Kirjoittanut
Eila Tenkanen omistaa kolmisensataa barbinukkea varusteineen. Tällä viikolla niitä nähdään Hämeenkyrön ja Ikaalisten helluntaiseurakuntien yhteisellä kesäleirillä.
Ikaalisissa asuva Eila Tenkanen on puolisonsa Heikin kanssa kiertänyt maan pohjoisimpia ja eteläisimpiä kolkkia myöten: kouluissa, seurakunnissa, leireillä ja muissa tapahtumissa. 
– Paitsi lapset myös opettajat ovat olleet barbeista innostuneita. Osa ottaa raamattuopetuksen itse kontolleen ja me vain toimitamme nuket paikalle.
Useimmiten barbien omistajat ovat kuitenkin itse äänessä.
Eila Tenkanen osaa jutella Raamatusta ymmärrettävästi ja kiinnostavasti, eikä taatusti jää sanattomaksi värikkäidenkään kommenttien tulvassa.
– Jos teemana on kuningas Salomon, kerron usein siitä, miten Jumala tahtoi täyttää hänen toiveensa. Salomon pyysi Jumalalta viisautta.
– Lapsilta saatan kysyä, mitä he vastaisivat, jos Jumala kysyisi heidän toivettaan. Joku toivoo isää tai pikkuveljeä, toinen kissaa, koiraa ja tietokonetta, mutta pyydetty on myös terveyttä ja maailmaan rauhaa.
Siskon myötä barbimaailmaan
Alun perin barbeja alkoi kerätä Eila Tenkasen isosisko Rauha Järvinen, joka oli muuttanut puolisonsa kanssa Australiaan.
– Rauha piti siellä kaksikielistä pyhäkoulua ja keksi ottaa barbinuket mukaan opetukseen. Lapset olivat valtavan innostuneita. Kiinnostusta lisäsi varmaan sekin, että osalla lapsista oli sama nukke itsellään kotona. Barbeja oli mukava riisua ja vaatettaa.
Noihin aikoihin Australiassa ei ollut kirpputoreja, joten sisko käytti melko paljon rahaa ostaakseen uusia nukkeja. Osa oli harvinaisuuksiakin.
– Tuli kuitenkin aika, jolloin hän alkoi miettiä, kuka voisi antaa barbeille hyvän kodin ja jatkaa hengellistä työtä niiden kanssa. Hän tuli käymään Suomessa vuonna 2006 ja lähetti sitä ennen kokoelmansa laatikoissa tänne.
– Vielä silloin ei kuitenkaan ollut minun aikani. Näyttelyitä täällä pidettyään hän lähti takaisin Australiaan barbiensa kanssa. Ratkaisua ei löytynyt. Vaikka ostotarjouksiakin tuli, ei barbien myyminen tuntunut siskosta oikealta vaihtoehdolta.
Eila Tenkanen mietti ja rukoili, pitäisikö hänen ottaa barbit itselleen.
– Aiemmin Jumala oli puhunut, että hän antaisi minulle hengellisen tehtävän, jollaista ei kenelläkään toisella tässä maailmassa ole. Monien käänteiden kautta vihdoin ymmärsin, että se on juuri tämä – lasten evankeliointi barbien avulla.
Vuonna 2008 barbit muuttivat Tenkasille.
Kuudenkymmenen barbin joukko on laajentunut lähes kolmesataapäiseksi.
Ne asuvat tykötarpeineen kymmenissä, muovisissa varastolaatikoissa kuomullisessa auton peräkärryssä. Laatikot on numeroitu ja nimetty Raamatun aiheen mukaan, jotta haluamansa löytää tarvittaessa nopeasti. Niistä löytyvät esimerkiksi luomiskertomus, Jeesuksen syntymä, pääsiäisen tapahtumat, Pietarin kalasaalis jne.
Kaikkiaan barbinäyttely vie pöytätilaa 25 metriä.
