Kristillisen metallimusiikkikulttuurin nousu ja tuho

Euroopan suurin kristillinen nuorisotapahtuma Maata näkyvissä -festarit pidettiin viime viikonloppuna Suomen Turussa. Minut oli kutsuttu festareille puhumaan raskasta musiikkia soittavista bändeistä koostuvaan Raakapotero-nimiseen tilaisuuteen. Raskaan musiikin tarjonta lopetettiin muutama vuosi sitten näillä festareilla toistaiseksi, koska kyseisen musan ystäviä alkoi olla jäljellä enää todella pieni joukko. Nyt tänä vuonna konsertteja metallimusiikin ystäville viriteltiin uudestaan.

Tässä kirjoituksessani valotan hieman raskaan kristillisen musiikkikulttuurin historiaa Suomessa, mahdollisia syitä “skenen” hiipumiseen ja sitä, mitä sanottavaa minulla on tämän päivän nuorille kristityille metallimusiikin ystäville.

Takavuosien hevibuumin haasteet

Ensimmäisen kerran olin Maata näkyvissä -festareilla vuonna -95, jolloin festareilla ei vielä ollu raskaan musiikin tarjontaa. Olin tuolloin jo metallimusasta innostunut 14-vuotias nuori mies. Etsin uusia, minulle vielä tuntemattomia, kristillisiä metallibändejä ja kuuntelin niitä tiuhaan. Mistään ei kuitenkaan vielä tuolloin meinannut löytyä kristillisiä hevikeikkoja. Taisi olla jo seuraavana vuonna -96, kun Maata näkyvissä -festareilla alkoivat hevikansalle pyöriä ihka omat tilaisuudet. Alternatiivipommisuoja -nimellä kulkeneesta festareiden ensimmäisen päivän konserttitilaisuudesta tuli vuosittainen traditio. Kristillisen metallikulttuurin nostaessa päätään myös tätä nuorta hevifania hemmoteltiin. Itsellänikin oli omia bänditouhuja ja muutaman vuoden päästä olin omien bändieni kanssa soittamassa festareilla raskasta musaa useampana vuonna.

Noihin aikoihin oli tosi kova “hevibuumi” kristillisissä piireissä, ja tätä yhteisöllisyyttä ja kulttuuria varten perustettiin oma yhdistys The Christian Underground ry. Yhdistys keräsi monta sataa raskaan musiikin fania yhteen keikoille ja muutamille leireillekin.

Yksi asia kuitenkin tuolloin monilta puuttui. Monet kristillisestä hevimusasta innostuneet olivat aina mukana kaikilla keikoilla ja aktiivisia monella tapaa, mutta moni ei käynyt tavallisessa seurakunnassa. Koska monilla oli lävistyksiä, niittejä, rastoja ja rajuja bändipaitoja, moni koki, että “mummot katsoo seurakunnassa kieroon”. Näille uskoville hevareille ainoa uskon ylläpidon väline oli kristillinen musa ja silloin tällöin yhteen kokoavat keikat. Pastoria yhdistyksen piirissä ei ollut, muttei paikallistenkaan seurakuntien toimintaan mukaan kannustettu.

Kuitenkin ihminen on rakennettu niin, että se tarvitsee säännöllisesti kunnon ravintoa. Musiikki ja bändikeikat ovat sellaisenaan karkkia. Ne antavat joitakin hyviä fiiliksiä, mutta ne eivät pelkästään kanna arjessa. Siksi esimerkiksi yksittäiset vaihtoehtomessutkaan eivät täytä tätä paikkaa. Ne perustuvat yhtä lailla enemmän spektaakkelinomaisuuteen kuin pysyvyyteen. Ihminen tarvitsee säännöllisesti uskovien yhteyttä omassa arjessaan. Uskovien yhteyttä, jossa Jumalan sana ja hänen muut ravintolähteensä, kaste ja ehtoollinen, ovat läsnä ja saavat vaikuttaa. Tämä kaikki puuttui monilta uskovilta hevareilta. Moni luopuikin uskostaan tai ainakin etääntyi kristittyjen yhteydestä.

On toki totta, että myös trendit muuttuvat eri aikakausina, enkä suoranaisesti ota tässä kantaa siihen, miksi uudet sukupolvet ovat alkaneet kuunnella enemmän vaikkapa hip hoppia raskaamman musiikin sijaan. Metallimusiikin piirissä pysyvyys on kuitenkin ominaista. Kristillisen metallimusiikkikulttuurin hiipuminen ei monenkaan yksilön kohdalla näin ollen tarkoita sitä, että raskaan musiikin kuuntelusta olisi sinällään luovuttu. Näyttäisikin siltä, että musiikki oli monille tärkeämpi asia kuin itse uskonelämä. Tämä näkyi käytännön tasolla ajankäytössä. Näin kävi toisinaan myös itselleni. En siis kirjoita näistä asioista lainkaan ulkopuolisena.

Fiilisten varaan rakennettu rakennus sortuu

Viikonloppuna pitämässäni puheessa korostin, että kun nuoret lähtevät viikonlopun jälkeen koteihinsa, ei heidän ole hyvä jäädä yksin uskonsa kanssa. Jotta heidän uskonsa voi kantaa arjessa, he tarvitsevat ravintoa, ei pelkkää hyvää musaa ja näitä todella harvoin järjestettäviä keikkoja. Kenenkään usko ei pysy pelkkien fiilisten varassa pystyssä. Fiilikset kun eivät ole pysyvä olotila. Ne ovat osa muutoksen alaista ihmistä ja maailmaa.

Mikä sitten on pysyvää? Jeesuksen armo, se on pysyvä. Siihen voimme luottaa. Se ei ole fiiliksistä kiinni. Ei ole kyse siitä, tuntuuko minusta siltä tai tältä. Jeesuksen armoon saamme luottaa. Mitä Jeesuksen armo sitten on?

Johanneksen evankeliumin kahdeksannessa luvussa on kertomus, jossa Jeesus on opettamassa temppelissä, kun aviorikkojanaista viedään juutalaisen lain mukaan kivitettäväksi. Nämä tuomitsijat haluavat haastaa Jeesuksen. He kysyvät Jeesukselta mitä hänen mielestään naiselle pitäisi tehdä. Nämä fariseukset ja lainopettajat haluavat näin kysyessään koetella Jeesusta siinä, vastustaako hän Mooseksen lain antamaa käskyä kivittää tämä nainen – hän on tuomionsa ansainnut. Jeesus kuitenkin haluaa osoittaa, että Jumalan tuomio koskee kaikkia jotka ovat väärin tehneet. Jeesus sanoo: ”Se teistä, joka ei ole syntiä tehnyt, heittäköön ensimmäisen kiven.”

Mitä nyt tapahtuu? Nämä tuomitsijat, yksi toisensa jälkeen, lähtevät pois paikalta. Jeesus jää naisen kanssa kahden. Hän kysyy naiselta: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?” Nainen vastaa Jeesukselle: ”Herra, ei kukaan”. Jeesus sanoo naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.

Jumalan armo tulee meille Jeesuksessa todellisesti. Se ei ole pelkkä ohimenevä fiilis tai edes tunteisiimme sidottu pysyvämmältä tuntuva olotila. Se on kulkemista hänen sanansa varassa, hänen lupauksensa varassa, hänen yhteydessään. Jeesuksen armon yhteys löytyy seurakunnan keskeltä, yhdessä luetusta Jumalan sanasta, Raamatusta ja ehtoollisesta, jossa Jeesus vahvistaa meidän uskoamme arjen keskellä. Hän muistuttaa meitä ehtoollisessa siitä, että hän on itse meidät ostanut omikseen kalliilla sovintoverellään Golgatan keskimmäisellä puulla. Se, jos mikä, on pysyvää.

Jumala lahjoittaa sanansa Raamatussa meille ja itsensä ehtoollisessa. Hän yhdistää meidät itseensä näiden armonvälineiden kautta seurakuntansa keskellä ja näin vahvistaa seurakuntalaisten yhteyttä toisiinsa hänen kauttaan.

Älä jää yksin. Älä jää fiilisten varaan. Hakeudu sellaisen seurakunnan yhteyteen paikkakunnallasi, jossa Jumalan sanaa puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Ne ovat Hyvän Paimenen ruokkimisvälineitä, joiden kautta hän ravitsee laumaansa, lahjoittaa armoaan ja vahvistaa uskossa jokaista laumaansa kuuluvaa. Saat uskoa kaiken anteeksi. Mene rauhassa! Saat uskoa, että Jeesus kulkee vierelläsi. Otat hänen lahjansa vastaan uskomalla sen todeksi.