Elämäntaito: Aatelisnaiset auttajina – kolme tarinaa siitä, miten ylhäiset syttyivät diakonialle

Nolottaa olla suomalainen Unkarissa

 

Ylen uutinen sohaisi pahasti silmään. Siinä kerrottiin: ”Suomeen tulleita turvapaikanhakijoita ei toistaiseksi palauteta Unkariin. Helsingin hallinto-oikeus jäädytti palautukset, koska on epävarmaa, saavatko turvapaikanhakijat siellä asianmukaista kohtelua.”

Eivätkö Suomen päättäjät luota toisen EU-maan päätöksentekokykyyn ja ihmisten kohteluun? Unkarissa paljon olleena ja tilanteita läheltä seuranneena kyseenalaistaisin enemmänkin Suomen löyhää pakolaispolitiikkaa kuin heittäisin varjoa toisen maan oikeustoimiin. Suomen rajat tuntuvat olevan auki joka suuntaan, idästä tulleille jopa ilman viisumia, joka muilta kansalaisilta ehdottomasti vaaditaan. Kun viranomaisten kontrolli pettää ja turvapaikanhakijoiden tulva käy hallitsemattomaksi, niin suomalaiset kokevat ihan aiheellisesti suurta turvattomuutta.

Kirkkorekry neliöb. 29.4.-12.5.

Unkarin harjoittama pakolaispolitiikka tarvitsee lähempää tarkastelua ennen kuin lähdemme sitä tuomitsemaan. Maantieteellisesti Unkari sijaitsee paikassa, johon kymmenet tuhannet turvapaikanhakijat pakenevat. Unkarin kautta he pääsevät ns. Schengen-alueelle ja siirtyvät sitten läntiseen Eurooppaan tai Skandinaviaan. Balkanin kautta Unkariin tulvi vuonna 2015 laittomasti noin 70 000 pakolaista. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n raportin mukaan maailmassa on nyt 60 miljoonaa pakolaista, joista suuri osa haluaa tulla Eurooppaan ja Skandinaviaan. Olisi korkea tehdä kaikki mahdollinen tilanteen korjaamiseksi.

Viime vuonna pelkästään Unkarin tuli päivittäin enimmillään jopa 5 700 turvapaikanhakijaa. Mutta tätä hallitsematonta pakolaisvirtaa Eurooppaan hyödynsivät häikäilemättä myös laittomasti tulleet rikolliset, terroristit sekä Isis-järjestön pelätyt soluttautujat. Tästä syystä valvontajärjestelmä ja lakien uudelleen päivittäminen on enemmän kuin tarpeellista. Se ei ole näiden turvaa etsivien ihmisten syrjintää, vaan heidän suojeluaan pahalta. Unkarin parlamentti sääti joukon uusia lakeja turvatakseen oman kansan hyvinvoinnin mutta myös auttaakseen tulijoita järjestäytymään, niin että heidät saataisiin laillisesti eteenpäin. Näiltä oikeilta ja asianmukaisilta pyrkimyksiltä putosi pohja pois, kun mediaa kiinnosti vain lantin toinen puoli. Tilanne provosoitui ja ryöstäytyi lopulta käsistä. Unkarista tehtiin sylkykuppi, vaikka maan pyrkimys oli hoitaa vaikea tilanne kaikkien toistenkin eduksi. Monilta jatkoselkkauksilta olisi vältytty. Pakolaiset ottivat ohjat omiin käsiinsä, tukkivat marssillaan valtatiet, kieltäytyivät menemästä heille varattuihin majoituskeskuksiin – tämä kaikki lännen median innoittamana. Suomessa majoitus kyllä kelpaa.

Minua hävettää kohdata unkarilaisia ystäviäni, kun näen myös lantin toisen puolen. Medialla taitaa olla lööppikruunu lantin molemmilla puolin. Väitän, ettei Suomi olisi selviytynyt vastaavasta tilanteesta yhtään Unkaria paremmin. Suomen turvapaikkapolitiikka ei saa toimillaan koko kansan luottamusta, jos valvonta ja vanhentuneet lait estävät puolustamasta oman kansan turvallisuutta. Kyseenalaistan myös Helsingin hallinto-oikeuden antaman epäluottamuslauseen Unkaria vastaan.