Kirkkojen maailmanneuvosto Israel-boikotin airueena

 

Pääosin protestanttisista vanhoista kirkoista eri puolilla maailmaa koostuva Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN) yhdessä Lähi-Idän kirkkojen neuvoston kanssa on lähettänyt EU:n jäsenmaiden ministereille ohjeistuksen, kuinka EU:n tulisi rangaista Israelia, mikäli se liittää osia Jordan-joen laaksosta omaan suvereniteettiinsa.

Kirjeessä kehotetaan EU:ta varmistamaan, että tällaisella alueliitoksella on todellisia seurauksia, ainakin verrannollisia EU:n vastaukseen liittyen Venäjän toteuttamaan Krimin liitokseen. Lisäksi KMN vaatii, että EU:n on ehdottomasti keskeytettävä EU:n ja Israelin välinen assosiaatiosopimus.

Tämä 8.5.2020 lähetetty kirje edustaa sisällöltään paitsi kristilliselle yhteisölle käsittämättömän yksipuolista ja politisoitunutta tyyliä, se ei mitenkään liity KMN:n olemassaolon tarkoitukseen, jonka tavoitteena on ”näkyvä ykseys yhdessä uskossa ja yhdessä ehtoollisyhteydessä, joka ilmenee jumalanpalveluksessa ja yhteisessä elämässä Kristuksessa”. Tästä raamatullisesta visiostaan huolimatta maailmanneuvostosta on muodostunut vuosikymmenten saatossa Israelia vastaan kohdistuvan kansainvälisen BDS-boikottiliikkeen keskeinen toimija, joka yhdessä jäsenkirkkojensa kanssa käyttää vuosittain miljoonia euroja erilaisiin Israelia vastaan kohdistettuihin projekteihin ja kampanjoihin.

Yhtenä esimerkkinä näistä kampanjoista on EAPPI, jota KMN on vuodesta 2002 alkaen tehnyt yhteistyössä myös Kirkon ulkomaanavun kanssa, suomalaisin verovaroin rahoitettuna. Huomionarvoista on, ettei näillä kirkollisilla toimijoilla ole minkään muun valtion hallitukseen kohdistunutta pysyvää vastustus- ja kritiikkikampanjaa. Kirjoitin EAPPIsta, sen taustoista ja yhteistyökumppaneista 27.1.2019 otsikolla Holokaustin uhrien unohdettu muisto.

KMN:n boikottivaatimus onkin aiheuttanut rakoilua järjestön ykseydessä. Hollannin kirkkojen neuvosto (Raad van Kerken in Nederland) ilmaisi 11.6. julkaisemassaan kannanotossa paheksuvansa kirjettä ja sitä, että KMN:n johto lähettää tällaisia julkilausumia konsultoimatta jäseniään etukäteen ja vaatii maailmanneuvostoa pidättäytymään vastaavista kannanotoista.

Kävin läpi KMN:n ja sen pääsihteerin julkilausumia ja kannanottoja viimeisen 10 vuoden ajalta, ja jos sieltä joku pistää silmään, niin se on Israelia kohtaan nouseva yksipuolinen arvostelu, jonka eräänlaisena huipentumana on juuri tuo 8.5. EU-ministereille lähetetty boikotointivaatimus. Yhtenä pöyristyttävänä yksityiskohtana arkistoista löytyy KMN:n julistama Palestiinalaisten vankien päivä, jolloin maailman kirkkoja ja kristittyjä kehotetaan rukoilemaan Israelin vankiloissa olevien palestiinalaisvankien puolesta. Julistus vaatii YK:n jäsenmaita toimiin Israelia vastaan mutta jättää luonnollisesti kertomatta, että suurin osa israelilaisissa vankiloissa olevista palestiinalaisvangeista kärsii tuomiotaan israelilaisiin siviileihin kohdistuneiden terrori-iskujen tai muiden rikosten takia.

En löytänyt KMN:n arkistoista ministereille esitettyjä vetoomuksia, jotta EU pidättäytyisi yhteistyöstä esim. Kiinan, Iranin tai Saudi-Arabian kanssa, vaikka ne harjoittavat aktiivisesti kristittyjen ja muiden vähemmistöjen vainoa häiriten, vangiten, pahoinpidellen ja jopa murhaten heitä. En löytänyt julistusta rukouspäivästä näissä ja monissa muissa maissa vangittuina olevien kristittyjen puolesta. En myöskään vetoomusta yhä kasvavan antisemitismin kohteena olevien juutalaisten puolesta.

KMN:n Israel-vastaista asennetta kuvaa hyvin sen 20.1.2020 julkaisema antisemitismiä koskeva kannanotto WCC reiterates standpoints against antisemitism, jossa maailmanneuvosto perustelee oikeutustaan juutalaisvaltioon kohdistuvalle suhteettomalle kritiikilleen ja arvostelee hallitusten välisen Kansainvälisen holokaustin muistojärjestön IHRA:n antisemitismin määritelmää. Huomionarvoista on, että useimmat eurooppalaiset hallitukset – Suomi mukaan lukien – ovat hyväksyneet tuon IHRA:n antisemitismimääritelmän.

Kirkkojen maailmanneuvoston ministereille lähettämä boikottikirje edustaa lisäksi täydellistä ymmärtämättömyyttä paitsi Raamatun ilmoituksesta myös historiasta.

Vertaamalla Israelin läsnäoloa Länsirannalla Venäjän Krimin miehitykseen, KMN jättää tarkoitushakuisesti kertomatta, että siinä missä Venäjä miehitti varoittamatta, perusteettomasti ja ilman Ukrainan minkäänlaista aggressiota Krimin heti Sotshin talviolympialaisten jälkeen 2014, Israel sai Länsirannan haltuunsa kuusi päivää kestäneessä puolustussodassa kesäkuussa 1967. Länsirantaa eivät tulloin – eikä koskaan aikaisemminkaan – hallinneet palestiinalaiset vaan Jordania, joka oli saanut alueen haltuunsa hyökättyään juuri itsenäistynyttä Israelia vastaan toukokuussa 1948. Kirjoitin tästä blogissani 14.9.2019 otsikolla Miksi syksyn ylioppilaskoe vääristelee Israelin historiaa.

Se, että Länsiranta on edelleen maailmanpoliittisen kiistan kohteena, johtuu yksinomaan siitä, että Israel on joutunut ”rauhankumppaneittensa” panttivangeiksi, kun hävinneet arabiosapuolet, Egyptiä ja Jordaniaa lukuun ottamatta, eivät ole suostuneet minkäänlaiseen rauhaan Israelin kanssa.

Sen lisäksi, että KMN vääristelee kirjeessään historiaa, se jättää Israelin maa-alueisiin liittyvän Raamatun ilmoituksen täysin huomiotta. Niin Vanhan kuin uudenkin testamentin ilmoitus Israelille kuuluvista maa-alueista on yksiselitteinen ja selkeä:

  • 1 Moos. 15:18-21: Sinä päivänä Herra teki Abramin kanssa liiton ja lupasi hänelle: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka, tämän maan, jossa asuvat keniläiset, kenasilaiset ja kadmonilaiset, heettiläiset, perissiläiset ja refalaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, girgasilaiset ja jebusilaiset.”
  • Ps. 111: 6-8 Hän on teoillaan osoittanut kansalleen voimansa, hän on antanut sille omaksi toisten kansojen maat. Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy, hänen säädöksensä eivät muutu. Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi, ne ovat oikeat ja lujat.
  • Jer. 12:14: Näin sanoo Herra: ”Totisesti, minä tempaan kaikki kelvottomat naapurikansat pois maastaan! Ne ovat kajonneet siihen maahan, jonka minä olen antanut kansalleni Israelille pysyväksi perinnöksi.
  • Aamos 9:13-15: – Katso, tulee aika, sanoo Herra, jolloin kyntäjä kulkee leikkaajan kannoilla ja rypäleiden polkija kylväjän kintereillä. Silloin vuoret pursuavat nuorta viiniä ja kukkulat lainehtivat rehevyyttään. Minä käännän kansani Israelin kohtalon. He rakentavat jälleen hävitetyt kaupunkinsa ja asettuvat niihin asumaan. He istuttavat viinitarhoja ja nauttivat niiden viinin. He istuttavat puutarhoja ja nauttivat niiden hedelmän. Minä istutan heidät maahansa, eikä heitä enää revitä irti maasta, jonka minä olen heille antanut, sanoo Herra, sinun Jumalasi.

Hyvin usein kuuluu väitettävän, ettei Vanhan testamentin lupauksilla ole mitään tekemistä nykyisen Israelin valtion kanssa, mutta Paavali vahvistaa profeettojen kirjoitukset omassa puheessaan israelilaisille:

  • Apt. 13:16-19: Silloin Paavali nousi, viittasi kädellään ja alkoi puhua: ”Kuulkaa minua, israelilaiset, ja te muut, jotka pelkäätte Israelin Jumalaa! Jumala valitsi isämme, ja kun he olivat Egyptissä, vieraassa maassa, hän teki heistä suuren kansan ja johdatti heidät väkevällä kädellään sieltä pois. Neljänkymmenen vuoden ajan hän autiomaassa sieti kansansa niskurointia, ja hän hävitti Kanaanin maasta seitsemän kansaa ja jakoi näiden maat israelilaisille perintömaaksi.

Myös Jerusalem on keskeinen osa kansainvälisen yhteisön ja myös KMN:n maaongelmaa, mutta sekään ei tule Raamattua tunteville yllätyksenä, sillä profeetta Sakarja (Sak. 12:3) on ilmoittanut, että

  • Sinä päivänä minä teen Jerusalemista raskaan kiven kaikkien kansojen tielle. Ne kokoontuvat Jerusalemia vastaan, mutta kaikki, jotka käyvät siihen kiveen käsiksi, satuttavat itsensä.

Jumala on myös ilmoittanut tulevasta oikeudenkäynnistä niitä vastaan, jotka ovat jakaneet Israelin maa-alueita:

  • Joel 4:1-2: Katsokaa, mitä tulee tapahtumaan! Tuohon aikaan minä käännän Juudan ja Jerusalemin kohtalon. Minä kokoan kaikki kansat Josafatinlaaksoo ja käyn siellä oikeutta niitä vastaan oman maani ja kansani Israelin tähden. Ne hajottivat Israelin muiden kansojen sekaan ja jakoivat minun maani.

Kirkkojen maailmanneuvosto on valitettavasti päättänyt olla Israel-kysymyksessä eri mieltä kuin se Jumala, jonka asiaa se väittää ajavansa. Raamatun mukaan tällä tulee olemaan seurauksensa.

Inhimillisesti ajateltuna on käsittämätöntä, että kaiken sen jälkeen, mitä monien eurooppalaisten kirkkojen toimista suhteessa juutalaisiin toisen maailmansodan aikana on paljastunut, vuonna 1948 perustettu Kirkkojen maailmanneuvosto on päättänyt ottaa yhdeksi keskeiseksi asiakseen Israelin – maailman ainoan juutalaisvaltion – aktiivisen vastustamisen.

Toimenpiteillään Kirkkojen maailmanneuvosto häpäisee kristittyjen maineen ja vesittää kristinuskon sanoman suhteessa juutalaisiin. Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen ekumeenisen neuvoston on syytä irtisanoutua KMN:n kirjeestä ja sen Israel-vastaisista hankkeista välittömästi ja ryhdyttävä ajamaan maailmanneuvoston toiminnan painopistettä sen alkuperäiseen tarkoitukseen.