Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Isän ja pojan suhteessa voi olla paljon armoa vähin sanoin

 
Petri ja Juha Vähäsarja ovat samaa mieltä siitä, että poika on isäänsä introvertimpi. Kuva: Mikael Juntunen

Petri ja Juha Vähäsarja ovat samaa mieltä siitä, että poika on isäänsä introvertimpi. Kuva: Mikael Juntunen

Olemme aina tehneet paljon asioita yhdessä, Elämä-lehden toimituspäällikkö, teologi ja muusikko Petri Vähäsarja kertoo, ja lisää, ettei olisi voinut toivoa parempaa isää.

– Isä on ollut tietynlainen peruskallio elämässäni. Arvostan hänen tapaansa kohdata ihmisiä lämpimästi ja tilaa antaen. Isän lähellä on aina ollut hyvä olla. Hän ymmärtää, mitä on kristillinen vapaus. Ehkä suurin asia on, että hän on ollut minulle hengellisenä esikuvana, opettanut tuntemaan Jumalan, pohdiskelee Petri Vähäsarja, joka on seurannut isänsä Juha Vähäsarjan jalanjälkiä myös ammatillisesti yhdistämällä median ja teologian.

Kultaisia muistoja ja omia kasvukipuja

– Lapsuudenkotini oli turvallinen. Reissasimme aika paljon, parhaimmillaan meitä oli neljä eläväistä poikaa takapenkillä, muistelee Petri Vähäsarja lapsuuden automatkoja, joihin liittyivät useimmiten hänen kolme veljeään. Nuorimmainen neljäs veli syntyi vielä muiden seuraksi myöhemmin.

Kirkkorekry neliöb. 29.4.-12.5.

Petri Vähäsarja kertoo olleensa ala-asteiässä herkkä poika. Kun häneltä kysyttiin isän ammattia, Petri kirjoitti isoilla kirjaimilla lappuun ”TOIMITTAJA” ja pienin kirjaimin ”pastori”.

”Tajusin, että Jeesus kuoli minun tekojeni takia.”

– Siihen aikaan oli sellaista naurettavaa häpeilyä. Nykyään olen ylpeä siitä, että olen hänen poikansa. Lukioiän lyhyen biletysvaiheen jälkeen Bass’n Helenin Toiseen maailmaan -kappaleen sanat kolahtivat: ”Saan uudestaan nostaa katseen voittajaan…”

– Mieleeni nousi kuva, jossa katson ristille. Tajusin, että Jeesus kuoli minun tekojeni takia. Sitä kautta Hän myös vapautti minut.

Vastakkaiset työhuoneet

Petri Vähäsarja on tekstityöläinen, jonka osaaminen ulottuu mediatekstejä laajemalle. Hän kirjoittaa myös runoja ja lauluja.

– Tekstin tuottaminen on minulle luonnollinen tapa olla maailmassa. Elän kielen kautta. Kirjoitan vapaasti niistä asioista, mistä haluan ja miltä ne minusta näyttävät.

Isän ja pojan yhteinen juttu on Elämä-lehti, jossa Juha Vähäsarja toimii päätoimittajana ja Petri toimituspäällikkönä.

He haluavat julkaista kristillistä lehteä ”sisällöllä, jolla on suuri painoarvo”. Yhteistyö Suomen Raamattuopistolla, vierekkäisissä huoneissa, on sujunut mutkattomasti.

– Työpaikalla on tilanteita, joissa pitää ottaa ns. virkarooli, mutta se on toisaalta ihan hauskaakin.

Suomen Raamattuopiston metropolialueen johtaja, pappi ja kirjailija Juha Vähäsarja kiittää poikansa kykyä olla aidosti läsnä.

– Petrillä on hyvä tunneäly. Hän kykenee aistimaan ilmapiiriä ja osaa sanoa oikeita asioita tärkeissä tilanteissa.

Juha ja Petri ovat samaa mieltä siitä, että poika on isäänsä introvertimpi.

– Kun olemme toimituksen palaverissa, minä saatan nopeasti tuoda julki mielipiteeni. Petri voi pitää sisällään viisautta, jonka voisi sanoa ääneenkin. Hän puhuu enemmän työnsä ja musiikkinsa kautta, eikä muuten tuo itseään erityisesti esille. Se on mielestäni kunnioitettavaa.

Vapaa linja ilman isoja kriisejä

– Kotona pidimme aika vapaata linjaa. Toki oli rajat ja pelisäännöt. Ja kristillisyys on kulkenut mukana luontevana osana elämää, Juha Vähäsarja sanoo.

Hän ei muista lastensa kohdalla mitään vaikeita kriisejä. Isä uskoo hyvien harrastusten, kuten urheilun, varjelleen ikävyyksiltä.

– Paljon on murrosikäisten kohdalla varmaan jäänyt huomaamatta, mutta se ei ole ollut niin pahaa, että olisi tullut silmille.

”Ei siinä paljon jarruteltu, vaikka lapsi oli tullut!”

Juha muistelee, kuinka esikoinen jo vauvana otettiin mukaan reissuille.

– Ei siinä paljon jarruteltu, vaikka lapsi oli tullut! Kun lähdimme Saksaan ja olimme ajaneet kotoa noin kilometrin, takapenkiltä kuului: ”Ollaanks me kohta perillä?” Silloin ajattelin, ettei tämä ollutkaan hyvä idea…

Eräs muisto liittyy kalastukseen.

– Petrin kaverit osasivat tehdä vieheitä, ja kerran heittelimme veneessä virveliä vierekkäin. En ymmärrä vieläkään, miten minä en saanut yhtään kalaa, mutta pojalla tärppäsi jatkuvasti!

Isää ja poikaa on yhdistänyt myös jalkapallo.

– Petri pelasi kouluiässä lätkää ja futista, ja myöhemmin salibandya hyvässä joukkueessa. Oma treenaaminen lähti uudelleen käyntiin poikien harrastusten myötä.

Radiohartauksia armosta

Juha Vähäsarjan lempeä ääni on tuttu Radio Dein Päivän sana -hartauksista. Tuhansista hartausteksteistä on syntynyt kuusiosainen kirjasarja. Mies tunnustautuu hartauskirjojen suurkuluttajaksi.

– Kun omassa elämässä oli vaikeita vuosia, sain lohtua vanhoista hartausteksteistä, kuten Lutherin Mannaa Jumalan lapsille -teoksesta. Syntyi ajatus, että näitä voisi sanoittaa nykypäivään, ja aloin itse kirjoittaa niitä.

Juhan teksteissä toistuu armo.

– Se löytyi nuorena omissa kovissa hengellisissä väännöissä. Näin ympärilläni paljon lakihenkistä uskoa, toisaalta myös ylimenevää karismaattisuutta. Jouduin miettimään, miten suhtaudun näihin. Oli löydettävä kestävä perusta. Se on täytetty -runo avasi tämän polun.

Artikkeli on osa Samaa sukua -juttusarjaa, jota julkaistaan Radio Dein ystävien Aalloilla-lehdessä. Tilaa itsellesi Aalloilla-lehden näytenumero.

Petri Vähäsarja:
  • 36-vuotias toimittaja, teologi ja muusikko
  •  perheeseen kuuluu vaimo
  • harrastaa juoksemista
Juha Vähäsarja:
  • 60-vuotias Suomen Raamattuopiston metropolialueen johtaja, pappi ja hartauskirjailija
  • perheessä vaimo ja viisi poikaa
  • kuuluu tietokirjailijoihin ja harrastaa jalkapalloa

 
Dei, herätys, artikkeliban 7.2.- (1/2)

Aiheet