Täydellinen siunaus

Herran siunaus löytyy Raamatusta näppärästi, kun muistaa kertotaulun. Neljä kertaa kuusi on kaksikymmentä neljä. Joten juutalaisten ja kristittyjen käytetyin siunaus löytyy kohdasta: 4. Mooseksen kirja, 6. luku, jae 24.

Usein Herran siunaus luetaan lyhyenä, yhteen ääneen lausuttuna rukouksena, mutta lopulta se on jotain paljon enemmän kuin vain pyyntö. Ennen siunausta Jumala sanoo papistolle: ”Kun siunaatte Israelin, lausukaa sille näin”. Ja siunauksen jälkeen on lupaus: ”Kun he näin siunaavat Israelin minun nimeeni, minä annan sille siunaukseni.” Miksi Jumala sitoutuu tähän siunaukseen niin lujasti?

Sansa kesäkeräys artikkelin alle

En tietenkään tiedä oikeaa vastausta, mutta rohkenen väittää yhdeksi syyksi sen, että Herran siunaus on hyvin runsas ja kokonaisvaltainen siunaus. Minun mielestäni siihen kätkeytyy jännällä tavalla Kolmiyhteisen Jumalan työ ja Kolmiyhteisen Jumalan kuvaksi luodun ihmisen todellisuus.

Ihminen on ruumiillinen olento, joka elää näkyvässä ja konkreettisessa, Isän luomassa maailmassa. Halki Raamatun Jumalan siunaus on nähty vaurautena, hyvinvointina ja terveytenä. Toki myös hengellisinä siunauksina, mutta esimerkiksi Jobista kerrotaan, kuinka hän oli siunattu, koska hänellä oli paljon omaisuutta ja jälkeläisiä. Konkreettista ruumiin turvaa on myös se, että ihminen saa elää rauhassa vihollisiltaan ja turvassa kaikenlaisilta vaaroilta ja vahingoilta. Siksi on ilo kuulla ruumiillista elämää siunaavat sanat: ”Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua”.

Toiseksi ihminen on ikuinen sielu, jonka tärkein päämäärä on oppia tuntemaan Jumala ja löytää iankaikkinen elämä. Jumala on näyttäytynyt ihmisille Kristuksessa. Vain hänen kasvoissaan nähdään todelliset Jumalan kasvot. Vain hänessä on syntien anteeksianto ja iankaikkisen elämän sanat. Täydelliseen siunaukseen kuuluvat siis myös sielun siunaukset: ”Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.”

Kolmanneksi Jumala on puhaltanut ihmiseen elämän hengen, joka on kosketuspinta Pyhän Hengen kanssa. Pyhän Henki antaa uskon ja luottamuksen, ettei Jumala käännä meille selkäänsä, vaan meillä on yhteys keskenämme ja saamme olla hänen rakkaita lapsiaan. Armahdettu syntinen saa uskoa iloon, rauhaan ja vapauteen asti kuuluvansa Jumalalle. Herran siunaus päättyykin hengen siunauksiin: ”Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.”

Herran siunaus on siunaus koko ihmiselle: ruumiille, sielulle ja hengelle. Mutta se on vielä enemmän. Se on koko seurakunnan siunaus. ”Sinä” ei tarkoita vain yksilöitä vaan ennen kaikkea Jumalan seurakuntaa. Kuinka siunattu onkaan sellainen seurakunta, jonka arki on hyvinvoivaa ja turvallista, jossa sanoma kaikuu niin, että Jumalan Sana ja armo käyvät kirkkaasti selviksi, ja jonka keskellä eläen yhteys Jumalaan vahvistuu ja sydämen rauha lisääntyy. Ei siis ihme, että Jumala haluaa sitoutua tällaiseen siunaamiseen.

Yhtä lailla uskon, että siunaus velvoittaa seurakuntia tällaisen todellisuuden rakentamiseen. Kun itse Jumala seisoo asian takana, mikä kelpaisi syyksi olla käärimättä hihoja itsekin.