Pelastakaa lapset lahkoilta

 

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kuvailtu Tapani Koivuniemen uskonlahko aloitti Raamattupiirin oman seurakuntani tiloissa ja minulla on ystäviä, jotka ovat sieltä vapautuneet, ystäviä, jotka ovat surullisena seuranneet lastensa ja lastenlastensa erottautumista maailmasta ja kadonneita ystäviä, jotka ovat edelleenkin Tapani Koivuniemen manipuloitavana.

He ovat kuin suomalaisia amisheja, jotka erottuvat jo kaukaa. Entiset tuntemani nuoret, kauniit, fiksut naiset ovat nyt lahkon laihdutusvaatimusten takia pelkkää luuta ja nahkaa, pukeutuvat kauhtanoihin, peittävät päänsä huivilla, suostuvat ryömimään miestensä edessä ja suutelemaan lahkon kaikkia miehiä.

Kylväjä Neliöb. 1.-14.12. MJa

Muistan itsekin seuranneeni Maanantaipiiriin kokoontumisia alkuvuosina, kun se oli vielä avoin kaikille ja opettamassa kävi muitakin miehiä kuin Tapani Koivuniemi. En innostunut Koivuniemen kolme tuntia pitkistä opetuksista. Viimeistään silloin olisi pitänyt hälytyskellot soida, kun piiri suljettiin ulkopuolisilta ja onneksi moni lähtikin lahkosta juuri tässä vaiheessa.

Lähtijöiden perään soiteltiin. Epäiltiin, etteivät he olleet tehneet parannusta kaikista synneistä. Aamen, synti todellakin asuu meissä aina, koska se on pelastetun ihmisen osa ja juuri siksi tarvitsemme Jeesuksen sovitustyötä. Koivuniemen lahkolaiset sen sijaan yrittävät pyhittää itseään omituisilla kilvoituksilla ja tulla paremmaksi kuin muut kristityt.

Olen toiveikas, kun lahkosta kerrotaan julkisesti. Ehkä jotkut lahkolaiset näkevät totuuden ja totuus tekee heidät vapaiksi. Ehkä julkisuus estää toisia nuoria koskaan suostumasta vastaavaan.

Miksi lahjakkaat nuoret ihanat ihmiset tekevät vapaaehtoisesti elämästään maanpäällisen helvetin? Ehkä näillä ihmisillä on huono itsetunto, joku trauma lapsuudessa. Ehkä he eivät ole kokeneet koskaan yhteyttä ja rakkautta, joka onkin Koivuniemen lahkon erityinen hyvä puoli.

Piiriläiset tuntuvat aidosti välittävän – ainakin niin kauan kuin suostut kaikkiin Tapani Koivuniemen oikkuihin. Jos kritisoit johtajan kautta tulevaa Jumalan sanaa, olet riivaajan vallassa ja sinun täytyy tehdä parannus tai sinut erotetaan. Erotettu on lahkon jäsenille kuollut ja hän menettää kaikki entiset ystävänsä.

Vaikka Olarin seurakunta ei koskaan ole ollut mukana lahkon toiminnassa – se antoi heidän raamattupiirille vain tiloja sen alkutaipaleella, ennen kuin väärinkäytöksiä osattiin edes epäillä – joutuu sekin katsomaan peiliin, olihan mukana seurakunnan omia nuoria.

Luterilaisessa kirkossa tarjoamme kyllä kaikenlaista kivaa puuhastelua sählystä biljardiin seurakunnasta vieraantuneille nuorille. Sen sijaa seurakunnasta ei helposti löydykään uskovien nuorten kasvupaikkaa, jossa voisi oikeasti uskoa siihen, mitä rippikoulussa opetetaan.

Onko kirkkomme ainoa vaihtoehto ajaa nämä uskovat nuoret muualle? Vai olisiko Olarin seurakunta voinut tarjota heille jotain muuta vaihtoehtoa seurakunnan sisällä?

Alun perin nuoret lähtivät Tapani Koivuniemen uskonlahkoon etsimään juuri sitä, mitä seurakunnan pitäisikin tarjota: yhteyttä, välittämistä ja lähimmäisten rakkautta. Isossa seurakunnassa voit käydä jumalanpalveluksessa, niin ettei kukaan edes huomaa sinua – kohtaamisesta puhumattakaan.

Koivuniemen lahkossa mentiin lopulta toiseen äärimmäisyyteen. Nykyään piiriläiset jopa asuvat samalla rivitaloalueella ja käyvät töissä Koivuniemien omistamassa yrityksessä puoli ilmaiseksi. Jopa lahkolaisten lapset on otettu pois normaalista yhteiskunnasta. He käyvät vain kotikoulua, eivät harrasta tai leiki muiden ”maailman” lasten kanssa ja osallistuvat lahkon opetukseen.

Vaikka säälin aikuisia, jotka pilaavat oman elämänsä tässä lahkossa, ovat he kuitenkin itse tiensä valinneet. Heidän lapsensa ovat todellisia uskonnon uhreja, jotka ilman parempaa tietoa toisenlaisesta maailmasta ovat täydellisen aivopesun kohteina.

Mikä on meidän ulkopuolisten vastuu? Pitäisikö lastensuojelun puuttua tilanteeseen? Onneksi Suomessa ei saa fyysisesti tuhota omia lapsiaan, mutta onko se vielä luvallista hengellisesti ja psyykkisesti?

Millaisia naisia kasvaa pienistä tytöistä, joita opetetaan aliarvioimaan naiseuttaan ja kerrotaan Jumalan pitävän laihoista lapsista. Ahdistun, kun en tiedä, mitä voisin tehdä näiden lasten pelastamiseksi!

Koivuniemen lahkolaiset pelkäävät jatkuvasti paholaisen hyökkäystä eivätkä he ymmärrä, että taitaa koko lahko olla paholaisen juoni heitä vastaan. He eivät enää muista Raamatun lupauksia: ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää lujina älkääkä antako sitoa itseänne uudestaan orjuuden ikeeseen”.

 
Dei, Jippu, artikkeliban.(2/2) 28.9.- MJa