Työmoraali siirtyi isältä pojalle: "Olemme kärsivällisiä puurtajia molemmat"

Kansainvälinen työ kristillisessä järjestössä yhdistää isää ja poikaa, Juha ja Miika Auvista. Kahden kärsivällisen puurtajan intohimo on nähdä muutos ihmisten elämässä.

Teksti: Elina Kirkkomäki

Juha Auvinen muistaa vieläkin, miten voimakkaita tunteita se hetki herätti, kun hän piteli vastasyntynyttä esikoistaan sylissään.

– Miikan syntymään liittyi pieniä hankaluuksia, mutta potra poika syntyi maailmaan. Se oli innostava ja riemullinen hetki.

Sittemmin toisella pojalla kasvanut perhe asui Espoossa jonkin aikaa, kunnes lähetyskenttä kutsui. Auviset opiskelivat ensin Englannissa kieliä ja myöhemmin yliopistossa Australiassa. Sieltä he siirtyivät kuudeksi vuodeksi Papua-Uuteen-Guineaan.

Lasten kasvattaminen monikulttuurisessa ympäristössä oli rikasta vaikkakin myös haastavaa. Hyvänä asiana Juha pitää sitä, että lapset saivat kasvaa vapaina länsimaisen nuorisokulttuurin malleista ja yhdenmukaisuuden paineista.

Teologeja kahdessa polvessa

Usko Jeesukseen on siirtynyt Auvisten perheessä sukupolvelta toiselle. Juha kipuili uskonasioiden kanssa teini-ikäisenä, mutta Cantores Minores -kuorossa laulaminen piti uskon liekin hengissä. Jossain vaiheessa hän alkoi haaveilla papin työstä.

Juhasta tuli ensin toimittaja. Työnsä ohessa hän alkoi opiskella teologiaa ja valmistui lopulta myös papiksi. Medialähetysjärjestön toiminnanjohtajana mies voi hyödyntää molempia ammattejaan.

Miika opiskeli isänsä jalanjäljissä teologiksi ja toimii nyt Open Doors Finlandin johtajana.

– Olen ylpeä Miikasta, että hän on Jumalan oma ja sitoutunut tehtäväänsä.

Haaveissa isä-poika -matka

Kansainvälinen työ kristillisessä järjestössä yhdistää isää ja poikaa, mutta luonteiltaan he ovat erilaisia. Miika on Juhaa räiskyvämpi ja nopeasti innostuva. Isällä ja pojalla on kuitenkin hyvät välit. Yhteyttä on vaalittu vuosien aikana mm. kajakkimelonnalla Tyynellämerellä sekä vaellusretkillä.

– Olen haaveillut, että voisimme tehdä isä-poika -matkoja, kun löytyisi yhteistä aikaa.

Miikan ajan syövät tällä hetkellä työ ja perhe. Juha arvostaa sitä, millainen isä pojasta on tullut.

– Miika suhtautuu hienosti omiin lapsiinsa. On ilo nähdä se yhteys, mikä heidän välillään on.

”Olen ylpeä Miikasta, että hän on Jumalan oma ja sitoutunut tehtäväänsä.”

Miika Auvisella on lämpimiä muistoja lapsuudestaan.

– Muistan, kun opettelin ajamaan ilman apupyöriä ja isä työnsi vauhtia ja hurrasi, että hyvin menee.

Myös vanhempien luottavainen usko Jumalaan loi turvaa.

– Isä ja äiti lauloivat joka ilta kaksiäänisesti hengellisiä lauluja, ja joka ilta me rukoilimme iltarukouksen. Se on jäänyt tärkeänä hengellisenä muistona mieleen, Miika kertoo.

Elämä lähettiperheen lapsena oli erilaista kuin lapsilla yleensä. Miika oli 7-vuotias, kun Auviset lähtivät lähetystyöhön. Matkalaukkuelämä tuli tutuksi.

Jeesuksen oma lapsesta asti

Miika omaksui vanhemmiltaan kristillisen maailmankatsomuksen. Syvempi sitoutuminen uskoon tapahtui hänen ollessaan 12–13-vuotias. Lähetyslaiva Doulos vieraili Papualla ja aktiolaiset järjestivät evankeliointitapahtuman.

– Ajattelin, että olen Jeesuksen oma, mutta haluan seurata häntä. Se oli tietoinen päätös.

”Isä ja äiti lauloivat joka ilta kaksiäänisesti hengellisiä lauluja.”

Kun perhe palasi Suomeen, Miika löysi rippileiriltä hyvän kaveriporukan ja hengellinen identiteetti alkoi kasvaa.

Miikalla ei ole ollut tarvetta kapinoida ja kokeilla, mitä maailmalla on tarjottavanaan. Osaltaan hän arvelee sen johtuvan siitä, että kävi Papualla koulua oppilaitoksessa, jossa oli tiukat normit, ja oli osan aikaa kotikoulussa. Toisaalta hänellä ei ollut Suomessa kaveriporukkaa, jonka kanssa rymytä.

– En ole koskaan nähnyt, että Jumalasta irti eläminen toisi mitään hyvää. Siksi en harmittele sitä, etten koskaan juonut itseäni sammuksiin. En tiedä, mitä hyötyä siitä olisi.

Kaksi kärsivällistä puurtajaa

Aikuisiällä Miikan tie on johdattunut vainottujen kristittyjen auttamiseen. Miika sanoo, että häntä ja Juhaa yhdistää työkeskeisyys.

– Arvostan isässä sitä, että hän on ollut kova tekemään töitä ja antanut mallin korkeasta työmoraalista. Olemme kärsivällisiä puurtajia molemmat.

– Arvostan myös isän antamaa aviomiehen mallia, jonka olen saanut. Kodin ilmapiiri ja tapa olla yhdessä on antanut elämään hirvittävän paljon. Jumalaan luottava uskon ulottuvuus on valtavan suuri aarre elämässä.

Samaa sukua -sarjaa julkaistaan Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä. Tilaa itsellesi Aalloilla-lehden näytenumero.