Ihmisiä ja ilmiöitä: Nina Åström palaa halusta kertoa Jeesuksesta

Riskinottoa lasten kustannuksella

 

Kanadalaisen McGill-Queen’s yliopiston professorin Margaret Somervillen mukaan sukupuolineutraali avioliittolaki on ennen näkemätön yhteiskuntakoe lapsilla. Se altistaa lapset monille tunnetuille ja tuntemattomille riskeille poistaessaan lainsäädännöllisen suojan lasten ja heidän biologisten vanhempiensa väliseltä suhteelta.

Yksi perustavista eettisistä periaatteista on, että kaikkein haavoittuvimpien ihmisten oikeuksien turvaaminen tulisi asettaa ensisijaiseksi. Lasten voidaan perustellusti sanoa kuuluvan kaikkein haavoittuvimpien ihmisten joukkoon. ”Homoseksuaalitkin ovat haavoittuva ryhmä”, kuten Margaret Somerville (2007: 195) toteaa, “mutta aikuisina heidän oikeusvaateensa jäävät toiseksi suhteessa lasten tarpeisiin ja oikeuksiin. Sitä paitsi, puolustaessamme lasten oikeuksia toimimme kaikkien lasten edun mukaisesti, osoittautuipa heidän seksuaalinen suuntautumisensa myöhemmin heteroseksuaaliseksi tai homoseksuaaliseksi. Näin puolustamme kaikkien kansalaisten oikeuksia, koska yhdessä vaiheessa me kaikki olemme lapsia.”

Wycliffe neliöb. 1.-31.10.

Millä tavalla uusi avioliittolaki merkitsee riskinottoa lasten kannalta? Tämä tapahtuu pääasiassa lain opetusvaikutuksen välityksellä. Sukupuolineutraali avioliittolaki vaikuttaa lasten asemaan erityisesti muuttamalla avioliiton merkitystä ja sen yhteiskunnallista viestiä. Lyhyesti sanottuna:

  1. Laki muokkaa uskomuksia.
  2. Uskomukset muovaavat käyttäytymistä.
  3. Uskomukset ja käyttäytyminen vaikuttavat ihmisten kiinnostuksen kohteisiin ja hyvinvointiin.

Kukaan ei ajattele ja toimi tyhjiössä. Käsityksiimme vaikuttavat yhteiskunnan perustavat käyttäytymissäännöt, joille lainsäädäntö asettaa reunaehtoja. Pohtiessaan omaa tulevaa avioliittoaan nuoren asennoitumiseen ja sitoumuksiin vaikuttaa se, miten yhteiskunnassa avioliitto ymmärretään. Samaa sukupuolta olevien parien avioliiton rakenne erottaa lapsen aina joko isästään tai äidistään, mikä loukkaa lapsen perustavaa ihmisoikeutta tuntea isänsä ja äitinsä ja kasvaa heidän hoidossaan. Näin sukupuolineutraali avioliiton määritelmä murtaa isän, äidin ja lapsen kolmoissidoksen ja jättää lapsen isä- ja äiti-suhteen vaille juridista suojaa.

Sukupuolineutraali avioliittolaki tulee todennäköisesti vaikuttamaan ihmisten avioliittokäyttäytymiseen useilla eri tavoilla. Se vaikuttaa kielteisesti perhe-elämän pysyvyyteen ja sitä kautta lasten hyvinvointiin.

(1) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen sisältää julkisen kannanoton, jonka mukaan lapsi ei tarvitse biologisen isän ja äidin toisiaan täydentävää vaikutusta. Se poistaa lainsäädännöstä ja heikentää kulttuurissa ajatusta, että lapselle ja yhteiskunnalle on keskimäärin parasta, että lapsi kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä muodostaman avioliiton sisällä. Näin se vahvistaa käsitystä, ettei sukupuolten toisiaan täydentävyys ole tärkeää kasvatuksessa. Tämä heikentää erityisesti isän kokemusta siitä, että hänellä on erityinen panoksensa annettavana lastensa kasvatukseen. Tämän seurauksena harvemmat lapset todennäköisesti kasvavat isänsä ja äitinsä kanssa, koska uuden avioliittolain yhteiskunnallinen viesti tekee avioeron ottamisen psykologisesti ja sosiaalisesti helpommaksi ja heikentää yleensä vanhempien sitoutumista lapsiinsa.

(2) Kun uuden avioliittolain sisältämän viestin mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää ja äitiä, vähenee myös motivaatio sitoutua pysyvään parisuhteeseen lasten syntymän myötä eli yleensä solmia avioliitto. Tutkimusten mukaan avoperheet hajoavat useammin kuin avioperheet ja erot ovat lapselle usein traumaattisia kokemuksia.

(3) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee sitä, että heteroseksuaalisten nuorten julkinen sosiaalistaminen miehen ja naisen välisen avioliiton merkitykseen joko lakkaa tai sitä joudutaan olennaisesti heikentämään. Lastenkirjoissa ja -viihteessä, kirkon opetuksessa, koulujen opetussuunnitelmissa ja populaarikulttuurissa joudutaan välttämään antamasta mahdollisesti lainvastaista vaikutelmaa, jonka mukaan avioliitto on naisen ja miehen välinen liitto, jonka luonnollisena seurauksena on lasten saaminen.

(4) Sukupuolineutraalin avioliiton hyväksyminen merkitsee todennäköisesti sitä, että muut vaihtoehtoiset avioliittomuodot, kuten esimerkiksi moniavioisuus tai ryhmäavioliitto, saavat lisää sosiaalista hyväksyntää. Tämä heikentää entisestään avioliiton yhtenäisyyttä ja lapsen mahdollisuuksia kasvaa alhaisen konfliktitason perheessä.

(5) Viesti, jonka mukaan lapsi ei välttämättä tarvitse isää tai äitiä lisää myös todennäköisesti geneettisten orpojen tuottamista lisääntymisteknologian avulla. Yhä useammat yksinäiset naiset, hedelmättömät parit ja samaa sukupuolta olevat parit tulevat turvautumaan lisääntymisteknologian käyttöön. Geneettiset orvot joutuvat kamppailemaan identiteettiongelmien kanssa läpi koko elämänsä, kuten moni aikuiseksi kasvanut geneettinen orpo meille kertoo.

Mistä sitten johtuu, että eduskunnan enemmistö oli valmis vuonna 2014 tekemään lapsen perusoikeuksia loukkaavan ja lapsen hyvinvoinnin kannalta riskialttiin päätöksen sukupuolineutraalista avioliittolaista sen sijaan, että se olisi odottanut pitkittäistutkimuksen varmentamaa tietoa niistä maista, joissa sukupuolineutraali avioliittolaki on jo hyväksytty?

Yksi vastaus lienee se, että avioliittolakia koskevan päätöksen riski ei kohdistu kansanedustajiin itseensä vaan lapsiin. Jos kansanedustajat olisivat vastustaneet ”tasa-arvoista” avioliittolakia, he olisivat saaneet kielteistä julkisuutta, koska lähes kaikki valtamediat ajoivat sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sukupuolineutraalin avioliittolain kannattaminen näytti kansanedustajan poliittisen tulevaisuuden kannalta turvalliselta vaihtoehdolta, koska se takasi hänelle myönteistä huomiota valtamedioissa. Kaikki riskit ja kielteiset seuraukset jäävät lasten kannettaviksi.

Ei ole perusteltua riskeerata yhteiskuntamme kaikkein hauraimpien ja haavoittuvimpien jäsenten hyvinvointia voidaksemme laajentaa aikuisten valinnanvapautta. Ihmisillä tehtäviä kokeita koskevat eettiset ohjeet pyrkivät kaikkein tiukimmin suojelemaan niitä henkilöitä, jotka eivät joko pysty itse antamaan informoitua hyväksyntäänsä kokeeseen osallistumiseensa tai jotka ovat haavoittuvan väestönosan jäseniä. Lapset kuuluvat näihin molempiin kategorioihin, joten heille tulisi suoda korkea suojelun aste. Niinpä niiden, jotka altistavat lapsia tällaiselle kokeelle pitäisi osoittaa, että he ovat selvästi oikeutettuja niin tekemään. Mitään tällaista oikeutusta ei kuitenkaan ole esitetty suhteessa sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.

Kirjallisuus

Somerville, Margaret (2007) “Children’s human rights and unlinking child-parent biological bonds with adoption, same-sex marriage and new reproductive technologies,” Journal of Family Studies, Vol. 13, Issue 2, November 2007.

Puolimatka, Tapio (2016) Yhteiskuntakoe lapsilla? Tehdäänkö Suomen lapsista sukupuolineutraalin avioliittokokeen koekaniineja? Helsinki: Kuva ja Sana.

http://www.kuvajasana.fi/tuotteet/1/kirjat/193/ajankohtaisteos/4248/yhteiskuntakoe_lapsilla