Yleinen: Tuomas Enbuske kuvaa luterilaista uskoaan: ”Ei kielilläpuhumista, ei ikoneja, ei suitsukkeita – Sana riittää”

Esa Erävalo: Kun tulin uskoon, halusin irrottautua Stasista

 

Esa Erävalolla on tapana perehtyä huolella niihin asioihin, joista hän kiinnostuu. Hän on suorittanut tutkinnot sekä katolisesta että ortodoksisesta teologiasta. Kuva: Sari Savela

Esa Erävalo oli nuorena kiihkeä kommunisti ja hetken myös Stasin vakooja. Sitten hän tuli uskoon ja vaihtoi politiikan suuntaa. Hänen hengellinen polkunsa on kulkenut helluntailaisuudesta vanhojen kirkkokuntien helmaan.

Esa Erävalon ja hänen puolisonsa Merja Eräpolun kodissa Lohjan Pusulassa on runsaasti esillä isännän taidetta. Olohuoneen paraatipaikalla on ripustettuna vaikuttava ja tutun tuntuinen teos. Se on Esan vaimollensa 50-vuotislahjaksi maalaama jäljennös kuuluisan hollantilaisen taidemaalarin Rembrandtin teoksesta Lukeva munkki. Alkuperäinen teos löytyy Suomen Kansallisgallerian kokoelmasta Sinebrychoffin museosta.

Esa on tehnyt myös mosaiikki-ikoneita. Lisää töitä löytyy piharakennuksesta, Esan taideateljeesta, jonka yhtä seinää hallitsee maalaus Karjalan kuuluisien luostarien perustajista, Karjalan valistajista.

IK-opisto Neliöb. 20.5.-2.6.

Esittävän taiteen lisäksi Esa maalaa abstraktia taidetta. Hän esittelee portaikon seinällä olevaa suurta maalausta, jossa on eri värisistä lohkoista maalattu ympyrä.

– Eri lohkot kuvaavat elämäni eri osa-alueita ja vaiheita. Tuossa on asuinpaikat, tuossa opiskelu- ja työelämän vaiheet, tuossa näkyy perhe-elämä ja tuossa maailmankatsomuksen vaiheet, Esa kertoo.

Kristillisdemokratian ideologi

Esa on ollut joitakin vuosia eläkkeellä, mutta toimii edelleen kristillisdemokraattisen ajatushautomo Kompassin puheenjohtajana, onhan hän eräänlainen Kristillisdemokraattien harmaa eminenssi. Kompassin kautta hän on julkaissut useita teoksia, viimeisimpänä hän on toimittanut Kirkkojen yhteiskunnallinen opetus -kirjan. Parhaillaan ovat työn alla kirjat kristillisestä ihmiskäsityksestä ja tekniikan tulevaisuuden näkymistä.

Muutama vuosi sitten ilmestyi julkaisu Yhteinen hyvä – johdatus kristillisdemokratiaan, johon Esa on kirjannut kristillisdemokratian ideologisia perusteita, aatehistoriaa ja poliittisen toiminnan kehitystä.

Hän ehti palvella kristillisdemokraatteja eri työtehtävissä, muun muassa puoluelehden päätoimittajana, yhteensä 29 vuotta. Niistä viisi vuotta kului Brysselissä europarlamentaarikko Sari Essayahin avustajana.

Politiikan kentällä Esa on kulkenut pitkän matkan toisesta laidasta toiseen. Hän kasvoi lapsuutensa ja nuoruutensa Espoossa ja kävi Tapiolan yhteiskoulua. Isä oli urakkakirvesmies ja äiti konekirjoittaja. Isä äänesti vaaleissa SKDL:ää.

– Siihen aikaan oli jyrkät jakolinjat. En voinut esimerkiksi pelata jalkapalloa Tapiolan Hongassa, koska se oli porvariseura.

Nuori kommunisti

17-vuotiaana Esa syttyi marxismi-leninismistä luettuaan isoveljeltään joululahjaksi saamansa Marxilaisen kansantaloustieteen perusteet -teoksen.

– Kun nuorena innostuu jostain asiasta, se vie herkästi mennessään. Minullakin on ollut tapana innostua ja sitten sukeltaa mahdollisimman syvälle.

Lukion jälkeen Esa suuntasi jatkamaan opintoja teknilliseen korkeakouluun.

– Siellä pidin systeemiteorian kurssilla esitelmän DDR:läisestä kyberneetikosta Georg Klausista ja siitä, miksi taloudessa on järkevämpää suunnitella kaikki kuin että yritykset kilpailisivat keskenään. Oli kaunis ajatus, että hyvin suunniteltu olisi parempi kuin kaoottinen systeemi.

Esa toteaa, että sosialismin ajatus on teoriassa hieno, mutta ei toimi käytännössä ihmisen heikkouden ja itsekkyyden vuoksi. Hänen mukaansa kommunistisessa ideologiassa tehtiin perustavaa laatua oleva virhe, kun alettiin toimia kristinuskoa vastaan

– Se olisi ollut ainoa, joka olisi antanut moraalisen selkärangan järjestelmälle.

Mutta kommunistisen järjestelmän ongelmat paljastuivat Esalle vasta, kun hän oli ollut muutaman vuoden ideologian lumoissa.

– Luulen, että se oli se kokonaisvaltaisuus, joka viehätti kommunismissa. Materialismi oli johdonmukaista. Jos kerran Jumalaa ei ole ja yhteiskunta kehittyy yleisten lainalaisuuksien mukaan, tuntui järkevältä, että kaikki olisi yhteisessä omistuksessa, eikä olisi luokkajakoa.

Suomessa elettiin vahvasti suomettumisen aikaa 1970-luvulla, eikä Neuvostoliitosta annettu oikeaa tietoa. Jos tietoja ongelmista tihkuikin, ne saattoi laittaa sosialistisen järjestelmän nuoruuden ja länsimaiden painostuksen piikkiin.

Esalla ei ollut käsitystä, kuinka laajaa vaino toisinajattelijoita kohtaan oli Neuvostoliitossa tai DDR:ssä. Neuvostoliittolaisen kirjailijan Aleksandr Solženitsynin teos Gulag: Vankileirien saaristo, joka paljasti Neuvostoliiton laajamittaista ihmisten vainoa ja pakkotyöleirien oloja, oli kyllä ilmestynyt suomeksi vuonna 1974 pienen kustantajan julkaisemana. Yleiseen tietoisuuteen kirjan paljastukset eivät kuitenkaan Suomessa tuolloin nousseet.

Nuoruuden hairahdus

– Olin aktiivinen kommunistisessa liikkeessä ja minusta piti tulla kommunistinen nuorisojohtaja. Opiskelin marxismi-leninismiä 1973-74 vuoden DDR:ssä nuorisokorkeakoulussa.

Parin vuoden jälkeen Esa oli DDR:ssä nuorisoprikaatissa kesätöissä yhdessä muiden ulkomaalaisten vapaaehtoisten kanssa.

– Kaivoimme kaapeliojia Karl-Marx-Stadtissa. Myöhemmin leirin johtajistoon kuulunut Helmut, joka myöhemmin paljastui DDR:n tiedustelupalvelu Stasin värvääjäksi, kysyi voisinko tulla harjoittelijaksi DDR:ään metallurgiseen tehtaaseen.

Harjoittelupaikka ei kuitenkaan avautunut, mutta Esalta tiedusteltiin halukkuutta harjoitella Länsi-Berliinissä.

– Lopulta mies kertoi olevansa Stasista. Olin sen jo arvannut, sillä olihan se outoa, että hän kykeni kaikenlaista järjestelemään pitkälle valvotussa yhteiskunnassa, Erävalo toteaa.

Esa allekirjoitti sopimuksen, jossa hän sitoutui työskentelemään Stasille ja perustamaan tiedustelusolun Länsi-Berliiniin. Myöhemmin hän tapasi Stasin yhteyshenkilön kolme kertaa Suomessa.

Käännekohta

Samaan aikaan, kun Esa oli yhteydessä Stasiin, hän oli evankelioinnin kohteena. Hänen vanha luokkatoverinsa, Martti Vakkilainen, oli tullut uskoon helluntaiherätyksessä. He olivat molemmat pelanneet koulun shakkijoukkueessa. Shakin varjolla Vakkilainen alkoikin pitää yhteyttä ja pelien lomassa Vakkilainen kertoi uskostaan. Esa oli ikään kuin kahden leirin välissä, kunnes jouluna 1977 Vakkilainen kysyi, haluaisiko hän antaa elämänsä Jeesukselle.

– Ajattelin, että jos Jumala on olemassa, hän varmaan ratkaisee elämäni ongelmat, kuten värväytymisen. Jos osoittautuu, ettei Jumalaa ole, saan syyn irtautua kommunistisesta taustastani, mikä auttaa tulevassa tiedustelutoiminnassa.

Jumala osoittautui todeksi. Kertoessaan ystävälleen tulleensa uskoon ja Raamatun pitävän paikkansa, Esa koki täyttyvänsä kirkkaudella, rakkauden valolla. Hän sai muitakin rukousvastauksia ja liittyi helluntaiseurakuntaan.

Esa ei käytännössä ehtinyt tehdä mitään Stasille ennen uskoontuloaan.

– Kun tulin uskoon, lähetin sinne kirjeen, jossa kerroin, että haluan irrottautua sopimuksesta. Jännittyneenä odotin, mitä tapahtuu.

DDR:stä lähetettiin postissa kirjanen, jossa kehuttiin kristittyjen ja marxilaisten hyvää yhteistyötä DDR:ssä. Ajatus oli, ettei ollut syytä julkistaa mitään.

Esa Erävalo
Kuva: Sari Savela

Tuomio

– Helluntailiikkeessä oli kuitenkin tapana todistaa, miten on tullut uskoon.

Esa kertoi uskoontulostaan Hyvä Sanoma -lehdessä. Jonkin ajan kuluttua jutun ilmestymisestä suojelupoliisi tuli häntä kuulustelemaan. Esa kertoi mitä oli tapahtunut. Hänet tuomittiin maanpetoksesta viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

– Raskauttavaa oli kuulemma ollut se, että olin tavannut yhteyshenkilön Suomen maaperällä. Stasissa oli sanottu, että he eivät vakoile Suomessa vaan Suomi on KGB:n aluetta.

– Siihen aikaa tästä oli juttuja eri lehdissä. Olin lopulta ainoa, joka tunnusti värväytymisen, vaikka Suomessa oli monia KGB:n värväämiä henkilöitä.

Tapahtumista on kulunut jo lähes 45 vuotta. Esa näkee DDR-episodin nuoruuden hairahduksena, eikä oikeastaan välittäisi palata koko asiaan.

– Ehkä kuitenkin jotakuta rohkaisee se, kuinka erilaisista taustoista Jumala voi ihmisiä vetää puoleensa, hän arvelee.

Tekniikan tohtoriksi Intiassa

Hengellistä elämäänsä syventääkseen Esa kävi helluntaiherätyksen neljän kuukauden pastorikurssin. Naimisiin hän meni vuonna 1980.

– Olin innokas helluntailainen ja halusin lähetystyöhön. Intia kiinnosti, mutta siihen aikaan sinne ei päässyt lähetystyöntekijänä. Sitten näin teknillisen korkeakoulun seinällä ilmoitustaulun, että Intiaan oli haussa vastavuoroinen stipendi. Hain sitä ja pääsin Intiaan tekemään väitöskirjaa.

Esa muutti vaimonsa ja kahden pienen lapsensa kanssa 1983 Intiaan, jossa perhe kasvoi vielä kahdella lapsella. Lähes neljä vuotta perhe asui Punen kaupungissa ja Esa työsti väitöskirjaansa aurinkoenergian käytöstä teräksen pintakarkaisussa.

– Se oli hedelmällistä aikaa, saimme paljon hyviä ystäviä.

Intiassa Esa pohti paljon yhteiskunnallisia kysymyksiä.

– Intiassa oli paljon köyhyyttä ja korruptiota, se oli hyvin materialistinen yhteiskunta ja epäjumalan palvontaa oli paljon.

Intiassa Erävalon perhe oli mukana pienessä baptistiseurakunnassa, mutta he tutustuivat myös moniin katolilaisiin.

– Luin paljon Lutheria ja katolisuutta käsittelevää kirjallisuutta. Olin tyytymätön silloisen helluntailaisen teologian kehittymättömyyteen.

Paluu alkuperäiseen

– Ajattelin, ettei aina, kun on tyytymätön kirkkoonsa, pidä perustaa uutta. Hajaantumisen sijaan pitää kelata taaksepäin kohti yhtenäisyyttä.

Vuoden ajan Esa perehtyi katoliseen teologiaan syvemmin, minkä jälkeen hän päätti liittyä katoliseen kirkkoon. Vuosina 1997-2002 Esa opiskeli etänä työn ohessa katolista teologiaa Maryvale-instituutissa Birminghamissa ja valmistui katolisen teologian kandidaatiksi.

– Siirtyminen helluntailaisuudesta katoliseen kirkkoon ei tapahtunut mitenkään ovet paukkuen vaan minulle jäi hyvät suhteet ja arvostan helluntailaisuutta edelleen. Koin sen enemmänkin Jumalan johdatuksena.

Katolisen kirkon jäsenenä Esa olisi pysynytkin, mutta sitten tuli avioero 24 avioliittovuoden jälkeen ja uudelleen avioituminen vuonna 2005 Merja Eräpolun kanssa.

– Katolinen kirkko ei hyväksy uudelleen avioitumista, jos edellinen puoliso on vielä elossa. En olisi enää saanut sakramentteja.

Koska ortodoksinen kirkko on toinen alkuperäisistä kirkkokunnista, Esasta tuli ortodoksi.

Luterilaisen kirkon hän oli jättänyt 18-vuotiaana, eikä paluu siihen myöhemminkään tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta.

– Olen vähän ihmeissäni seurannut luterilaisen kirkon kehitystä. Ystävien kautta tiedän, millaisia ristiriitoja siellä on, enkä halua niihin taisteluihin mukaan. Minulle kelpaa tämä vanha kirkon usko.

Esa Erävalolla on poikkeuksellisen syvä eri kirkkokuntien tuntemus, koska luonteensa mukaisesti hän on halunnut perehtyä niiden ajatteluun huolella. Myös ortodoksisen teologian alalta hän on suorittanut maisterin tutkinnon, tällä kertaa Cambridgessa.

Esan vaimo Merja kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja vaikuttaa kirkon luottamuselimissä. Vaimonsa kanssa Esa käy silloin tällöin myös luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa.

– Arvostan kaikkia kirkkoja ja minulla on ystäviä kaikkialla.

 

 
Artikkelibanneri perussanoma