Outoa ehtoollisen viettoa

Minulle lähetettiin linkki, josta katsoin yhtä TV7:n ohjelmaa. Tavallisesti en tuota kanavaa seuraa. En tosin katsele paljon muutenkaan telkkaria, joten paremmatkin kanavat jäävät seuraamatta. Suosikkiohjelmani TV1:ltä on puoli yhdeksän uutiset.

Kyseisessä ohjelmassa jaettiin Herran pyhää ehtoollista studiossa ja kehotettiin katsojia nauttimaan samalla ehtoollinen kodeissaan. Enpä ollut moisesta pyhän toimituksen alasajosta ennen kuullutkaan. Siis että kotisohvalla vaikka yöpuvussa (näin ohjelmassa sanottiin!) jotain mehua tai viiniä juoden ja ranskanleipää syöden vietetään kristillisen seurakunnan pyhää toimitusta!

Ensimmäiseksi tulee mieleen Paavalin varoitus siitä, että joka syö ja juo arvottomalla tavalla ja ajattelematta, että kysymys on Kristuksen ruumiista, syö ja juo itselleen tuomion. Tietenkin siellä telkkarin ääressä oleva voi ajatella ehtoollisesta oikein, mutta irrallaan kokoontuvan seurakunnan yhteydestä koko asia voidaan myös laittaa ihan pelleilyksikin. No, myönnettäköön, että kirkossakin voi ehtoollispöytään tulla kuka tahansa millaisin miettein tahansa. Ihmisten motiiveja emme kykene kontrolloimaan. Silti yhteinen kristillisen seurakunnan kokoontuminen luo puitteet, joka auttaa ehtoollisen oikeaan ymmärtämiseen.

Kodeissa nautittavaa ehtoollista voisi ajatella puolustettavan sillä, että niinhän alkuseurakuntakin teki. Ero tähän tv-esitykseen on kuitenkin aivan olennainen. Ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina ei kirkkoja ollutkaan, vaan kristityt kokoontuivat nimenomaan kodeissa. Ehtoollinen on aina kuulunut kristittyjen yhteiseen kokoontumiseen, ei koskaan yksityisesti, omissa oloissa nautittavaksi.

On erikoista, että sellaiset hengelliset piirit, jotka ajattelevat noudattavansa Raamattua erityisen kirjaimellisesti, usein tulkitsevat sitä hyvin lennokkaasti. Tässä kyseisessä tapauksessa pitäisi lukea tarkkaan, että ehtoollisen yhteydessä aina puhutaan yhteisestä kokoontumisesta. Paavalin opetusten perusteella olisi aivan mahdotonta ajatella, että hän rohkaisisi ihmisiä nauttimaan Herran ruumiin ja veren yksin omassa kodissaan. Televisio on erinomainen väline julistaa Jumalan sanaa ja myös opettaa ehtoollisesta, mutta vain kokoontuva seurakunta voi yhdessä sen nauttia.

Eri kristillisissä kirkoissa ehtoollisen viettämiseen liittyvät tavat vaihtelevat suuresti. Se on ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Luterilaisissa kirkoissa tullaan yleensä polvistumaan alttarille. Maailmalla ja meilläkin vapaissa suunnissa se saatetaan jakaa penkkeihin siten, että ehtoollisaineet kiertävät kädestä käteen. Nämä eivät ratkaisen ehtoollisen pätevyyttä. Olennaista on, että ehtoollisesta on seurakunnassa opetettu oikein ja että jakoa edeltää asetussanojen lukeminen.

Me luterilaiset korostamme, että kyseessä on Kristuksen ruumis ja veri, täsmälleen kuten Raamattu asian ilmaisee, eikä pelkkä muistoateria. Saamme siis leivässä ja viinissä Kristuksen ja syntien anteeksiantamuksen. Pidämme tätä opetusta luovuttamattoman tärkeänä samalla, kun ymmärrämme, että ehtoollisen vastaanottajalta ei tarvitse edellyttää syvällistä teologista ymmärrystä. Pieni lapsikin voi nauttia ehtoollisen aivan oikein ja saada sen koko siunauksen.

 

Aiheet