Kirjablogi: Paavalin opastuksella kristinuskon ytimeen

 

Keijo Rainerma,  Eteenpäin! Pientä puhetta Paavalista ja pelastuksesta, Perussanoma 2020

Vaikka kirjan kannessa puhutaan ”pienestä puheesta”, kansien väliin mahtuvat hyvin kaikki kristinuskon suurimmat ja keskeisimmät asiat. Keijo Rainerman lähes puolen vuosisadan kokemus julistajana, opettajana, paimenena ja sielunhoitajana näkyvät riveillä ja niiden väleissä.

Oikeus Sanaan_SEKLkesäkeräys1kk_vuosisop

Keijo Rainermalla on takanaan yli 40 vuotta raamattuopetusta ja raamattukouluja. ”Tämä kirja on yksi sellainen raamattukoulu”, hän toteaa kirjastaan. Roomalaiskirjettä ja Paavalin toimintaa ruotiva teksti on selkeää ja jämptiä. Käsitteet usko, epäusko, vanhurskaus, omavanhurskaus ja synti käydään läpi selkeästi ja kiertelemättä. Sanoja ei suotta pyöritellä eikä kirjoitettua pehmennetä tai varmistella esittelemällä vaihtoehtoisia totuuksia.

Kirjassa suola on säilyttänyt makunsa ja ote Raamatusta pysynyt tukevana. Paikoin tarjolla on tiukkaa tekstiä kristillisyydestä, joka häpeää ja piilottelee puhetta synnistä ja parannuksenteosta.  Ehkäpä juuri siksi lukijalle tarjoutuu kirjan parissa runsaasti tilaisuuksia ja myös tilaa miettiä, mitä luettu merkitsee hänen omalla kohdallaan. Mihin asioihin Paavalilla painaisi sormensa juuri minun elämässäni?

Rainerman kirja on puhdasverinen tietoteos. Raamattuaan ahkerasti lukeneellekin se tarjoaa uutta tietoa, laittaa tapahtumat oikeaan järjestykseen ja tekee Paavalista eheän ja kokonaisen ihmisen. Ensimmäisessä luvussa pohditaan mielenkiintoisesti sitä, miten 35 vuoden urakka, 20 000 kilometrin enimmäkseen kävellen tehdyt lähetysmatkat sekä ruoskimiset, kivittämiset ja muut ankarat kokemukset muokkasivat Paavalin persoonallisuutta.

Tekstin lomasta ponnahtelee esille runsaasti nasevia ja puhuttelevina aforismeja. Tässä muutama esimerkki:

”Usko on niin kuin silmä; se ei näe itseään, vaan Jeesuksen ja Jumalan lupaukset”

”Missä Jumala lakkaa olemasta Isä, siellä lähimmäinen lakkaa olemasta veli.”

”On kaita tie ja on lavea tie, jotka vievät varmuudella kulkijansa päämääräänsä.”

”On nähtävä hirsi omassa silmässä ja varoitettava roskasta toisen silmässä”

”Täytyykö Jumalan pyytää anteeksi Sodomalta, ellei meitä ja maatamme kohtaa jotakin samaa?”

”Jumalan ja tuonpuoleisuuden kieltäminen johtaa aina epäjumalanpalvelukseen. Arvotyhjiötä tai arvoneutraalia tilaa ei ole.”

”Kadotukseen joutuminen on luonnollista, pelastuminen sen sijaan on ihmeellistä ja käsittämätöntä.”

Vaikka kirjan teksti on perusteellista, tiivistä ja yksityiskohtaista, sitä on kirjoitettu myös nöyrästi pohdiskellen. Raamatun ja erilaisten historiallisten tietolähteiden jälkeenkin jää aina aukkoja, joita voi vain arvailla ja pohtia. Yllättävä ja suorastaan valloittava esimerkki tästä on Roomalaiskirjeen lopussa olevien Paavalin tervehdysten avaaminen.

Rainerman kirjan viimeiset sanat ovat: ”Ikiajoista saakka evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on ollut profeetoissa kätkettynä, mutta nyt se on saatettu julki ja annettu tiedoksi kaikille kansoille. Saatamme sen lukea Paavalin kirjeestä Rooman seurakunnalle. Olkoon Jumala yksin ylistetty!”

Aamen!

Yhteenveto

Kirjassa suola on säilyttänyt makunsa ja ote Raamatusta pysynyt tukevana. Paikoin tarjolla on tiukkaa tekstiä kristillisyydestä, joka häpeää ja piilottelee puhetta synnistä ja parannuksenteosta.  Ehkäpä juuri siksi lukijalle tarjoutuu kirjan parissa runsaasti tilaisuuksia ja myös tilaa miettiä, mitä luettu merkitsee hänen omalla kohdallaan. Mihin asioihin Paavalilla painaisi sormensa juuri minun elämässäni?