Kirjoittanut
Itse jään hakemaan ja odottamaan ymmärtämystä loukatuille tunteilleni ja perusteluja sille, miksi myös minun vakaumustani ja tunteitani pitäisi kunnioittaa.
Iltalehdessä kirjoitettiin näytelmästä muun muassa: ”Näytelmässä pestiin jalkoja kastemaljassa, kiroiltiin, näytettiin paljasta takamusta, seisottiin provosoivasti alttarilla ja simuloitiin tuseerausta. – Kirkkotilaa käytettiin niin perusteellisen väärin kuin sitä voi käyttää. Kirkollisten symbolien rikkominen vei näytelmän sellaiselle tielle, ettei itse näytelmään pystynyt keskittymään, Naukkarinen sanoo.”
Auvo Naukkarinen on sen seurakunnan kirkkoherra, jonka alueella Temppeliaukion kirkko sijaitsee ja joka näin olleen vastaa sen käytöstä. Tuseeraus tarkoittaa Wikipedian mukaan sitä, ”että lääkäri laittaa sormen peräsuoleen ja tunnustelee muun muassa suolen limakalvoa, miehellä eturauhasta ja naisella kohtua”.
Ymmärtämystä ja silottelevaa selitystä löytyy tietystä tällekin loukkaavalle käyttäytymiselle. Ja se, miltä taholta ymmärtämystä ja positiivisia selityksiä on esitetty on toinen loukkaantumiseni syy. Taho on nimittäin kristillinen lehti, Kotimaa, jolta minä sinisilmäisyydessäni odottaisin selkeää kannanottoa kristillisten arvojen ja kirkkotilan kunnioittamisen puolesta.
Lehden toimittaja Olli Seppälä kirjoitti 25.1 kolumnissaan muun muassa: ”Ohjaaja ja ryhmä toimivat oikeastaan kuten teatterilaisten pitääkin eli he ottivat tilan haltuun – tosin tilan luonteen ja käyttötarkoituksen sivuuttaen. Näytelmän vakava aihe ja ronski käsittelytapa eivät päässeet oikeuksiinsa kirkkotilassa. Valitettavasti.”
Ennen tätä kohtaa Seppälä kyllä hyvin varovaisin sanankääntein moitti esitystä tilatajun heikkoudesta, mutta kokonaiskäsitykseni kirjoituksesta oli, että tapahtunut oli pieni fiba hyvää tarkoitetussa tapahtumassa. Tätäkään hän ei kuitenkaan voinut tehdä mainitsematta, että ”tämän toteaminen ei vaadi erityistä konservatiivista mielenlaatua”.
Minä luen tämän niin, että kritiikkiä esittävän konservatiivisuuden määrä ja laatu ratkaisee, onko esitettyyn kritiikkiin suhtauduttava vakavasti vai ei. Mielenkiintoista. Helsingin piispa Irja Askola ei omien sanojensa mukaan arvioi taideteosta, jos hän ei ole itse sitä nähnyt. Askola sanoo kuitenkin pitävänsä hyvänä, että taiteesta keskustellaan. Että sillä lailla.
