”Kaikki alkoi siitä, kun Israel ampui takaisin.”

Israel hyökkäsi Iranin kimppuun Syyriassa yöllä – Tästä on kyse: Ohjusisku tuhoisin vuosikymmeniin”, otsikoi Ilta-Sanomat juttunsa 10.5.

Israel iski suuroperaatiolla Irania vastaan Syyriassa,” puolestaan otsikoi Iltalehti  (10.5.2018).

Elämä artikkeli, kestotilaustarjous

Ne meistä, joita kiinnostaa totuudenmukainen uutisvälitys, ja jotka seuraamme aktiivisti uutisointia Lähi-idästä ja Israelista muualtakin, kuin suomalaislähteistä, olemme toistuvasti valittaneet uutisoinnin usein niin yksipuolisesta luonteesta.

Toki valistunut lukija hoksaa otsikot lukiessaan kysyä mielessään mitä ihmettä Iran tekee Syyriassa. Siellä tiedetään olevan 80 000-100 000 vallankumouskaartin sotilasta sijoitettuna useisiin eri tukikohtiin, joita Iran on perustanut Assadin nenän alle.

Ilta-Sanomien jutusta selviää vasta neljännestä kappaleesta, että Israelin isku tapahtui ”vastauksena Iranin Syyriassa olevien joukkojen ampumiin raketteihin ja ohjuksiin.” Iran oli ampunut 20 ohjusta kohti Israelia. Kyse oli siis hyökkäyksestä, johon Israel vastasi.

Eikä tämä ollut ensimmäinen yritys. Jo huhtikuussa Iran oli Syyriassa sijaitsevasta tukikohdasta lähettänyt Israelin puolelle räjähteillä varustetun häivelennokin, jonka tosin Israel ampui lopulta alas, ennen kuin se ehti aiheuttaa vahinkoa.

Se, miksi Iran on Syyriassa ei ole kenellekään epäselvää. Maa, joka havittelee ydinasetta ja on uhannut hävittää Israelin maailmankartalta ei ole Syyriassa rauha mielessään.

Kuten Elie Wiesel (muistakseni) on sanonut: ”Historia on opettanut meille, että meidän tulee ottaa vihollistemme uhkaukset vakavammin, kuin ystäviemme lupaukset. 

Syyt ja seuraukset sekaisin

Toistakymmentä vuotta olen seurannut Israel-uutisointia aktiivisesti ja törmännyt tämän tästä siihen, että media usein havahtuu uutisoimaan Israelista vasta, kun Israel vastaa vihollisuuksiin.

Kuten joku on jossain sanonut, Israelia koskevaa uutisoinnin ajoittain patologista luonnetta kuvaa lausahdus: Kaikki alkoi siitä, kun Israel ampui takaisin. 

Israel näyttäytyy usein suomalaisessa tiedonvälityksessä konfliktin aktiivisena ja aloitteellisena osapuolena puolustaessaan itseään ja todelliset agressorit näyttävät viattomilta uhreilta. Ja tämä kaikki alkaa uutisotsikoista.

Onko tämä niuhottamista? Jos on, niin mielestäni tärkeästä asiasta. Erityisesti Israelia koskevan uutisoinnin kohdalla tarvitaan medialukutaitoa, koska uutisointi ja aktivismi tuntuvat toimittajilla tätä nykyä menevän usein sekaisin.

Siksi aivan aluksi on syytä kiinnittää huomiota otsikointiin, joilla lukija voidaan ehdollistaa tarkastelemaan asiaa tietystä näkökulmasta.

Vaikuttamista uutisotsikoilla

”Välittävätkö lehdet ’puhdasta’ tietoa vai värittävätkö ne uutisia? Voiko sananvalinnalla vaikuttaa lukijan ajatusten suuntaan?” kysyi Helsingin Kauppakorkeakoulun kielten laitoksen johtaja, dosentti LiisaTiittulaluennossaan Sanomalehtikielellä vaikuttamisen keinoista (Kielikello 2/1989).

Tiittulan mukaan yksi tapa vaikuttaa lukijan ajatusten suuntaan on uutisten otsikointi. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan (American Press Institute) peräti kuusi ihmistä kymmenestä, siis yli puolet, lukee uutisista vain otsikot.

Dosentti Tiitula kirjoittaa valaisevasti:

”Tärkeä lukijan tulkintaa ohjaava tekijä niin uutisissa kuin muissakin artikkeleissa on otsikko […] Todellisuudessa tekstin tulkinta ei tapahdu niin, että ensin luetaan teksti, sitten tulkitaan se, vaan tulkinta alkaa heti ensimmäisen lauseen kohdalla, jonka luettuaan lukija yrittää päätellä, mistä tekstissä on kysymys. Uutissanomissa lukijalla on luonnollisesti jo apunaan otsikko ja mahdollisesti ingressi, jotka myös ohjaavat lukijan käsityksiä siitä, mikä tekstissä on tärkeintä […] On huomattava, että otsikko on kirjoittajan tulkinta siitä, mikä tekstissä on olennaista, lukijan tulkinta voi olla erilainen.”

Otsikko ehdollistaa uutisen näkökulman sanavalinnoilla sekä julkilausumattomilla kannanotoilla, jotka

”ilmenevät valintoina, jotka koskevat esimerkiksi sitä, mikä asia on uutisen arvoinen, mitkä piirteet asiasta sisällytetään uutiseen ja millaisten kielellisten ilmausten avulla asiaa jäsennetään […] Näkökulman valinta tuntuu selvimmin aiheissa, joissa helposti otetaan kantaa jonkun osapuolen hyväksi.”

Kerro se niin kuin se on

Ei siis ole yhdentekevää miten uutiset otsikoidaan. Erityisesti Israelia koskevien uutisotsikoiden kohdalla kannattaa olla tarkkana.

Olisiko ollut niin vaikeaa iltapäivälehtien otsikoida mistä todellisuudessa oli kyse: ”Iran hyökkäsi Israeliin ohjuksin – Israel vastasi ilmaiskulla Iranin tukikohtiin Syyriassa.” 

Totuus tuskin olisi vähentänyt uutisarvoa saatikka nettiklikkauksia.