Kirjoittanut
Kirjoittaja on Kansanlähetysopiston apologialinjan vastaava opettaja.Rakas Mali,
Kirkkovuoden pikkujoulukausi on ohi. On vuodatettu epäreilun pomon kohtelua lyhtypylväälle. On konttorisiskojen kanssa itketty uraputken imemää nuoruutta ja menetettyä perhettä. On jurotettu pikkutunneilla hiljaa nurkassa, käsissä tyhjä arpa ja yön viimeinen drinkki. Näinä päivinä ilman pikkutakkia ja lakerikenkiä voisi toimitusjohtajankin kuvitella lähiöpubin kanta-asiakkaaksi. Muistuta tarpeellisille tahoille, että toilailu ja syrjähypyt ovat kuitenkin laadullisesti eri asia solmiossa ja iltapuvussa, sivistyneissä 24 karaatin räkälöissä.
Kerran vuodessa baariin päästetty toimistojen harmaa massa on nyt siis ylilyöntinsä ja muut hutinsa tehnyt. Seuraavaksi on aika hiljentyä joulunaikaan.
Pidä huoli siitä, että hiljaa myös ollaan, eritoten Kirotun Kirjan mukaisesta joulusta. Minään toisena vuodenaikana ehkä juhannusaamua lukuunottamatta ei ole yhtä paljon synnintuntoa liikkeellä. Jouluyön sanoma pikkutunneilla loskan ja ruumiineritteiden keskelle laskeutuvasta Vapahtajasta saisi olosuhteiden vuoksi aivan liikaa kaikupohjaa. Siksi kipujen miehet ja sairausloman tuttavat ympäri adventinaikaisen Suomen tarvitsevat varjelustasi juuri nyt. Kristus on jo nähty kiertelemässä ympäri kuppiloita etsimässä kulmapöytiin kadonneita lampaitaan.
Varaudu tavalliseen tapaasi siihen, että sormistasi liukenee joitakin potilaita kirkkorakennuksien sisään. Tällöin on todella tärkeää, että jouluhartauksien saarnaajat kokevat suuria kiusauksia olla suututtamatta seurakuntaa hengellisellä puheella. Joulunodotus olkoon siksi jälleen vain ja ainoastaan lumihiutaleiden ja tunnelmoinnin aikaa. Ei paaston ja katumuksen, ei liioin evankeliumin aikaa. Kodeissa tahdon nähdä puurokauhoittain punaisia kuonoja, pukkeja, paketteja, tonttuja, ruokaa ja ähkyä. Sinänsä harmittomat juhlimisen tavat ja yletön juhlinnan määrä raivatkoon tieltään itse juhlakalun. Tahdon nähdä Vihollisen sotureita närkästymässä joulun maallistumisesta ja kritisoimassa nykymaailman menoa. En tahdo nähdä yhtäkään heistä lihaksitullutta luojaansa kumartamassa.
Luotan joulun sinun käsiisi.
Hellä setäsi,
Pora
PS. Tähän kirjoitukseen päättyy Kirjeitä pirulta-palsta. Kiitän kaikkia lukijoita ja kommentoijia kuluneesta vuodesta! Parhain terveisin, Miikka.
