Miksi syksyn ylioppilaskoe vääristelee Israelin historiaa?

 

Suomalaista koulutusjärjestelmää on viime vuosina pidetty yhtenä maailman parhaista, ja sekös meitä pimeän pohjolan ihmisiä on hivellyt. Kuluvan syksyn ylioppilaskirjoitukset kuitenkin nostavat esiin vakavan ongelman, joka liittyy historian vääristelyyn, joka Israelin suhteen alkaa olla jo maan tapa.

Olen aiemmin kiinnittänyt blogikirjoituksissani huomiota mm. Ylen ja Suomen Kuvalehden julkaisemiin historiaa vääristeleviin artikkeleihin, joissa on verrattu Israelin Golanin miehitystä Venäjän tekemään Krimin haltuunottoon, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Israel sai Golanin haltuunsa kuusi päivää kestäneessä puolustussodassa kesäkuussa 1967, kun taas Venäjä miehitti varoittamatta ja ilman Ukrainan minkäänlaista aggressiota Krimin heti Sotshin talviolympialaisten jälkeen 2014.

Sansa syyskeräys artikkelin alle

Mutta nyt takaisin syksyn ylioppilaskirjoituksiin ja niissä olleen historian kokeen kysymyksiin, joissa oli useita kulmakarvoja nostattavia virheitä. Kokeen kysymykset olivat seuraavat:

9.1 Erittele taulukossa (aineisto 9.A) ja karttasarjassa (aineisto 9.B) näkyviä muutoksia Palestiinan alueella, ja selitä, mistä muutokset ovat johtuneet. (10 p.)

9.2 Arvioi Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerryn puheessaan (aineisto 9.C) esittämän näkemyksen osuvuutta. (12 p.)

9.3 Esitä perusteltu arvio siitä, miten Israelin ja Palestiinan kysymys kehittyy lähitulevaisuudessa. (8 p.)

Kysymyksessä 9.1 viitataan karttasarjaan (blogikuvassa), joka sisältää useita virheitä. Karttasarjan nimi on ”Juutalaisten ja palestiinalaisten alueet 1940-luvulta 2000-luvulle”, ja karttoja selittävä teksti on seuraava:

Kartat kuvaavat juutalaisten ja palestiinalaisten asutusta Palestiinassa vuonna 1946, Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1947 esittämän aluejakoehdotuksen sekä Israelin valtion ja palestiinalaisten alueet vuosina 1949–1967 ja 2008. Vihreällä merkitty on palestiinalainen ja valkoisella merkitty juutalainen (vuodesta 1949 Israelin valtion) alue.

Jos asia ei olisi niin vakava, tuntuisi lähes huvittavalta, kuinka tarkoitushakuisesti ja virheellisesti ylioppilastutkintolautakunta on modifioinut ja kääntänyt karttasarjan tekstin ruotsalaiselta – hieman vähemmän virheitä sisältävältä – SO-rummet.se –sivustolta, joka oli osa kokeen tausta-aineistoa.

Mutta nyt itse karttoihin ja niiden teksteihin:

Ensinnäkään vuonna 1946 Palestiinan mandaattia eivät asuttaneet juutalaiset ja palestiinalaiset vaan juutalaiset ja arabit. Aivan sama oli etnisten ryhmien jakautuma vuosina 1949-1967. Termi palestiinalainen tarkoitti Britannian mandaatin aikana mandaattialueella asuneita sekä juutalaisia että arabeja, eikä sillä ollut nykyisen kaltaista etnis-poliittista konnotaatiota, joka termille tuli 1964 perustetun Palestiinan Vapautusjärjestön PLO:n myötä.

Ylioppilastutkintolautakunnan esittelemä karttasarja alkaa häpeilemättömällä historian vääristelyllä. Vuoden 1946 melkein täysvihreä kartta antaa valheellisesti sen käsityksen, että Palestiinan alue olisi ollut lähes kokonaan ”palestiinalaisten” eli arabien hallussa. YK:n asettaman Palestiinan erityiskomitean UNSCOPin 3.9.1947 julkaiseman raportin mukaan alueen väestö oli tuolloin noin 1,8 miljoonaa ihmistä, josta juutalaisten osuus oli kuitenkin peräti noin 600 000 eli kolmannes, arabien osuus noin 1,2 miljoonaa, joista noin 12 % oli kristittyjä.

Kartta-aineistosta poiketen YK ei vain esittänyt mandaattialueen jakoa 1947 vaan hyväksyi sen 2/3 enemmistöllä yleiskokouksen istunnossa 29.11.1947. Karttasarjassa otsikolla ”Yhdistyneiden kansakuntien suunnitelma 1947” oleva kartta on lisäksi virheellinen siltä osin, että se näyttää Jerusalemin olevan osa arabeille annettua aluetta, mikä ei pidä paikkaansa, sillä YK jätti hyväksymässään suunnitelmassa Jerusalemin ja sen ympäristön kansainväliseksi City of Jerusalem -erityishallintoalueeksi (lat. corpus separatum, valkoinen alue vasemmalla olevan YK:n 1947 julkaiseman kartan keskellä).

YK:n jakopäätöksen asiakirjoihin liitetty Anglo-American Committee of Inquiryn laatima A Survey to Palestine -raportti myös osoittaa, että vuonna 1944 juutalaiset muodostivat enemmistön Palestiinan mandaatin kaupunkien väestöstä, kun taas arabit olivat enemmistönä maaseudulla. Kaikki tunnetut väestötutkimukset alkaen vuodesta 1882 osoittavat juutalaisten olleen enemmistönä Jerusalemissa. Lisäksi on huomioitava, että juutalaisvaltion osaksi tullut karttojen eteläkärjen kolmio eli Negevin alue oli tuolloin lähes kokonaisuudessaan autiomaata.

Huomionarvoista oli myös, että YK:n jakosuunnitelman myötä perustettavan juutalaisvaltion alueelle oletettiin jäävän asumaan n. 400 000 arabia, jotka olisivat muodostaneet uuden valtion asukkaista n. 45%. mutta arabijohtajien kehotuksesta valtaosa heistä pakeni maasta arabiarmeijoiden hyökätessä vastasyntyneen valtion kimppuun. Tämän seurauksena vain noin 150 000 arabia jäi asumaan uuteen Israelin valtioon, ja loput sijoittuivat pääosin nykyisen Lansirannan ja Jordanian alueelle.

Vuoden 2008 kartta jättää myös huomiotta, että Israelissa (kartan valkoisessa osassa) asui virallisen väestölaskennan mukaan n. 1,5 miljoonaa arabia, jotka muodostivat tuolloin n. 20 % maan väestöstä. Arabiväestön osuus oli siis kymmenkertaistunut Israelin itsenäisyyden aikana.

Karttasarjan selitysteksti kertoo myös virheellisesti Israelin valtion syntyneen vuonna 1949, vaikka maa itsenäistyi 14.5.1948.

Edellä kuvatut monet virheet johtuvat keskeisesti siitä, että ylioppilastutkintolautakunta on kritiikittömästi hyväksynyt aineistokseen kiistellyn ja Israeliin avoimen vihamielisesti suhtautuvan Palestine Solidarity Campaign -järjestön (PSC) julkaiseman karttasarjan. Kyseinen Britanniassa perustettu ja sittemmin muihinkin maihin laajentunut Israelin valtion, sen yritysten ja asiantuntijoiden boikotointia ajava järjestö oli vuoteen 2017 asti listattu terroristijärjestöjen joukkoon ns. World Check -listalla. Lisäksi järjestön logo, jossa on kuvattuna koko Israelin alue, kuvaa järjestön tavoitetta saattaa koko juutalaisvaltion alue palestiinalaisten käsiin, eli käytännössä toteuttaa islamistien haave eliminoimalla sekä juutalaisvaltio että sen kansa.

Brittiläinen Daily Mail raportoi heinäkuussa 2019, että PSC:llä on edelleen yhteyksiä Gazaa hallitsevaan ja Euroopan Unionin terroristijärjestöksi luokittelemaan Hamasiin.

Israelin hallituksen helmikuussa 2019 julkaisemassa raportissa Terrorists in Suits (Terroristit puvuissa) kuvataan yksityiskohtaisesti PSC:n ja Hamasin välisiä yhteyksiä.

Ylioppilastutkinnon historiankokeessa hämmentää myös sen toinen kysymys, jossa abeja kehotettiin arvioimaan Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerryn puheessaan esittämän näkemyksen  osuvuutta. Ulkoministeri Kerryn esitellään koetta suorittaville abeille auktoriteettina, mutta kyseinen 28.12.2016 pidetty puhe on laajasti tuomittu kiistanalaiseksi ja jopa antisemiittiseksi, koska Kerryn keskeinen viesti oli, että Israel voi olla joko juutalainen tai demokraattinen, mutta se ei voi olla molempia. 

Voisiko maailman ainoan juutalaisvaltion ja Lähi-Idän ainoan demokratian identiteettiä ikävämmin arvostella? Että juutalainen ei voisi olla demokraattinen? Äärimmilleen tulkittuna Kerryn edustama maailmankuva suhteessa Israeliin on aivan sama, mitä Palestine Solidarity Campaign ajaa, eli juutalaisuus pitää häivyttää ”Palestiinasta”.

Valitessaan kaikista Israeliin liittyvistä poliittisista puheista juuri tuon Kerryn puheen, ylioppilastutkintolautakunta väärinkäytti auktoriteettiaan halpamaisella tavalla vaikuttaakseen tuhansien nuorten suomalaisen asenteeseen suhteessa Israeliin ja juutalaisiin. Ei ole yllätys, kun antisemitismi ja Israel-allergia kasvaa maamme nuorison keskuudessa.

Summa summarum: ylioppilaskirjoitusten historian koe paljastaa surullisella tavalla historian lukutaidottomuuden niin ylioppilastutkintolautakunnalta kuin ulkoministeri Kerryltäkin. Holokaustin jälkeen maailman johtajat toistivat yhteen ääneen never again – ei enää koskaan, mutta juutalaisuus ja juutalaiset näyttävät edelleenkin olevan monille valtaapitäville ja heidän seuraajilleen suuri ongelma.

Kristittyinä meidät on kutsuttu seisomaan niin totuuden kuin juutalaisen kansankin puolella, ja meidän on oltava rohkeita ja uskollisia tässä tehtävässä.

Rukoillaan ystävät rauhaa Jerusalemiin ja koko Lähi-Itään, sekä maamme opetusviranomaisille ja opettajille vilpitöntä tahtoa pyrkiä toiminnassaan totuuteen ja rehellisyyteen maamme lasten ja nuorten parhaaksi.

Haluan vielä kiittää erään abiturientin huolestunutta isää, joka otti minuun yhteyttä asian tiimoilta, sekä eduskunnan Israel-ystävyysryhmän puheenjohtajaa, kansanedustaja Peter Östmania, joka tarttui tarmokkaasti asiaan ja jätti siitä yhdessä 10 muun kansanedustajan kanssa 23.10. kirjallisen kysymyksen asianomaiselle ministerille.