Sukupuolineutraali avioliittolaki kasvattaa valtion valtaa

Sukupuolineutraalin avioliittolain seurauksena valtion valta kasvaa merkittävästi. Perinteisesti valtion tehtävänä on ollut vain kirjata vanhemmuus, jolla on luonnollinen perusta biologiassa. Sukupuolineutraalin avioliittolain vallitessa valtio määrää, kuka on vanhempi. Ei ole enää luonnollisia vanhempia, vaan pelkästään juridisia vanhempia.

Juridinen vanhemmuus korvaa luonnollisen vanhemmuuden

Kun sukupuolineutraali avioliittolaki hyväksyttiin Kanadassa vuonna 2005, Kanadan laista poistettiin termi ”luonnollinen vanhempi” ja se korvattiin termillä ”juridinen vanhempi”. Sukupuolineutraali avioliittokäsitys kumoaa ajatuksen, että vanhemmuus määrittyy biologian perusteella.

Biologisen vanhemmuuden syrjäyttäminen heikentää ydinperheen itsenäisyyttä ja riippumattomuutta valtiosta. Heteroseksuaalinen avioliitto on perustana perheille ja suvuille. Luonnollisen sukulaisuuden merkityksen väheneminen liittyy yleensä paikallisten instituutioiden ja muiden yksilön ja valtion suhdetta välittävien instituutioiden merkityksen vähenemiseen.

Kun naisen ja miehen välisen avioliiton perustalle rakentuvaa sukuyhteisöllisyyttä heikennetään, sen paikan ottaa valtion kontrolli, rahan perustalle rakentuva kaupallinen vuorovaikutus ja rahalla ostettava lisääntymisteknologia. (Milbank 2012.)

Persoonallisten suhteiden merkitys

Perheessä yhdistyy luonto ja kulttuuri, koska luonnollinen syntymä on seurausta persoonien välisestä (ja siten kulttuurisesta) rakkauden yhteydestä. Miehen ja naisen välisestä rakkaudesta syntynyt yksilö kokee vahvasti sen, että hänen biologiset juurensa liittyvät persoonallisiin suhteisiin ja persoonien välisiin kertomuksiin. Tällä tavalla ihmisen luonnollinen maailma sisältää samalla kuvan henkilökohtaisesta luomistyöstä.

Tällaista luonnon ja kulttuurin, luonnollisen syntymän ja persoonallisen rakkauden kertomusten yhdistymistä heteroseksuaalisessa avioliitossa Nottinghamin yliopiston professori John Milbank (2012) kutsuu ”heteroseksuaaliseksi kieliopiksi”. Tällä hän tarkoittaa sitä, että kun lapsi syntyy vanhempiensa rakkauden yhteydestä, kulttuurin on helpompi mieltää luonto osaksi rakkauden kertomusta.

Jos sen sijaan lapsia tuotetaan kohdunvuokrauksen, spermapankkien ja laboratorioiden kaupallisena tuotteena, rakkauden paikan ihmisen alkuperässä ottaa ennen pitkää raha. Tietoisuus näiden kylmien ja persoonattomien tekijöiden vaikutuksesta on usein vaikea näin tuotetuille lapsille. Niinpä heteroseksuaalisen kieliopin kadottaminen merkitsee Milbankin mukaan kaikkein syvimmän ihmisyytemme tajun heikentämistä. Samalla se sisältää vaaran, että yhä enemmän valtaa annetaan markkinoille ja poliittisille valtapyyteille.

Tästä syystä kohdunvuokrauksen ja spermapankkien käytännöt (erotuksena siitä, että keinotekoista hedelmöityshoitoa tarjotaan tavalla, joka ei erota lasta biologisesta isästään ja äidistään) ovat omalta osaltaan vieraannuttamassa ihmistä oman alkuperänsä persoonallisesta luonteesta. Koska niissä erotetaan biologinen ja kulttuurinen, luonnollinen ja persoonallinen, ne johtavat ihmisyyden kannalta umpikujaan. Yhä useampi tällä tavalla keinotekoisesti tuotettu lapsi vaatii oikeutetusti tietoa siitä, ketkä hänen luonnolliset vanhempansa ovat, koska hän kokee syvästi olevansa biologinen olento. Toisaalta tämä lapsilta nouseva oikeutettu vaatimus on taas mahdoton spermanluovuttajien ja kohdunvuokraajien kannalta, koska he ovat suostuneet tehtäväänsä sillä ehdolla, etteivät he joudu henkilökohtaisesti kantamaan näistä lapsista vastuuta. Näistä syistä johtuvaa lasten psykologista hämmennystä, perheiden jakautumista ja sosiaalisia ristiriitoja on mahdotonta välttää. Yhteiskunta on näiltä osin unissakävelijän tavoin päätynyt laillistamaan käytänteitä, joiden seuraamuksia ei ole koskaan perusteellisesti pohdittu. (Milbank 2012.)

Sukupuolineutraali avioliittolaki vie persoonattomaan suuntaan

Näistä syistä sukupuolineutraali avioliittolaki on omiaan viemään yhteiskuntaa persoonattomaan suuntaan. Samaa sukupuolta olevien parien suhde ei tarjoa persoonallis-biologista lähtökohtaa lapsen syntymälle ja hänen biologiselle identiteetilleen. Tämä side persoonien välisen suhteen ja luonnolliseen lisääntymisen välillä on olennainen avioliiton määritelmälle ja luonteelle.

Ydinperheen merkityksen heikentämisen symbolina sukupuolineutraalin avioliittolain logiikka vaikuttaa ennen pitkää sekä syntymätodistuksiin että lasten passeihin. Brittiläisen Kolumbian syntymätodistuksissa on kirjattu lapsen tiedot, äidin tiedot ja vaihtoehtoina joko isä tai toinen vanhempi. Isän paikan syntymätodistuksissa voi siis ottaa esimerkiksi äidin naispuolinen puoliso. Tämä konkretisoi sitä, että isä on korvattavissa ja kokonaan poistettavissa lapsen elämästä.

Ennen pitkää sukupuolineutraalin avioliittolain logiikasta seuraa, että myös biologinen äiti häviää syntymätodistuksista ja lasten passeista. Isän ja äidin tiedot korvataan vanhemman A ja vanhemman B tiedoilla. Biologisen äidin asema heikkenee tai katoaa, koska miesparit, jotka hankkivat lapsen kohdunvuokrauksella, joskus käyttävät yhden naisen munasolua, joka istutetaan toisen naisen kohtuun. Näin he haluavat estää sen, ettei lasta kohdussaan kantanut nainen voi vaatia äidin oikeuksia. Samalla nämä käytännöt tekevät lapselle yhä vaikeammaksi päästä selville omasta biologisesta perimästään.

Tämä sama logiikka merkitsee samalla sitä, että laki ei voi antaa biologiselle äidille etusijaa suhteessa hänen naispuolisoonsa eli vanhempaan B. Näin kielletään se, että biologisen äidin ja lapsen erityissuhteella on olennainen merkitys. Lapsen synnyttäneellä vanhemmalla ei ole etusijaa suhteessa kumppaniinsa, koska he ovat vain vanhemmat A ja B. Tämä vaikuttaa siihen, miten ratkaistaan lapsen huoltoon liittyviä kysymyksiä eron sattuessa. Kummalle juridisista äideistä annetaan lapsen ensisijainen huoltajuus? Kenen luona lapsi tulee ensisijaisesti asumaan? Edes biologisella äidillä ei enää ole välttämättä etusijaa sen enempää homo- kuin heteroeroissa.

Joku voi väittää, ettei kukaan voi kokonaan kumota biologisen vanhemmuuden merkitystä. Sukupuolineutraali avioliittolaki kuitenkin poistaa biologisen vanhemmuuden laista. Kun tämä ajattelu juridisesti johdetaan koko lainsäädäntöön, vanhemmuus määritellään biologiasta riippumattomalla tavalla. Tämä heikentää biologisten vanhempien asemaa. Valtio voi nyt helpommin syrjäyttää biologisen vanhemman, jos katsoo lapsen edun sitä vaativan.

Mutta eikö biologinen vanhemmuus syrjäytetä myös adoptiossa? On huomattava, että adoption logiikka on päinvastainen kuin sukupuolineutraalin avioliittolain logiikka. Adoption tarkoituksena on antaa lapselle vanhemmat, joita lapset tarvitsevat. Adoption tarkoituksena ei ole antaa vanhemmille lapsia, joita vanhemmat tarvitsevat.

Yksinhuoltajaperheet, avoperheet, uusperheet ja adoptioperheet eivät ole lapselle optimaalisia. Ne eivät kuitenkaan muuta avioliiton tai vanhemmuuden merkitystä eivätkä siten uhkaa biologisten vanhempien juridista asemaa. Sen sijaan samaa sukupuolta olevan perhemallin ottaminen avioliittokäsityksen pohjaksi merkitsee avioliiton ja vanhemmuuden merkityksen muuttamista niin, että se poistaa lainsäädännöstä lapsen biologisten vanhempien aseman.

Vallan keskittyminen

Sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen juridinen logiikka heikentää biologisen ydinperheen asemaa ja vahvistaa vallan keskittymistä yhteiskunnassa. Itsenäinen ydinperhe on aina muodostanut esteen valtion pyrkimykselle muokata yksilöitä. Ydinperheen vahvat tunnesuhteet rajoittavat joukkotiedotuksen ja yleisen mielipiteen kykyä muokata yksilön ajattelua.

Sikäli kuin yksilön tunnetarpeet tulevat tyydytetyiksi perheen läheisten tunnesiteiden avulla, joukkotiedotuksen mielikuvamaailma ei pysty yhtä voimakkaasti vaikuttamaan yksilön tunteisiin. Perhe muodostaa näin vastapainon vallan keskittymiselle yhteiskunnassa.

Altistuminen propagandalle

Sikäli kuin ydinperhe heikentyy ja yhteiskunta yhä enemmän koostuu irrallisista yksilöistä, joukkotiedotus ja yleinen mielipide pystyvät tehokkaammin muokkaamaan kansalaisten asenteita ja ajattelua.

Mutta eikö samaa sukupuolta olevan parin perhe pysty yhtä hyvin tyydyttämään yksilön tunnetarpeita ja näin rajoittamaan joukkotiedotuksen valtaa?  Samaa sukupuolta olevasta parisuhteesta puuttuu kaksi asiaa: (a) biologinen side, joka yhdistää vanhemmat ja lapset toisiinsa elinikäiseen liittoon, (b) vastakkaisten sukupuolten tunnedynamiikka ja sen tarjoama tunnealueen laajuus ja toisiaan täydentävyys.

Koska joukkotiedotusvälineet vaikuttavat tehokkaammin irrallisiin yksilöihin, sukupuolineutraali lainsäädäntö lisää joukkotiedotusvälineiden vaikutusmahdollisuuksia yksilöön: mitä irrallisempia yksilöt ovat, sitä helpompi heihin on vaikuttaa joukkotiedotuksella. Sikäli kuin sukupuolineutraali avioliittolaki vahvistaa irrallista yksilöllisyyttä ja ydinperheen hajoamista, se edistää vallan keskittymistä yhteiskunnassa.

Sosiaalinen painotus

Se, että sukupuolineutraalin lainsäädännön takana on näin voimakkaita valtaintressejä, on yksi syy siihen, miksi pehmeää sosiaalista pakkoa on yhä enemmän alettu käyttää sukupuolineutraalin ajattelun saamiseksi osaksi kasvatusta ja kulttuuria. Yleisessä mielipiteessä tapahtuva nopea muutos kertoo siitä, että julkisesta keskustelusta puuttuu vastavoima, joka kyseenalaistaisi sukupuolineutraaleja perusoletuksia ja mielikuvia. Kulttuurisen vastavoiman luomiseen kykenevät henkilöt on saatu peloteltua hiljaisiksi tekemällä sukupuolineutraalin ajattelun vastustaminen heille liian kalliiksi urakehityksen ja sosiaalisen imagon kannalta.

Ihminen voidaan erottaa merkittävästä yhteiskunnallisesta asemasta pelkästään sillä perusteella, että hän kannattaa perinteistä avioliittokäsitystä. Yhtenä esimerkkinä tästä on painostuskampanja, joka pakotti Brandon Eichin eroamaan Mozillan toimitusjohtajan tehtävästä. Tällaisilla maailmanlaajuisen huomion saavuttaneilla tapahtumilla on pelotusvaikutus: tärkeissä asemissa olevat ihmiset ymmärtävät, että heidän asemansa on uhattuna, jos he eivät mukaudu valtavirtaan. Hyvin harva merkittävässä asemassa oleva ihminen on valmis ottamaan tällaista riskiä, koska vallan ja rahan houkutus on liian suuri sellaiselle, joka on tottunut niistä nauttimaan.

Joukkotiedotusvälineiden edustajat ymmärtävät, että he voivat joutua laajojen boikottitoimien kohteeksi, jos he asettuvat tukemaan perinteistä avioliittokäsitystä. Niinpä ne eivät helposti julkaise sellaista aineistoa, joka kyseenalaistaisi sukupuolineutraalia ajattelua. Yliopistotutkijat saattavat joutua sosiaalisesti marginalisoiduksi, jos he tuovat esille sukupuolineutraalia ajattelua kyseenalaistavia tosiasioita. Tästä on useita esimerkkejä.

Jopa uskonnolliset järjestöt kokevat sosiaalisen paineen. Heti sukupuolineutraalin avioliittolain hyväksymisen jälkeen Englannissa aktivistit alkoivat agitoida katolisia kouluja vastaan, koska nämä eivät tue sukupuolineutraalia avioliittoa. He syyttivät katolisia kouluja siitä, että ne ”poliittisesti indoktrinoivat” opiskelijoitaan opettamalla heille ainoastaan perinteistä avioliittokäsitystä. Heidän mielestään tällaista ahdasmielisyyden puolustusta ei voida sallia. Suomessa lähetysjärjestöt ovat vaarassa menettää sekä kirkon että valtion tuen, jos ne liian selvästi asettuvat perinteisen avioliittokäsityksen tueksi. Avioliiton ja ydinperheen heikentyessä irrallisiin yksilöihin voidaan helpommin vaikuttaa, koska joukkotiedotusvälineet pystyvät tehokkaammin laajentamaan valtaansa ja muokkaamaan kansalaisten asenteita ja ajattelua. Kansalaisilla ei ole helposti saatavilla olevia kanavia, joiden avulla he saisivat valtavirtaa kyseenalaistavaa tietoa.