Ihmisiä ja ilmiöitä: Venäjän hyökkäys karisti Timo Soinista EU-kriittisyyden: ”Ennen katsoin tahallaan sivuun, kun sopi agendaan vetää turpaan”

Kuolleiden kaupunki: osa 1

 

Gianicolo-kukkulalla, aivan lähellä Suomen Rooman-instituuttia, sijaitsee kirkko nimeltä San Pietro in Montorio. Yhden perimätiedon mukaan se on paikalla, jolla apostoli Pietari kuoli. Pietarin kerrotaan ristiinnaulitun pää alaspäin, koska hän ei kokenut itseään sen arvoiseksi että olisi saanut kokea tismalleen saman kuoleman kuin Herra.

Tapahtumat sijoittuivat keisari Neron aloittamiin kristittyjen vainoihin heinäkuun 64 Rooman palon jälkimainingeissa. Koska kaupungissa huhuttiin suuruudenhullun Neron itsensä sytyttäneen palon saadakseen lisää tilaa palatseilleen, keisari halusi kääntää huomion muualle. Kristityt olivat sopivan epäluuloa herättävä kohde. Suetoniuksen mukaan jo vuonna 49 kiista Kristuksesta oli johtanut levottomuuksiin juutalaisien parissa, mistä syystä keisari Claudius oli karkottanut juutalaiset Roomasta. Historioitsija Tacitus luonnehtiikin kristinuskoa pahansuovaksi taikauskoksi. Vaikka toisen perimätiedon mukaan Pietari olisi surmattu Neron areenalla nykyisen Vatikaanivaltion alueella, Gianicolo-kukkulalla sijaitsi tuohon aikaan keisari Neron puutarha. Onkin mahdollista, että puutarhasta kukkulan reunalta tämän kristityn johtohahmon kuolema olisi näkynyt alas koko kaupunkiin. 

Sansa Neliöb 10.9.-9.10. MJa

Pietari sai leposijansa läheltä pakanoiden seasta Vaticanus-kukkulan rinteestä. Tämän nekropoliksen, kuolleiden kaupungin, voi yhä nähdä nykyisen Pietarinkirkon alla. (Sinne tosin pääsee vain opastetulla kierroksella, joka on varattava hyvissä ajoin etukäteen.) Vatikaanin aukiolla seistessään kukkulan muotoa on vaikea havaita. Nekropoliksessa voi kuitenkin kävellä selkeää ylämäkeä ensimmäisen vuosisadan katua pitkin hautakammioiden seassa. Kristityt alkoivat pitää Pietarin hautaa arvossa, ja viimeistään 200-luvulla haudan päälle oli jo rakennettu muistomerkki vierailijoita varten. Kun keisari Konstantinus virallisti kristinuskon 300-luvun alussa, hän alkoi rakennuttaa kirkkoja merkittävien kristillisten hautojen päälle. Näin nousivat niin ensimmäinen Pietarinkirkko kuin Paavalinkirkkokin – molemmat roomalaisille hautausmaille, apostolien hautojen päälle.

Alhaalla Vaticanus-kukkulan kuolleiden kaupungissa Konstantinuksen ajan rakennustyön jälki näkyy selvästi. Mausoleumien erikorkuiset katot jyrättiin lattian tieltä. Nekropoliksessa voi vieläkin nähdä, kuinka Pietarin haudan monumentti sisällytettiin ensimmäisen Pietarinkirkon alttarirakenteisiin. Kivinen rikkoutunut hauta-arkku näkyy raunioiden raosta. Luita siinä ei enää ole. Ylempänä alttarirakenteissa makaa ensimmäiselle vuosisadalle ajoitetun mieshenkilön luita, jotka saattavat olla Pietarin. Tai sitten eivät. Itse haudan historia on kuitenkin vakuuttava, vaikka nykyisen 1600-luvulla valmistunen Pietarinkirkon kultaa kimalteleva prameus voikin saada asian näyttäytymään epäilyttävässä valossa. Kun historiaa katsoo kirkon alta nekropoliksesta käsin, sen kulun näkee selkeämmin: alimpana ovat rinne, roomalainen tie ja hautausmaa, joiden päälle rakennettiin Konstantinuksen Pietarinkirkko, joka puolestaan purettiin perustuksilleen ja jonka päälle rakennettiin nykyinen maailman suurin kirkkorakennus. Pääalttari on yhä tänäänkin suoraan Pietarin haudan yllä.

Roomasta löytyy myös paljon muuta Pietariin liittyvää. Domine Quo Vadis -kirkko sijaitsee paikalla, jolla Jeesuksen kerrotaan ilmestyneen Pietarille tämän paetessa Roomasta. Pietari kysyi: ”Herra, minne menet?” Ja Herra vastasi: ”Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi.” Tästä Pietari tiesi kääntyä takaisin ja kohdata marttyyriutensa. San Pietro in Vincoli -kirkossa ovat esillä Pietarin oletetut kahleet, jotka muistuttavat hänen vankeudestaan Roomassa. Mamertiinien vankilaa Forum Romanumin laidalla pidetään paikkana, jossa sekä Pietari että Paavali olisivat viruneet ennen surmaamistaan. Johanneksenkirkossa Lateraanissa taas säilytetään molempien apostolien pääkalloja.

Osa näistä lienee tarua, osa totta. Pietarin kuoleman historia on joidenkin kirkkoisien ja apokryfitekstien varassa. Raamattu on asiasta hiljaa. Itse uskaltaisin kuitenkin väittää, että myös kivet puhuvat. Keisari Konstantinus halusi virallistaa (ja valtiollistaa) kristinuskon pyhät paikat rakentamalla niille suuria kirkkoja. Kun ensimmäinen Pietarinkirkko valmistui noin 266 vuotta Pietarin kuoleman jälkeen, on hyvin mahdollista, että se nousi juuri sille paikalle, jolla apostolin ruumis lepäsi.

Samalla tapahtui kuitenkin jotain hyvin erikoista. Konstantinuksen aikaan asti kristityt olivat kokoontuneet haudalle muistamaan suurta apostoliaan. Vainojen aikoihin oli kokoonnuttu salassa. Sitten vuoden 330 jälkeen paikalla seisoi yhtäkkiä valtionpäämiehen pystyttämä kirkko, joka noudatti lähinnä maallisista kaupan- ja oikeudenkäyntipaikoista tunnettua basilikatyyliä. Alkoi kirkon ja valtion avioliitto. Sitä ei saanut mitätöityä edes Luther regimenttiopistaan huolimatta.