Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Olkoon teidän puheenne ”ei, ei”

 

Jeesus varoitti Vuorisaarnassa kaikenlaisesta vannomisesta. ”Olkoon teidän puheenne: ’On, on’, tahi: ’ei, ei’. Mitä siihen lisätään, se on pahasta”, hän neuvoi Matteuksen evankeliumin mukaan.

Tämä ohje on tullut mieleen, kun olen seurannut keskustelua yhteiskunnan henkisestä ilmapiiristä. Siitähän on oltu huolissaan aina pääministeriä myöten.

Perheniemi neliöb. 1.9.- MJa

Minusta tuntuu, että me suomalaiset olemme tässä asiassa hyvin noudattaneet Vuorisaarnan ohjetta, mutta valitettavasti vain toista puolta siitä. Nimittäin tuota jälkimmäistä osaa. Julkinen keskustelu on täynnä ”ei, ei”-puheenvuoroja.

Esimerkiksi sopii energiakeskustelu. Ydinvoimaa ei saisi rakentaa lisää, ei myöskään vesivoimaa. Turvettakaan ei saisi käyttää. Tuulivoima on suosiossa teoriassa mutta käytännön hankkeet kohtaavat vastustusta. Niinpä lopputulos on, että lisäämme kivihiilen käyttöä, jonka vastustamisesta kaikki olivat taannoin vielä yhtä mieltä.

Helsingissä saa poliittista suosiota, kun sanoo ei Guggenheimin museohankkeelle. Valtakunnallista suosiota saa sanomalla ei eläkeiän korotukselle. Ja kun puhutaan maan rajat ylittävistä asioista, suosiota voi hakea sanomalla ei EU:lle ja Nato-jäsenyydelle. Ja ihmiskunnan yhteiset asiat voi kuitata sanomalla ei, ei – niin pakolaisten ottamiselle kuin maahanmuutolle – yleensä kehitysavusta puhumattakaan.

Ja pahinta on, että tämä ei-puhe tuntuu valtaavan alaa laajemminkin ihmisten arjessa. Onko niin, että työpaikallakin pääsee helpoimmin fiksun maineeseen sanomalla että ei onnistu, tuota on yritetty ennenkin.

Suomi tarvitsisi nyt enemmän vuorisaarnan ”on, on” -puheenvuoroja. Venytän vähän alkuperäistä asiayhteyttä kun tulkitsen että se tarkoittaa myönteisiä kannatuspuheenvuoroja hyville ideoille. Koska vain uutta luomalla me pääsemme eteenpäin tästä kohtalaisen hankalasta tilanteesta, jossa me kansakuntana nyt olemme.

Päättäjillä on tässä suuri vastuu. Sen sijaan, että he valittelevat yhteiskunnan ilmapiirin kielteisyyttä, heidän pitää tehdä tekoja, jotka vahvistavat kansalaisten luottamusta tulevaisuuteen. Luovuus ja innostus eivät lisäänny missään organisaatiossa pakolla. Se näyttää esimerkiksi nykyiseltä hallitukselta unohtuneen kuntauudistuksessa.

Rehellisyyden nimissä vuorisaarnan opetus on erityisen haastava oppositiolle, jota itse nyt edustan tällä hetkellä. Opposition perinteiseen rooliin kun kuuluu sanoa ”ei, ei” hallituksen huonoille ehdotuksille. On suuri kiusaus vastustaa välillä sellaisiakin ehdotuksia, joita sisimmässään kannattaisi ja toteuttaisi hallituksessa. Siksi tulkitsen vuorisaarnan ohjetta niin, että vastustamisen rinnalla opposition pitää aina esittää myös oma, parempi vaihtoehto.

Ja kyllä tuo vannomisen kieltokin sopii ohjeeksi politiikkaan. Tavaksi on tullut, että vaalien alla vannotaan, että jotkut asiat ovat kynnyskysymyksiä, joista ei sitten tingitä. Näistä vannomisista voi tulla pahin mahdollinen riippa järkeville päätöksille, kun olosuhteet muuttuvat. Esimerkkejä tästäkin olisi helppo keksiä, mutta jääköön se tupailtoihin.

Timo Laanisen radiokolumneja kuullaan Radio Deissä perjantaisin klo 8.40 ja 12.50.

 
Dei, Jippu, artikkeliban.(2/2) 28.9.- MJa