Paul Coleman: Valtionsensuurin pysäyttämätön marssi

 

(Kiitokseni siitä, että Spiked-online toimituspäällikkö Viv Regan ja artikkelin kirjoittaja Paul Coleman antoivat luvan kääntää ja julkaista alla olevan Paul Colemanin artikkelin, jonka alkuperäinen versio on luettavissa tästä linkistä. Spiked-online kotisivut löytyvät tästä linkistä.)

Paul Coleman: Valtionsensuurin pysäyttämätön marssi

Kylväjä, neliöbanneri 2021 (ilmainen

Sananmuodoltaan epämääräiset vihapuhelait voivat lopulta säätää rangaistavaksi melkein minkä mielipiteen tahansa.

Pitkäaikaista kansanedustajaa ja entistä sisäministeriä Päivi Räsästä uhkaa vankeus: häntä vastaan on nostettu kolme eri syytettä vihapuheesta. Hänen rikoksensa on se, että hän on kahden viime vuosikymmenen aikana ilmaissut syvään juurtuneet vakaumuksensa sellaisista aiheista kuin avioliitto, seksuaalietiikka ja kristillinen usko.

Rikossyytteiden pohjana on vuonna 2019 julkaistu twiitti, jossa oli kuva raamatunkohdasta, Räsäsen vuonna 2004 kirjoittama kirkollinen pamfletti avioliitosta ja seksuaalietiikasta, ja noin kahden minuutin pituinen keskustelunpätkä, joka muodosti osan vuonna 2019 Suomen yleisradion lähettämästä radio-ohjelmasta. Jokaisen rikkomuksen enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta.

Päivi Räsästä syytetään virallisesti perustuen rikoslain pykälään ”Kiihottaminen kansanryhmää vastaan”. Jos tämä ei ole jo riittävän hämmentävää, niin tämä rikoslain pykälä on Suomen rikoslain luvussa nimeltä ”Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan”. Mitä ihmettä on tapahtumassa?

Päivi Räsäsen tapaus on ääriesimerkki siitä, mitä tapahtuu kaikkialla Euroopassa. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on sensuurin toteuttamiseksi ilmaantunut toimivaksi koettu kolmen askeleen toimintaohjelma, joka on pääpiirteissään seuraavan kaltainen.

Ensinnäkin, hallitukset perustelevat julkisesti tarvetta asettaa lisärajoituksia puheelle ottaen esille ääriesimerkkejä uhkauksista, joita on tarkoitus estää (näitä uhkauksia ei ilmeisesti voida käsitellä jo käytettävissä olevien laaja-alaisten lakien avulla). Varoitukset sananvapaudelle koituvasta uhasta torjutaan usein kauhukuvien lietsomisena.

Toiseksi, kansanedustuslaitosten käsiteltäväksi kiirehditään epämääräisesti muotoiltuja lakeja, jotka monin tavoin ylittävät julkisesti määritetyt tavoitteet.

Kolmanneksi, näitä lakeja korjataan ja tulkitaan ajan kuluessa niin, että lakien soveltamisala laajenee samalla kun alennetaan kynnystä sen osalta, mitä pidetään laittomana. Tämän seurauksena rajoituksia sovelletaan paljon laajempaan toiminta-alaan kuin mitä alun perin ilmoitettiin. Kauhukuvien lietsojien kannanotot osoittautuvat siis oikeaan osuviksi, mutta sille annetaan vain hyvin vähän merkitystä.

EU:n suunnitelmana näyttää olevan seurata tarkalleen tätä toimintaohjelmaa. Sen juuri käynnistämän etenemissuunnitelman tarkoituksena on tehdä “vihapuheesta” rikos koko EU:n alueella.

Päivi Räsästä syytetään rikkomuksesta nimellä “kiihottaminen kansanryhmää vastaan” Suomen rikoslain kohdassa nimeltä “Sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan”. Tämä johtuu epäilemättä siitä, että laki on alun perin tarkoitettu yhtä tarkoitusta varten, mutta se on niin epämääräisesti muotoiltu, että sitä voidaan soveltaa melkein mihin tahansa.

Kyseisessä lakitekstissä lukee näin: ”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”

Vastauksena lehdistön kysymyksiin Suomen syyttäjälaitos totesi, että ”Räsäsellä on uskonnonvapaus aivan kuten kaikilla muillakin. Hänellä on oikeus ilmaista uskonnollisia vakaumuksiaan ja muita käsityksiään. Tämä vapaus ei kuitenkaan oikeuta puhetta, joka voi herättää suvaitsemattomuutta.”

Tämä kielenkäyttö on niin mahdottoman, naurettavan epämääräistä, että sitä voi soveltaa melkein mihin tahansa.  Ja eikö olekin niin, että ainakaan Britanniassa hallitus ei koskaan harkitsisi säätää lakia, jonka ilmoitettaisiin käsittelevän yhtä asiaa, mutta joka on muotoiltu niin epämääräisesti, että sitä voi soveltaa melkein mihin tahansa? Jospa asia olisikin näin.

Otetaan esimerkki A – äskettäin julkaistu lakiehdotus internetin turvallisuudesta (Online Safety Bill) – jonka tavoitteeksi on ilmoitettu tehdä internetistä turvallisempi paikka nuorille ottamalla kohteeksi internetissä oleva laiton sisältö. Mutta lakiehdotuksen selitysosassa luemme: “Laittoman sisällön ja toiminnan ohella lisääntyvää yleistä huolestumista herättää internetin sisältö ja toiminta, joka on laillista, mutta joka voi mahdollisesti aiheuttaa vahinkoa.” Hallitus katsoo lain soveltamisalaan kuuluvan “harhaanjohtavan ja virheellisen tiedon”, joka voi luoda “vaarallisen internet-ympäristön”.  Kuten monet ovat jo huomauttaneet, “laillinen mutta mahdollisesti vahingollinen” on hyvin vaarallinen kriteeri hallituksen rajoitustoiminnan perustaksi.

Tai esimerkki B – lakiehdotus nimeltä The Police, Crime, Sentencing and Courts Bill. Tämä lakiehdotus muun muassa antaisi poliisiviranomaisille laajat oikeudet rajoittaa käyttäytymistä useista väljästi määritellyistä syistä, mukaan luettuna se, jos he katsovat tietyn mielenosoituksen aiheuttavan ”vakavaa epämukavuutta” sen katsojille. Tämä kynnys on niin matala, että poliisiviranomaisten on mahdollista sen avulla estää mikä tahansa protesti, koska protestit ovat luonteeltaan erimielisyyttä aiheuttavia ja häiritseviä.

Tai esimerkki C – hallitus haluaa ehdottomasti kieltää niin sanotun käännyttämisterapian. Käännyttämisterapia on sateenvarjotermi, joka voi sisältää rukousta, sielunhoidollista tukea ja vanhemman ohjausta. Vaikka hallitus ei ole vielä julkaissut määritelmää käännyttämisterapialle, huippujuristit ovat jo varoittaneet hallitusta sananmuodoltaan epämääräisistä määritelmistä, joiden soveltamisalaan kuuluisi paljon enemmän toimintoja kuin on ilmoitettu.

Nämä lakiehdotukset ovat kaikki erilaisia, mutta ne seuraavat samaa vaarallista kaavaa, joka yllä kuvattiin. Ja mikä voisi mennä vikaan näin epämääräisesti muotoilluissa laeissa? Kysy sitä lempeästi puhuvalta kuuden lapsen isoäidiltä Suomessa, jota odottaa mahdollisesti vankeus sen tähden, että hän twiittasi kuvan joistakin Raamatun jakeista.

Paul Coleman on brittiläinen asianajaja ja toiminnanjohtaja järjestössä nimeltä ADF International. Tämä ihmisoikeusjärjestö puolustaa ihmisten oikeutta vapaasti elää oman uskonsa mukaisesti. Hän on kirjoittanut kirjan Censored: How European Hate Speech Laws are Threatening Freedom of Speech.