Valvovat kristityt ja valtiovallan pakkokeinot – rokotevastaiset messiaaniset juutalaiset vertaavat itseään jo Kiinan vainottuun seurakuntaan

 

Meillä on alkamassa jo toinen vuosi etätöitä, eristäytymistä, karanteeneja ja erilaisia rajoituksia, jotka saavat tasapainoisimmankin ihmisen reagoimaan. Joku masentuu yksinäisyyttään, toinen ei tartunnan pelossa uskalla tehdä enää mitään, kolmas nousee kapinaan ja heittää kasvomaskin nurkkaan julistaen sen ja kaikki muutkin rajoitustoimet tehottomiksi.

Suomessa elämme tutkimusten mukaan maailman onnellisimmassa maassa, jossa hyvinvointia pyritään tasaamaan kaikille ja huolehtimaan heikoista – niin on ainakin ollut vuosikymmenien ajan. Viranomaiset toimivat periaatteessa kansan parhaaksi, ja heihin voi luottaa. Sama ei ole itsestään selvää muualla. Toinen kotimaani Israel on aikaisemmin ollut voimakas ja yhtenäinen ulkoisen uhan edessä, mutta villinä leviävä virus on vieras vihollinen, josta on tullut politikoinnin väline ehkä enemmän kuin monessa muussa maassa. Kansa ei enää kykene erottamaan, milloin johtajat toimivat aidosti, joskin vajavaisesti, heidän hyväkseen ja milloin pelkästään pelaavat poliittista peliä. Luottamus johtajiin on särkynyt, ja se on otollinen maaperä salaliittoteorioille ja muille vaihtoehtoisille näkemyksille – tai yleensäkin vain kaikkien sääntöjen vastustamiselle.

IK-opisto vuosisop.,vko30-32, neliöb,MJa

Netin ja joidenkin ystävieni välityksellä olen seurannut Jeesukseen uskovien keskustelua Israelissa samalla kun itse vietän koronaevakkoa kotimaassa. Viimeaikainen amerikkalainen kuohunta heijastuu Israeliin melko voimakkaasti jo senkin takia, että maassa asuu runsaasti Yhdysvalloissa syntyneitä. Maat antavat ja ottavat paljon vastaan vaikutteita toisiltaan. Esimerkiksi yleinen rokotevastaisuus, joka on saanut rapakon takana suomalaisesta näkökulmasta katsoen käsittämättömät mittasuhteet, näyttää valtaavan alaa myös Pyhän maan pyhien keskuudessa. Väitteet kasvomaskeista aivovaurioita aiheuttavina taitavat nekin olla peräisin Amerikan tarinatyöpajasta.

Koronan myötä ovat nousseet pintaan monet pelonaiheet: Bill Gates, rokotukset ja ihmisiin asennettava mikrosiru. Geenimuuntelu. Tekoäly. Ilmastonmuutos. Korruptoitunut media. Yhtäkkiä maailmanlaajuisen pandemian aiheuttama ahdistus saa hahmon ja realisoituu tässä kaikessa. Alkaa näyttää varsin uskottavalta, että kaiken selitys on joku globaali eliitti tai liittouma, joka yrittää ottaa ihmiskunnan hallintaansa. Ettemme vain tämän kaiken keskellä eläisi jo Ilmestyskirjan lehdillä? Itse pahuuden pääarkkitehdin täytyy varmasti olla kaikkien näiden kurjien koronarajoitustenkin takana!

Ilmiö ei ole täysin vieras Suomessakaan. Valtiovallan rajoitustoimet tulkitaan lisääntyväksi yhteiskunnan kontrolliksi, jolle ei tule loppua. Joillekin koronarokotuksen ottamisesta tai ottamatta jättämisestä on jo tullut hengellinen kysymys. Rokotuksen vaarallisuudesta liikkuu käsityksiä, jotka eivät perustu mihinkään faktoihin vaan mitä mielikuvituksellisimpiin väitteisiin jonkun kasvottoman olennon pahasta tahdosta. Asiaa arvioidaan siitä oletuksesta käsin, että valtavirtaa edustava tiede on korruptoitunutta ja epäluotettavaa. Jokainen voi nyt itse olla asiantuntija ja ”tehdä oman tutkimuksensa,” jonka arvo mitataan uskon määrällä, ei tosiseikoilla.

Toki valtiovalta voi tempautua trendikkäiden ideologioiden vietäväksi ja ajaa vahingollisia, Jumalan tahdon vastaisia päämääriä. Siitä löytyy esimerkkejä sekä historiasta että nykyajasta. Raamattu ei turhaan kutsu meitä valvomaan. Toinen Tessalonikalaiskirje puhuu rajusta eksytyksestä, jonka Jumala sallii tulla niiden keskuuteen, ”jotka eivät ole rakastaneet totuutta vaan ovat valinneet vääryyden” (2. Tess 2: 11, 12). Näitä sanoja lukiessa jokaisen hartaan kristityn sydän vavahtaa. Olenko varmasti oikealla tiellä?

En tunne tarkkaan enkä varsinkaan sisältä käsin mitään salaliittoteorioita, mutta mietin usein, kuinka uskottava on ajatus, että maailman johtajat kykenisivät yhdessä ohjailemaan tapahtumia jostakin salaisista kulisseista käsin, kun he eivät julkisuudessa pysty olemaan yhtä mieltä juuri mistään. Henkilökohtaisesti minua huolestuttaa enemmän se historian todeksi osoittama seikka, että ennemmin tai myöhemmin salaliittoteorioiden syntipukeiksi päätyvät aina juutalaiset.

Israelissa asuva ystäväni hätkähdytti minua kirjoittamalla:

Kuulin juuri joitakin päiviä sitten, kuinka eräs koronarokotuksia vastustava uskova messiaanisesta seurakunnasta vertasi rokotusvastustajien tilannetta Kiinan maanalaiseen seurakuntaan. Selvästikin suuri osa näistä rokotusvastaisista sekoittaa uskonvainot rajoituksiin, joita israelilainen yhteiskunta heille rokottamattomina asettaa. Se kasvattaa huolestuttavasti kuilua uskovien välille, koska näiden ”vainottujen” näkökulmasta me rokotetut olemme tietenkin matkalla väärään suuntaan. Koko kuvio alkaa näyttää yhä enemmän hengelliseltä eksytykseltä!

Rokotuspakon kohdalla yksilön oikeudet ja yhteisön etu muodostavat erittäin jännitteisen asetelman, jota erityisesti lainsäätäjät joutuvat pohtimaan. Luultavasti tulemme näkemään Euroopassa erilaisia ratkaisuja, eivätkä kaikki ole koskaan tyytyväisiä. Rokotuksesta kieltäytymällä kristitty ei kuitenkaan ansaitse marttyyrinkruunua. Näiden päätösten hengellistäminen sen sijaan tulehduttaa varmasti ihmissuhteita ja aiheuttaa hajaannusta seurakunnassa.

Suomen hyvinvointia on menneinä vuosikymmeninä ja -satoina rakennettu kristillisten arvojen pohjalta yhteiskunnan sisältä käsin vaikuttaen. Jos kristityn maailmankuva on sellainen, jossa WHO, THL ja Sanna Marin ovat Saatanasta, ja kaikki pahuus heijastetaan oman minän ulkopuolelle, millaiset lähtökohdat se antaa yhteisen hyvän etsimiseen? Meitä Jeesuksen seuraajia tarvitaan hapattamaan tiede, media ja politiikka hyvillä aineksilla, ei vetäytymään katsomoon huutelemaan ja kapinahenkeä nostattamaan.

Totuuden ja valheen raja ei kulje minun ja tuon toisen kristityn välillä, joka kieltäytyy rokotuksesta – siitäkään huolimatta, että oikeassa oleminen olisi minusta kivaa. Sen sijaan minun ja meidän kaikkien kannattaa pysähtyä tutkimaan, millaisia reaktioita maailmanlaajuinen kriisi saa meissä itsessämme aikaan. Eksytys nimittäin saattaa vaania sydämiämme. Tällä hetkellä epidemia rajaa meidät tiukasti koteihimme emmekä juurikaan kohtaa kanssaihmisiä, mutta voimme silti valita, mitä levitämme ympäristöömme. Vainoharhaista epäluuloa ja pelkoa? Repivää eripuraa ja someraivoa? Lisäämmekö lähimmäistemme pahaa oloa vai tuommeko luottamuksen ja rohkaisun väläyksiä pimeyden keskelle? Kristittyinä meillä on aina horjumaton turva ja toivo – siinäkin tapauksessa, että koronapandemia osoittautuisi lopun aikojen vitsaukseksi.

(Kuvassa israelilaisten mielenosoitus pääministeriä vastaan, Matti Mäkelä)

 
Kylvaja artikkelibanneri