Iina Keskinen, 23, tahtoo kertoa siitä, millaiset jäljet koulukiusaaminen jätti

 

Neela-koira aistii emäntänsä Iina Keskisen kiputilat. Kuva: Iina Keskisen arkisto

– Minua kiusattiin koulussa yhdeksän vuoden ajan. Vaikka olen seurakunta-aktiivi ja uskossa, ei ole helppo antaa pahoille ihmisille anteeksi, kangasalalainen Iina Keskinen sanoo.

Iinaa alettiin kiusata koulussa jo toisella luokalla.

– Eniten kärsin ilkeistä sanoista, mitätöinnistä ja vähättelystä, joka kohdistui pitkälti ulkonäkööni tai -muotooni. Kun menin istumaan muiden seuraan, he lähtivät pois. Minut jätettiin toistuvasti ulkopuolelle erilaisissa ryhmätilanteissa.

IK-opisto, neliöb. 15.-28.4.

Vuosia kestänyt piina vei itsetunnon.

– Masennuin, enkä halunnut lähteä kodin ulkopuolelle. Aloin uskoa, ettei minusta ole mihinkään. En pystyisi opiskelemaan, saamaan ammattia ja poikaystävää.

Sitten vielä tapahtui onnettomuus, joka on vaikeuttanut pysyvästi Iinan elämää.

– Sain vakavan aivotärähdyksen, kun putosin vuonna 2008 hevosen selästä ja iskin takaraivoni maahan. Reilun vuoden päästä sairastuin oudosti ja vakavasti. Raajat lakkasivat osin toimimasta.

– Äidin piti syöttää ja pestä minua, kun en itse pystynyt ja jaksanut. Siinä vaiheessa jouduin olemaan puolitoista kuukautta pois koulusta.

Syyksi arveltiin vuoroin mitäkin: Yersinia-bakteerin aiheuttamaa infektiota, fibromyalgiaa ja aivokasvaintakin.

Kivut olivat tulleet jäädäkseen.

Virallista diagnoosia Iinalla ei vieläkään ole, mutta kroonisesta kipuoireyhtymästä on nyt puhuttu useamman vuoden ajan.

Kahden vuoden psykoterapia loppui tänä vuonna.

– Oli onni, että sain hyvän ja luotettavan terapeutin.

Iina opiskeli neljässä vuodessa ylioppilaaksi ja pääsi sen jälkeen oppisopimuksella Kangasalan seurakuntaan suorittamaan lastenohjaajan tutkintoa.

– Itsetunto on vielä alhaalla, vaikka uskon, että vielä joku päivä voin pitää itseäni kauniina, kun katson peilistä. Vielä en ole siinä pisteessä.

– Myös anteeksiantoprosessi kiusaajien suuntaan on osaltani kesken.

Iina on kokenut Kangasalla hoitavaa seurakuntayhteyttä ja tarjoutuikin itse kertomaan selviytymistarinansa paikalliseen Majatalo-iltaan.

– Tulevaisuudessa toiveeni on päästä kokemusasiantuntijana kiertämään Suomen kouluja. Tahdon kertoa kaikille, millaiset jäljet koulukiusaaminen jättää ja kuinka kauan niistä toipuminen kestää.

– Haluan vaikuttaa siihen, ettei kenenkään tarvitsisi kokea samaa mitä minä.

Iinan paras ystävä on ollut vuodesta 2011 lähtien Neela-koira.

– Neelalta saan pyyteetöntä hyväksyntää. Kun olen tosi kipeä, se tulee lähelleni, eikä vaadi yhtään mitään.

– Siinä on jotain samaa kuin Jumalan rakkaudessa.