Mitä ihmettä paimenet tekevät joulukertomuksessa?

 

Miksi jouluevankeliumin päähenkilöinä – lapsen lisäksi – ovat juuri paimenet? Kertomushan kuulostaisi tänään siltä, kuin Ruotsin prinsessan syntymän uutisoinnissa haastateltaisiin vain tukholmalaisia kadunlakaisijoita. Onko sillä jokin erityismerkitys, että juuri paimenet saavat ensimmäisinä viestin Vapahtajan syntymästä? Esitän tähän joitain arvailuja.

Ensimmäinen veikkaus on, että paimenet vain sattuivat olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Tai kenties he olivat ainoita, jotka olivat valveilla tuona ihmeellisenä yönä. Siis Jumalan ilmoitus vain osuu paikalle ja kohtaa ensimmäiset vastaantulijat. Kyllä Jumala voi toimia näinkin. Taivaan enkelit lähtivät innoissaan katsomaan, miltä Jeesus ihmislapsena näyttää ja törmäsivät niityn paimeniin. Niinpä nämä saivat kuulla maailman ensimmäisen joulukonsertin.

Karas-Sana Neliöb. 22.-28.4.

Tavallisin paimeniin liittyvä arvio on se, että Jumala kohtasi seudun halpa-arvoisimmat ja vähäpätöisimmät. Tämä on yksi Jumalan toimintaperiaate. ”Ei ole monta jalosukuista”, Paavali muistuttaa seurakuntalaisten kokoonpanosta. Jopa ylösnousemuksen ensimmäiseksi viestinviejäksi valittiin riivaajista vapautettu nainen, eikä siis Pietaria, fariseuksia tai Jerusalemin kaupunginjohtajaa. Jonkun tulkinnan mukaan paimenia pidettiin jopa rosvojen kaltaisina. Niinpä Jeesuksen elämän alkuhetkinä ja kuten vielä ristillä aivan viimeisinä minuutteina olisivat rosvot olleet ne, jotka hänet tunnistivat Vapahtajaksi.

Kolmas arvaukseni liittyy erääseen aiempaan betlehemiläiseen paimeneen. Nimittäin Israelin muinaisen historian merkittävin hallitsija, kuningas Daavid, oli alkujaan paimen Betlehemin kaupungista. Ehkäpä ei ole lainkaan sattumaa, että hän, joka syntyy Daavidin suvusta ja jota tullaan kutsumaan Daavidin Pojaksi, saa luokseen juuri paimenvierailun. Samoilla niityillä on siis paimennettu ennenkin ja sieltä lähdetty kohti Jumalan ihmeellisiä pelastussuunnitelmia.

Neljäs mahdollinen selitys paimenuuden merkitykseen tuona ainutlaatuisena yönä on, että hän jonka luokse mentiin, tulisi kerran sanomaan itseään Hyväksi Paimeneksi. Itse asiassa Vanhassa testamentissa yksi tavallisimpia Jumalan nimityksiä on juuri ’paimen’. ”Herra on minun paimeneni” alkaa tunnettu psalmi ja Jumala sanoo itsestään, että ”minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään”. Betlehemin paimenet olisi siis kutsuttu varsinaisen, oikean paimenen luo. Tämä muistuttaa myös seurakuntien paimenia siitä, kenen luo meidän pitäisi ihmisiä johdattaa.

Ehdotan vielä viidettä tulkintaa. Tuolloiset paimenet olivat kaitsemassa Jerusalemin temppeliin vietäviä uhrilampaita. Tuskin heillä itsellään oli aavistusta siitä, että heidät kutsuttiin Jumalan valitseman uhrikaritsan luo. Tuo vuosituhantinen teurastus temppelissä oli tulossa päätökseen. Uhreja oli tarvittu Jumalan havainto-opetuksena siitä, että kerran tulisi lopullinen uhri, jonka kuolema kerralla lopettaisi kaikki muut uhrit. Jumalan Poika kuolisi ihmisten syntien vuoksi. Tätä paimenet tuskin ymmärsivät. Ymmärrätkö sinä?