Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen: Kenen kirkko?

Keskustelin eilen illalla (5.2.) Ylen A-studiossa kirkkomme tulevaisuudesta Tulkaa kaikki -liikkeen aktiivi Elisa Gebhradin kanssa. Keskustelussa nousi esille demokratian merkitys kirkkomme päätöksiä tehdessä. Siis esimerkiksi, kun päätetään kirkon kantaa samaa sukupuolta olevien avioliittoihin.

Pidämme demokratiaa hyvänä tai ainakin parhaimpana vaihtoehtona järjestää julkista hallintoa. Siksi tuntuisi luontevalta, että demokratia toteutuisi myös kirkkomme päätöksenteossa mahdollisimman laajasti. Kirkko ei kuitenkaan ole vain inhimillinen yhteisö, kuten kansalaisjärjestö, puolue tai osuuskunta. Kirkko on hengellinen poliklinikka, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä. Kirkko on kristittyjen yhteisö, jossa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä lahjoitetaan pelastavaa lääkettä, evankeliumia Jeesuksesta.

PS rikottu neliö

Vaikka kirkkomme asioista päättää juridisesti sille määrätyt hallintoelimet, esimerkiksi seurakunnat, kirkkohallitus tai kirkolliskokous, on sen ylin auktoriteetti ja päätöksenteon avain Jumalan ilmoitus Raamatussa. Kirkollamme on Raamatusta nouseva selvä opetus avioliitosta naisen ja miehen välisenä liittona. Raamatun Jumala ei muuta mielipidettään tai kantaansa avioliitosta, kun kirkon jäsenistä, yhteiskunnasta tai papeista tietty määrä muuttaa ajatuksiaan.

Toiminnallisesti dynaaminen ja sanomaltaan pysyvä

Kirkon suuri aarre on sen pitkä historia, traditio ja pysyvyys. Yhteiskunta on kenollaan milloin mihinkin suuntaan, ajat ja aatteet muuttuvat, mutta kirkon sanoma on pysyvä. Se tuo turvaa ja rauhaa silloin kun muut elämän tai yhteiskunnan rakenteet tuntuvat murtuvan. Pysyvyys ei tarkoita paikalleen jämähtämistä. Seurakunnan elämän tulee olla dynaamista ja ulospäin suuntautunutta, uusia mukaan kutsuvaa ja evankeliumia eteenpäin vievää julistavaa.

Hieman ennen taivaaseenastumistaan Jeesus opetti apostoleilleen kaste- ja lähetyskäskyn. Siinä Jeesus, kirkon Herra sanoo, ”…ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” Siis kaikkeako? Niin Jeesus sanoi. Ei siis vain universaalia ihmisen arvoa Jumalan kuvana tai tasa-arvoa ja syrjimättömyyttä. Näistäkin asioista toki Jeesus opetti, mutta Jeesus opetti Raamatussa paljon muutakin ja niitäkin asioita hän käski noudattaa.

Kirkkoomme kuuluu yhä 71% suomalaisista. Se on merkittävä määrä, nuppilukuna noin neljä miljoonaa ihmistä. Kirkollamme on yhä merkittävä rooli yhteiskunnallisena äänenä ja vaikuttajana, vaikka jäsenmäärä näyttää vääjäämättä pienenevän. Yhteiskunnan vaatimukset tai jäsenmäärän eivät kuitenkaan ole mittapuu, jonka mukaan kirkon toimintaa tai sen elämää on arvioitava. Kirkkomme identiteetti, suunta tai tarkoitus ei muutu yleisen mielipiteen mukana. Jumalan sanan lupaukset, ohjeet ja neuvot – ja myös ne kiellotkin, ovat voimassa jäsenmäärästä tai heidän ajatuksistaan huolimatta.

Kristityt tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta. Tämä rakkaus pitää sisällään monenlaista vieraanvaraisuutta, kunnioitusta ja keskusteluhalukkuutta myös herkistä ja vaikeista asioista, joista on näkemyseroja. Kirkkomme keskipisteessä on silti aina ja vain kirkon isäntä ja Herra Jeesus Kristus. Tätä uskomme ja kirkkomme keskusta kohti on kutsua jokaista kirkkomme jäsentä.

Vaikka suuri osa kansastamme kuuluu kirkkoon, ei kirkkomme ole kansan kirkko. Kirkkomme on Herran kirkko. Tämä asia ei muutu, vaikka vuosisadat, ympäröivä kulttuuri ja yhteiskunnan äänenpainot muuttuisivat.

Juhana Tarvainen

Sleyn kotimaantyön johtaja