Kirjoittanut
En ole karismaatikko, jos sillä tarkoitetaan henkilöä, joka puhuu kielillä, korostaa kaikkien sairauksien paranemista rukouksen avulla ja laulaa lähinnä ylistyslauluja. Siis sanan tavallisessa merkityksessä. Olen silti hyvilläni siitä, että karismaatikot kutsuvat minua silloin tällöin tilaisuuksiinsa puhumaan. Olenhan kirjoittanut ja opettanut jonkin verran armolahjoista.
Jos karismaatikko määriteltäisiin toisin, sanan raamatullisen merkityksen mukaan, olen tietenkin karismaatikko. Kaikki kristityt ovat. Karisma tarkoittaa armolahjaa ja Raamatun mukaan jokaisella kristityllä on joku tai useita armolahjoja. Kaikki eivät tosin tiedä tai tunnista lahjojaan. Pitäisikö tietää? Ei siitää ainakaan suurta haittaa olisi.
Mutta en ole vaatimassa ’karismaatikko’ -sanan uudelleentulkintaa. On selkeintä käyttää sitä tavanomaisessa merkityksessä, siis tarkoittamaan muutamia armolahjoja korostavaa kristillisyyttä. Karismaattiset kirkot ovat maailmalla nopeimmin kasvava kristillinen ryhmä. Kaikkien vanhojen kirkkokuntien piirissäkin ovat omat karismaatikkonsa.
Sikäli kuin karismaattinen liike synnyttää uskoa Jeesukseen ja luottamusta Raamatun sanaan, siitä on iloittava. Raamatun käyttö voi tosin olla aika valikoivaa ja usko joskus perustua enemmän tunnekokemukseen kuin todelliseen synnin ja armon ymmärtämiseen. Mutta niin se voi olla monilla muillakin. Harva tulee uskoon dogmatiikan kirjat kainalossa,vaikka me oikean opin korostajat sitä toivoisimme.
Karismaattisuuden vaara on sama kuin jyrkkien oikeaoppisten: kuvitellaan että vain meidän porukoissamme on ihan oikeita uskovaisia. Joskus voi myös tulla vauhtisokeutta, jolloin joko opin tai elämän kysymyksissä lipsahdetaan terveen uskon polulta. Jos korkealentoinen hengellisyys muuttuu koko elämäksi, inhimillinen ulottuvuus saattaa unohtua. Syntyy kaksinaismoraalin ongelma. Maailmalla karismaattisuus saattaa toisinaan hukata Raamattuun ankkuroitumisen ja jäädä erilaisten profetioiden vietäväksi, pahimmassa tapauksessa jopa sekoittua pakanallisiin uskontoihin.
Meillä karismaattisuus on useimmiten raitista kristillisyyttä, joka sopivalla tavalla ravistelee luutuneita seurakuntia. Siis antaa palaa! Otetaan armolahjojen koko skaala käyttöön, ei lisätä mitään Kristuksen rinnalle pelastuksen asiassa ja otetaan Jumalan sanan tienviitat viimeisen päälle vakavasti. Samalla muistetaan, että jos usko tekee meidät vähemmän ihmiseksi, uskossamme on jotain vikaa.
