Tasaus – oikeus ja kohtuus

Vuosia sitten olin hakemassa pientä poikaani päiväkodista, kun auton takapenkiltä kuului mietitty aloitus:

– Isä, jos on lumipallo ja aamuyö.

– Niin.

– Niin huomaisi, kuinka se lumipallo ikään kuin säteilee pimeyttä. Se on katos koko alkuyön imenyt sitä pimeyttä ja aamuyöllä se säteilee sen ulos, ymmärräks nääs. Aamulla se rupeaa imemään valoa. Ja iltapäivällä se säteilee sen valon ulos. Illalla se sitten imee taas pimeyttä.

Autoon syntyi hiljaisuus, jonka aikana me molemmat pohdimme lumipallojen öistä maailmaa. Viimein kotiportilla poikani katkaisi hiljaisuuden ja sanoi kuin kaiken kruunuksi:

– Ja se toimii kesälläkin, mutta kävyillä.

Kevätpäiväntasaus 20.3.2018 on päivä, jolloin valoa ja pimeyttä on yhtä paljon. Tasauspäivä myös muistuttaa siitä, että Kristus kutsuu meitä valitsemaan valon ja pimeyden välillä. Tasauspäivä muistuttaa ihmisen hädästä ja oikeudenmukaisuuden tarpeesta. Tasaus ei vaadi meitä toimimaan siten, että kaikki olisivat yhtä köyhiä ja kaikki tasan yhtä turvattomia. Tasauksessa on kyse kohtuullisuudesta. Jos minä suostun kohtuulliseen toimeentuloon, jossain muualla joku toinen ihminen selviää kohtuuttomasta elämäntilanteesta. Kyse on siitä, että kaikkein tärkeimmät asiat jakautuvat maailmassa epätasaisesti. Ruuan ja veden saannin lisäksi ihmisen perustarpeita on viisi: jokainen meistä kaipaa ensinnäkin yhteyttä omiin ja kansansa juuriin. Toiseksi kaipaamme toivoa.  Kolmanneksi me tarvitsemme merkityksellisen tehtävän tässä maailmassa. Neljänneksi kaipaamme rakkautta ja sitä että saamme itse rakastaa. Ja viidenneksi kaipaamme terveyttä. Noista viidestä rakentuu perusturvallinen elämä. Mutta moni ihminen on kohtuuttoman turvaton ja kohtuuttoman työtön, kohtuuttoman yksin ja kohtuuttoman sairas. Juuri siksi Suomen Lähetysseuralla on Tasaus-keräys, jolla autetaan kehitysmaiden ihmisiä kohti valoisampaa tulevaisuutta. Tasauspäivä vaatii tekemään valinnan: oletko valon vai pimeyden puolella?

Usein me yhdistämme pimeän puolelle asettumisen sanaan synti. Raamatun kirjoittajien kielissä on miltei kymmenkunta sanaa kuvaamaan erilaisia lankeamista tai särkymisiä. Kuvaisikohan meidän yksioikoisuuttamme, että ne kaikki käännetään meidän Raamatussamme samalla sanalla. Useimmin käyttämämme sana on Isä meidän -rukouksen pyyntö: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi.” Kun Jeesus opetti tuon rukouksen, hän käytti ilmausta joka tarkoittaa velkaa, muttei sellaista, jota haemme pankista. Kyseessä on velka, joka kasvaa, kun ei tee mitään. Nykysuomenkielessä olisi tälle erinomainen ilmaus, korjausvelka. Juuri tästä on Tasauksessa kyse. Me olemme korjausvelassa. Ja se velka vain kasvaa. Kun mietit Tasauskeräykseen osallistumista, en pyydä sinulta kohtuuttomia. Sen sijaan mieti, mikä olisi kohtuullista. Tasauksen mittari on oikeus ja kohtuus.

Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, kehotti Kristus.

Ja se toimii kesälläkin!

Aiheet