja Heikki Jyrhä, 78, kohtasivat ihmeellisellä tavalla Evankelistakodin joulunvietossa vuonna 2018, ja he ovat olleet yhdessä siitä lähtien.

– Tapasimme ensimmäistä kertaa jo edellisenä vuonna samassa paikassa. Panin heti Heikin merkille, mutta emme vielä silloin tutustuneet syvemmin, Hellevi kertoo.

Perheniemi Neliöb. 15.-21.4.

– Minäkin muistan silmäilleeni Helleviä jo tuolloin, mutta olin niin arka, etten uskaltanut lähestyä häntä, Heikki hymähtää.

      ”Silloin Jumala puuttui peliin. ”

Vuotta myöhemmin Hellevi oli menossa jälleen Evankelistakodille joulunviettoon siskonsa ja muutaman ystävänsä kanssa. Hän toivoi etukäteen, että komea leskimies olisi myös tulossa sinne. Ja olihan Heikki.

Silloin Jumala puuttui peliin.

– Joulupäivän aamuna ystäväni kertoi unestaan, jossa oli kokenut Jumalan sanovan hänelle, että minä ja Heikki kuulumme yhteen, Hellevi sanoo.

– Tämä ystävä tunsi myös minut ja kertoi minullekin saman. Niinpä rohkaistuin pyytämään Helleviä kävelylle, Heikki jatkaa.

Hellevi otti lenkille mukaan kävelysauvat ikään kuin turvakseen. Yhteinen tahti löytyi niin luontevasti, että Heikki pyysi uutta tuttavaansa seuraavanakin päivänä kävelemään Evankelistakodin kauniisiin talvimaisemiin.

– Sillä kerralla jätin kävelysauvat pois ja työnsin käteni Heikin lämpimään ja turvalliseen käteen. Kaikki oli heti päivänselvää, Hellevi heläyttää.

– Ihastuimme ja rakastuimme toisiimme nopeasti ensimmäisten päivien aikana, Heikki lisää.

 

Jouluna alkanut yhteinen matka sai pian jatkoa. Heikki matkusti Hellevin luokse Vaasaan uudenvuoden viettoon. Nyt aloitteen tekeminen ei enää arkailuttanut, vaan Heikki kosi Helleviä vierailunsa aikana. Hän sai oitis myöntävän vastauksen.

– Jo edesmennyt pastori Jarmo Makkonen vihki meidät avioliittoon helmikuussa 2019. Perustimme yhteisen kodin Ylöjärvelle, jossa Heikki tuolloin asui, Hellevi kertoo.

– Mitäpä sitä aikailemaan, kun kumpikin koki, että Jumala oli johdattanut meidät yhteen, Heikki toteaa.

 

   ”Tärkeintä on hengellinen sanoma ja rakkaudellinen ilmapiiri.”

 

Hellevin ja Heikin tarina osoittaa, ettei rakkaus katso aikaa, paikkaa, ikää eikä omia suunnitelmiakaan. Usein se kävelee elämään silloin, kun vähiten odottaisi – joskus vuoden pimeimpään aikaan – ja tuo valon elämään.

Heikki oli jäänyt leskeksi syksyllä 2016 ja Hellevi alkuvuodesta 2017. Kummankin puoliso ehti sairastaa pitkään, ja rakkaimman poislähtöön ehti valmistautua.

– Teimme surutyötä tahoillamme pitkin matkaa puolisoitamme hoitaessa. Silti suru ja yksinäisyys tuntuivat murskaavilta mieheni kuoltua, Hellevi sanoo.

Kumpikaan ei uskonut enää avioituvansa.

– Olin sanonut Jumalalle, että hän saa johdattaa minulle uuden puolison, jos näkee hyväksi, mutta olin jo melkein luopunut toivosta, Heikki kertoo.

Hellevi koki, ettei kaivannut elämältä enää mitään. Synkimpinä hetkinä hän toivoi sairastuvansa vakavasti ja kuolevansa pois.

– Jumala kuitenkin tiesi tarpeemme paremmin kuin itse tiesimme. Hän johdatti minulle ihanan puolison, jonka myötä elämässäni kääntyi vielä aivan uusi sivu. Läheinen suhde Heikkiin on hoitanut minua paljon, Hellevi sanoo lämpöä äänessään.

Nykyään pariskunta asuu Laihialla. Yhteiselämä on alusta saakka sujunut luontevasti, ja kohta Jyrhät viettävät kolmatta hääpäiväänsä.

– On ihmeellistä, että saamme vielä tässä iässä kokea tällaista onnea. Meillä on elämää takana jo paljon enemmän kuin edessä. Siksi arvostamme jokaista yhteistä hetkeämme ja kiitämme Jumalaa päivittäin siitä, että hän johdatti meidät yhteen, Heikki ja Hellevi toteavat.

 

Hellevi Pellinen-Jyrhä ja Heikki Jyrhä palaavat tänäkin jouluna ensirakkautensa maisemiin Vilppulaan. Kaksi vuotta jäi väliin koronan vuoksi, mutta nyt pariskunta odottaa innokkaasti joulunviettoa tutussa paikassa tutuksi käyneiden jouluvieraiden kanssa.

– Evankelistakodilla on erityinen tunnelma. Siellä voi aistia Jumalan Hengen vaikutuksen, Heikki sanoo.

– Evankelistakodin joulussa tärkeintä on hengellinen sanoma ja rakkaudellinen ilmapiiri. Niiden lisäksi joulunvieton helppous saa meidät lähtemään sinne. Siellä on kaikki valmiina ja aina niin hienosti laitettu, Hellevi kuvailee.

– Ruoka on maittavaa ja ohjelma mieluista. Tarjolla on sekä hengen että ruumiin ravintoa. Meille on tärkeää myös yhteisöllisyys, jota siellä saa kokea.

Hellevi luonnehtii itseään jouluihmiseksi, jolle on aina ollut tärkeää loihtia jouluinen tunnelma kotiin ja ruokapöytään. Ikä on kuitenkin tuonut mukanaan sairauksia, eikä enää ole voimavaroja valmistella juhlaa samoin kuin ennen.

– Tänä vuonna Heikki sai vaihtaa meille jouluverhot ja -matot, kun en itse enää pystynyt siihen.

– Minä tein sen mielelläni, Heikki sanoo.

 

Heikki löysi Evankelistakodin joulun jo vuosia sitten ensimmäisen vaimonsa kanssa. Tämän sairastamisen aikana oli helpompaa mennä valmiiseen pöytään.

– Kun jäin yksin, jatkoin joulunviettoja Evankelistakodilla. Sinne oli hyvä mennä rauhoittumaan ja hoitumaan.

Helleville Evankelistakoti tuli tutuksi jo nuoruudessa pian uskoontulon jälkeen, mutta joulua hän vietti siellä ensimmäisen kerran vuonna 2017 – lieneekö se ollut johdatusta jo silloin. Yhdessä Jyrhät ovat osallistuneet Evankelistakodin talkoisiin, ja he ovat Evankelistakotiyhdistyksen jäseniä.

Jyrhien jouluun kuuluu myös seurakunnan joulujuhla sekä tietysti lasten ja lastenlasten muistaminen. Molemmilla on kolme lasta, ja jälkikasvua on jo neljännessä polvessa.

– Lapset ovat olleet mielissään avioitumisestamme. He sanovat, että nyt isä on hyvässä hoidossa, Heikki toteaa.

– Minä koen paremminkin olevani hyvässä hoidossa. Jos Heikkiä ei olisi elämässäni, lapseni joutuisivat huolehtimaan minusta. Nyt Heikki huolehtii minusta, Hellevi sanoo hymyillen.